From Paris to home!

Matkaopas Memmu kuittaa.

Siinä viikkoa ennen mun vaihto-opiskelujen loppumista päädyin siis Pariisin reissulle! Karo otti minut vastaan ja me kierrettiin ympäri Pariisia kokonaiset kolme päivää. Ensimmäisen päivän aikana opettelin sanomaan ”sö nö parlo pa fransee” eli ’en puhu ranskaa’, sekä ”parle vu angle?” eli ’puhutko englantia?’. [Hox! Tietenkään noita ei kirjoiteta noin, mutta mun muistisäännöt, että miten lausutaan, haha! Elikkä: Je ne parle pas français. sekä Parlez-vous anglais?]. Ja koska tällä hetkellä olen siis jo rantautunut turvalliseen kotisatamaan Suomessa, sekä mun kesäloma alkoi *vihdoin* niin tässä teille tällainen ranskalainen ”en halua tehdä töitä”- laulu! :)

Sitten itse reissusta! Joka päivä meillä oli patongit eväinä mukana ja sitten syötiinkin niitä eri paikoissa ja joka päivä myös täytyi päästä tervehtimään Eiffel-tornia (että tajusi, että täällähän sitä nyt sitten ollaan – ihan oikeasti!). Karo oli yhtä hymyä (kuin Naantalin aurinko), kun mä menin sinne ja tietenkin itekki olin ihan mielissäni!!

***
Noniin, elikkäs ensimmäisen päivän ensimmäinen etappi oli *rumpujen päristystä*… Notre Dame! Notrella on tänä vuonna juhlavuosi ja se täyttää 850 v. Ranskalaiset päättivät olla oikein juhlatuulella ja kuulemma sinne on nyt hommattu uusi kirkonkello! Aika siistiä. Sitten me käveltiin kaupungintalon ohi (jonka nimi oli Hôtel de Ville) ja jatkettiin Rue de Rivolille, jossa nähtiin Pariisin linnan torni (muu linna oli hävinnyt). Rivolilla näkyi paljon tyypillisiä ranskalaisia rakennuksia ranskalaisine parvekkeineen ja pienine kattohuoneineen, joissa on joskus ennen vanhaan kaikki piiat asuneet. Nykyään nämä piikojen huoneet ovatkin vuokrattu opiskelijoiden käyttöön (kalliilla!). Karo kertoi minulle myös, että tässä noin viiden vuoden sisään on tullut kohu, että jotkut perheet ovat ulkomailta kidnapanneet tyttöjä noihin piikojen huoneisiin omiksi orjikseen (mikä kuulostaa nykyaikana aika hurjalta).

Seine

Notre Dame

Hôtel de Ville

Sisäkköjen ullakkohuoneet

Rivolin jälkeen me käveltiin Louvrelle, muttei jääty jonottamaan, että nähtäisiin Mona Lisa! Siinä käytiin Louvren puistossa kahvilla ja sitten jatkettiin kävelyä lähimaastoisssa, joista lopulta päädyttiin Champs-Élysées:lle ja Riemukaarelle (Arc de Triomphe). Riemukaarelta lähti moneen suuntaan tiet ja mulla loppui kamerasta akku yhden maisemakuvan jälkeen!

Louvre

Louvren sisäpiha

Ihmisiä kulki Louvren puistossa

Kallellaan oleva Obelisk.. Vois opetella kääntämään nämä, muttakun ne silti menee kyljelleen!

Ranskalaisia parvekkeita!

Champs-Élysées

Arc de Triomphe

Maisemaa Riemukaaren päältä.

Tour Eiffel

Riemukaaren jälkeen lähdettiin Trocaderolle ja Eiffelin tornille! En ole vielä saanut Karolta maisemakuvia Eiffelin tornista, mutta jospa ilman niitäkin selvitään ;) Illalla vielä mentiin Rue de Mouffetardille ravintolaan syömään. Alkuruuaksi sipulikeittoa, pääruuaksi ankanrintaa ranskalaisilla (perunoilla) ja jälkiruuaksi Crème brûlée:ta. NAM. Sen jälkeen yritettiin vielä nähdä Panteonin edessä, miten Eiffel-torni hohtaa (tasatunnein viisi minuuttia alkaen klo 23), mutta ei ihan ehditty!
Toisena päivänä sitten käytiin vanhan oopperatalon läheisyydessä katsomassa Hausmannin suunnittelemia taloja, jonka jälkeen me suunnattiin Montmartren kukkulalle ja nähtiin Sarcé Coeur. Siellä rinteessa oli taas patonkilounaan aika ja alastulomatkalla me käytiin vilkaisemassa Moulin Rouge, Pigallen alueella. Loppupäivä vietettiin Eiffelin juurella leikkien ranskalaisia! Karo totesi, ettei oo koskaan tuntenut itseään niin (stereotyyppiseksi) ranskalaiseksi, sillä me oltiin ostettu itsellemme baretit ja pidettiin piknik Eiffelin edessä eväinä tuore patonki ja punaviinipullo. Kyllähän sitä kikatusta sitten riitti! Vielä päivän päätteeksi käytiin syömässä La Fountaine de la Mouffe:ssa, mikä oli tosi hyvä ravintola! Tykkäsin kovasti fonduesta :) Sen jälkeen onnistuttiin tällä kertaa bongaamaan se Eiffeliki!

Oopperatalo

Hausmann galleries

Näköala Montmartrelta

Basilica

Moulin Rouge

Öinen Eiffel

Ruusujäätelö!

