Sosiaaliset kuviot

Päivitystä [Great wall of text]

Kävin tiistai-iltana ESN Jenan järjestämässä Stammtischissä eli vakiopöydässä. Siellä oli vähän niinkuin kahvila/pystybaari meininki ja paikalle saapui kansainvälisiä opiskelijoita turisemaan keskenään. Tosiaan en ole hirveästi kerinnyt tutustumaan ihmisiin labran ulkopuolella, joten nyt sitten pakotin itseni menemään tuonne, vaikka tiistai oli ihan hazardi-päivä töissä ja olin äärimmäisen väsynyt! Mutta hyvä, että menin. Alkuillasta pistäydyin joulumarkkinoilla, jotka aukesivat tiistaina. Siellä huomasin, että myynnissä oli suomalaista hunajaa ja tiedustelin myyjättäreltä saksaksi, että mistäpäin hunaja tulee? Noh, sitä tuli vähän kaikkialta Suomesta, vaikka tietenkin sitä lappalaisittain mainostettiin. Kun olin päässyt juttusille, niin kysäisin vielä saksaksi tytöltä, että puhuuko hän suomea ja kun vastaus oli kyllä, niin aloin sitten juttelemaan suomeksi :D

Sattui sen verran hassusti, että tyttö oli kieltenopiskelija Oulusta! Kutsuin hänetkin tuonne Stammtischiin ja myöhemmin näimmekin uudestaan. Wienissä välttelin suomalaisten seuraa, mutta täällä tuntuu, että se on täysin tervetullutta!

Alkuilta meni tiistaina vähän jännityksessä, kun paikalla oli ensin vain espanjalaisia... ja minen puhu espanjaa! Mutta onneksi sitten alkoi tulla muiden maiden edustajia. Tapasin jälleen myös viime perjantain tytön ja meillä oli hyvät keskustelut. Nyt minulla on ainakin yksi saksalainen kaveri! Tästä se lähtee. Juttelin tietenkin muidenkin ihmisten kanssa, mutta mielenkiinnon kohteet vähän vaihtelivat. Satuin myös juttelemaan ESN:läisten kanssa ja pääsin kutsuvieraslistalle ensi viikon #TurnUpResponsible bileisiin. Ihan hyvin meni ilta siis.

***

Nyt torstaina oli myös meidän labraryhmän pikkujoulut. Osa porukasta meni jo kello kolmelta fylogeneettiseen museoon, mutta koska minulla oli kokeet kesken ja olin jo tutustunut ko. museoon, niin liityin seuraan vasta viiden aikaan joulumarkkinoilla. Sieltä lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle, jonka aiheena oli "Opiskelijaelämä ennen ja nyt" - ja tietenkin saksaksi.

Ihan mukava kierros oli ja no mainittakoot, että ennen vanhaan opiskelijat ovat majoittuneet sellaisiin selleihin, mihin ei saanut viedä mitään mukanaan (tai no en ole ihan varma, kun en täysin ymmärtänyt, että oliko se majapaikka vai rangaistuspaikka niille ankarille juhlijoilla). Joku nerokas opiskelija oli sitten suuttunut, kun ei saanut mitään omia tavaroita tuoda mukanaan ja alkanut piirtää huoneen seinille pilakuvia professoreista kantamassa riettaasti naisia hartioillaan ynnä muuta mukavaa :D ja koska maaliakaan ei saanut tuoda huoneeseen, niin täytyi käyttää "luonnon omia värejä"... elikkä ihan luonnonmukaisesti oli tämä opiskelija ulosteellaan maalannut seinät. Nice! No, ei tämä vielä tähän lopu - ilmeisesti sen aikainen kuningas oli käynyt katsomassa seiniä ja tykännyt kuvista, joten ne saivat jäädä seinälle. Hehe! Tämä oli siis joskus 1600-1700 luvulla, jos oikein muistan.

Muita faktoja kirjoitan ehkä myöhemmin, jos muistan. En oikein jaksanut 1,5 h ajan keskittyä saksaan, sillä historialliset sanat eivät kuulu sanavarastooni. Onneksi minulle löytyi tulkkeja. Mutta senkin vielä kerron, että ennen vanhaan on Thüringenin/Jenan viini ollut niin hapanta, että aamu kahdelta annettiin merkki, jolloin naiset tiesivät, että on aika kääntää miestensä kylkeä. Miksi? No, että väkevä viini korventaisi mahalaukun toistakin seinämää, eikä vahingossakaan tekisi reikää toiseen! ONPA OLLUT HAPANTA. Naisilla ollut tärkeä tehtävä vahtia nukkuvaa juoppoukkoaan ;) Ja tämänkin siis opin tällä kaupunkikierroksella.

Kaupunkikierroksen jälkeen vielä kävimme yhdessä syömässä italialaisessa ravintolassa, jonka omistaja oli kyllä aika persoona! Hän melkeinpä jopa epäkohteliaastikkin/törkeästikin teki pilaa asiakkaistaan. Minulle hän tuli mussuttamaan viereen, kun olin pöydän sen kohdan hitain syöjä. Tarjosin sitten lautastani ruuantähteideni hälle, nii hän että ei ei. Totesin saksaksi, että jos hänellä on kiire niin ole hyvä vain. Etc. Ok, en ehkä arvostanut hänen pilailujaan. Myöhemmin hän sitten tuli jotain bella donna, mamma mia juttuja selostamaan. Kuitenkin ilmeisesti häntä hieman nolotti omat pilailunsa, varsinkin yhtä työkaveriani kohtaan, koska hän toi meidän 17 hengen seurueelle sitten kaksi Grappa-pulloa ilmaiseksi. Oli ihan kiva jutella proffien ja muiden labratyöntekijöiden kanssa siinä pöydän ääressä - hieman eri seurassa kuin missä yleensä käyn lounaalla. Ja sainpa harjoitella saksankielentaitojanikin, sillä kaksi rouvaa eivät puhuneet englantia! Kyllä mulla saksa luonnistuu, kun en turhia kieliopista stressaa ;)

Ettäpä tällaista tällä hetkellä! Tosiaan muutto edessä (tämä taitaa olla tämän illan kolmas blogi-postaus) ja huomenna sitten tyttöjen kanssa Jenan yöhön :)

Sosiaali-Memmu kiittää ja kuittaa!

Arkea ja lisää avautumista?

Aamuseitsemän herätykset.

[Note: Lopussa on kivoja kuvia, alussa turhaa avautumis-lötinää]

Miten sitä on kesällä koskaan pystynyt heräämään 04:45? Taisin oppia liian hyvälle syys- ja lokakuussa, sillä nyt minun on taas aivan mahdotonta herätä aamuisin. Tai kenties menen vain liian myöhään nukkumaan? Olen nyt marraskuussa joutunut nousemaan ylös aina vähän ennen seitsemää, jotta olen ehtinyt puoli kahdeksan ratikkaan. Ratikka kulkee aamulla vartin välein työpaikalle, joten jos myöhästyn siitä, niin joudun aina odottelemaan hetken.

Töitä/työharjoittelua riittää ennen joululomaa, sillä yritän kloonata labrassa vektorin,  jota tarvitsen myöhemmin (tammikuussa) graduuni,  mutta nämä valmistelut eivät varsinaisesti kuulu graduuni. Sitä on hieman vaikea selittää yksinkertaisesti. Mutta anyway, se menetelmä millä yritän kloonata ei nyt oikein ole tahtonut toimia ja minulla on enää kolmisen viikkoa aikaa! Iiks. Noh, jäitä hattuun jne. Kyllä tämä tästä. Asiat tuppaavat järjestyä. Näin myös jossain lauseen, että "Jos tuntuu, että tuli huono loppu, niin se ei ole vielä se loppu ;) asiat aina järjestyvät lopulta hyvin!"

Tuolla työpaikalla tarvitaan kirjallinen lupa,  jos haluaa työskennellä yksin iltaisin tai viikonloppuisin.  Yleensä kuitenkin tuolla on aina joku töissä, joten vielä en ole lupaa hakenut. Ja tällä hetkellä teen niin pitkää päivää, että pidän viikonloput vapaina. Mutta pitää katsoa, että jos tulee oikeasti kiire tuon vektori-jutun kanssa, niin ehkä tässä on pikku pakko pistäytyä myös viikonloppuna labrassa.