Sitten viimeisenä päivänä me käytiin tunnin turistiristeilyllä Seinellä ja nähtiin kaikki mahdolliset rakennukset siitä varrelta. En enää edes muista kaikkien nimiä/merkityksiä, mutta voin suositella! Jalkoja pakotti muutaman päivän kävely niin oli mukava vain istua ja katsella. 13 e Eiffelin juurelta lähti (about puolen tunnin välein) laiva.

***

Pariisin jälkeen Wien tuntui erittäin turvalliselta kaupungilta! Ja suhteellisen pieneltä :D tai ainakin keskikokoiselta, mutta sehän nyt selittyy, sillä Pariisissa kuitenkin on se 7 miljoonaa ja Wienissä about 2 miljoonaa (luvut on nyt kuulomuistista, kannattee tarkistaa, eikä uskoa mua) asukasta. Pariisissa näkyi vähän enempi ihmisiä nukkumassa metroasemilla ja muutenkin hieman enempi kerjäläisiä/katukauppiaita/adressiin nimeä haluavia huijareita. Eli sai suht valppaana kulkea siellä. Myös Pariisin 16 (tai no oikeastaan 14 *jälleen nyt ulkomuistista…*) metrolinjan jälkeen Wienin 5 ei tuntunut juuri miltään! Vertailun vuoksi mainittakoot, että tällä hetkellähän Helsingissä on tasan yksi metrolinja…  Mutta vaikka Pariisi nyt olikin aika kauhian iso, niin kun siellä käveli niitä katuja, niin ei se tuntunut aivan mahdottomalta, sillä rakennukset olivat mukavan korkuisia (itse asiassa hieman matalampia kuin Wienissä). Ainoastaan metron tungoksessa ja turistinähtävyyksien lähellä huomasi kuin ne oli ”muurahaispesäkkeitä”.

***
Vaikka Pariisi (ja Venetsia) on kuuluisia romantiikan luvattuja satamia, niin kyllä minun mielestä siellä pystyy ihan kavereidenkin kesken kulkea. Romantiikan nälkä kasvoi vain iltasella, kun oli pimeää ja lämmintä, ja mentiin syömään. Mutta täytyy todeta, että jos olisi siellä jonkun Romeon kanssa ollut, niin tuskin olisi ihan niin mahtavia (lue: pöljiä) juttuja tullut höpötettyä kuin mitä oman rakkaan kemisti ranskattaren kanssa! (Kiitos Karo!) Muutenkin oli erittäin kätevää olla oma kävelevä matkaopas mukana, sillä muuten olisi varmaan puolet ajasta mennyt eksymiseen enkä olisi ehtinyt nähdä niin monia paikkoja! Plus kaikki ranskalaiset eivät mielellään puhu englantia, että on ihan hyvä olla joku joka osaa puhua ranskaa mukana ;)

***

Viimeinen viikko Wienissä kului puoliksi (eli ensimmäiset 3 päivää) tenttiin lukiessa ja sen tentin jälkeen sitten viimeiset hetket tuli kavereitten kanssa hengailtua. Ja ai että sitä surullisuuden määrää! Paljon helpompi oli lähtä (vaikkakin haikein mielin) vaihtoon, kuin nyt sitten sieltä pois. Syy tähän on varmaan se, että silloin kun tuonne lähti, niin tiesi palaavansa ja näkevänsä kaverit uudestaan, mutta nyt kun tuolta lähti, niin ei ole mitään takeita tapaako ihmisiä enää ja jos tapaa niin milloin? (Ok, kyllä mä oon 100 varma, että tulen ainakin kerran kaikki vielä tapaamaan, mutta silti!!) Me käytiin vielä viimeisellä yhteisellä lounaalla Heurigerissä Grinzingissä (suosittelen) ja oli mukava huomata, että vaikka puolet mun vaihtarikavereista oli jo lähteneet, niin kuitenkin niiden edestä tuli paikalle sitten näitä mun itävaltalaisia kavereita. Ja en mä näyttänyt olevan ainoa, kellä tulee ikävä! Voi Wien minkä teki! Kyllähän sitä tosiaan vielä viimeiset Schnitzelit tuli syötyä ja Radlerit juotua. Innolla odotan, että vastaako kuinka huonosti Suomeen tänä kesänä tulleet Radlerit itävaltalaisia ;)

***
Tosiaan tuossa tiistaina saavuin kotikaupunkiin Kajaaniin ja mun ensimmäiseen Suomi-päivään sisältyi mansikanpoimintaa, frisbeegolfia, mummoja ja ukki, koiran kanssa järvessä kahluuta ja sauna (peräti kahdessa eri saunassa!). Tuikkasin heti myös käteni nokkospuskaan, kun olin ehtinyt jo unohtaa varoa… Olin myös ehtinyt unohtaa, kuinka paljon ötököitä mökillä on :D Ainiin, eikä saa unohtaa, että tietenkin syötiin hernekeittoa ja ruisleipää! NAM! Sekä mua nyt vähän pelottaa, kun suomalainen kahvi on niin hyvää (en tiiä miksi se normaali suodatinkahvi maistui niin erille tuolla etelässä – ehkä se on tummapaahtoisempaa?) niin oon nyt yrittänyt vältellä sen juomista, kun en kovin usein (ehkä max kerran viikkoon tai kahteen) nyt kahvia juonut, niin ei voi heti palata siihen 3-4 kuppia päivässä rutiiniin :D

Mä kirjoitan vielä seuraavalla kerralla jonkun sellaisen yhteenvedon koko vaihdosta, mutta tämä kerta nyt oli vain tämmöinen Pariisi-hypetys ja ilmoitus, että nyt on onnellisesti rantauduttu kotia!

Once Erasmus, always Erasmus
-Memmu

Ps. Suattaapi olla, että ensi vuonna on tämmöinen Euroopan matkailija paikallisessa ESN (Erasmus Student Network) toiminnassa mukana!