Pitkät päivät ovat ok, mutta sitten täytyy olla myös omaa aikaa. Olen huomannut stressitasojen nousseen suht paljon. Mutta onneksi jouluun (ja lomaan) on enää 3 viikkoa!  Saa nähdä  miten aamuherätysten käy, kun kohta  ei tarvitse enää nousta sängystä ehtiäkseen raitiovaunuun, vaan   pitää keretä kävellen töihin. Mutta jospa sen 25 min kävelyn jälkeen olisi aina vähän pirteämpi ja aamu alkaisi tomerammin. Viikot kuluu nopeaan ja viikonloput vielä nopeammin. Toivottavasti aika ei lopu kesken ja ehdin saada hommat hoidettua labrassa. Ok, nyt alkaa olla toistelua tämän ajan suhteen. Tässäpä hieman arkikuvia:

Täällä alkaa olla öisin jo alle nollan asteen lämpötila. Kuvan penkki on huurteessa.

Lehdet ovat nyt suurimmaksi osaksi tipahtaneet puista. Mutta missä lumi viipyy? (No ei oikeasti, saan talvitakin vasta joulukuun 19. päivä, joten hyvä ettei ole kylmempi)

Tuttu näky?

Aamu-Memmu - crazy!

Uudempi raitiovaunu, myöhästyin oikeasta, niin kanssamatkustajat puuttuvat...

Työpaikalla on näsäviisastelu kielletty!

Työkone. Ja työkaverin alkoholiton kaljapullo.

Muistilappu. Mua nolottaa niin kirjoitin suomeksi ettei kukaan ymmärtäisi.

Minun pukukaappi

Kolmessa viikossa tuli pöytäroskis täyteen. Ahkerasti PCR:ää yms.

Miehen ja naisen ero. Kuinka monta nappulaa pitää vääntää saadakseen halutun lopputuloksen? ;)

Hyvää viikonloppua toivottaa työ-Memeli!

PS: Tämä viikko oli ihan hanurista ja mikään ei toiminut. Onneksi huomenna on muutto uuteen kämppään ja saa rentoutua. Perjantai!

Saksaa Saksassa

Se tunne, kun odotukset ovat korkealla ja pudotus maanpinnalle on jyrkkä.

Viime viikon maanantaina avasin työsähköpostin ja huomasin,  että jee, tänään alkaa saksankurssi!  Postissa ei ollut mitään mainintaa kurssin tasosta ja tekemäni lähtötasotestikin oli vain yhden A4 kokoinen. Hyvillä mielin lähdin sitten pitkän työpäivän jälkeen vielä 1,5 h opiskelemaan.

Kurssilla paljastui sitten karu totuus, että minut oli laitettu A2-tason ryhmään. Siis siihen samaan jonka kävin jo Wienissä. Ok, tiesin, että minun täytyy kerrata kielioppia, mutta kun muille kurssilaisille kaikki (mukaanlukien puhuminen) oli niin haastavaa. Eli tunti eteni _hitaasti_... tietenkin olin kohtelias ja seurasin tuntia ja annoin muidenkin vastata opettajan kysymyksiin. Sillä kerralla paikalla oli sijainen, joten en jäänyt tiedustelemaan muista ryhmistä. Kuitenkin tunnin jälkeen hän vielä halusi jutella minulle ja kysyi, että olen varmaan ollut saksankurssilla aiemminkin, koska en ole aloittelija. Pitääkin sitten seuraavalla kerralla kysyä opettajalta olenko väärässä paikassa?

Laitoin myös sähköpostia naiselle,  joka opettaa suomea yliopistolla. Ajattelin, jos hänen ryhmästään löytyisi joku, joka haluaisi ryhtyä suomi-saksa kielitandemikseni. Mulla oli viime syksynä Oulussakin tandem ja kielen opettelu oli erityisen mukavaa. :) Wienissä yritin löytää tandemparin,  mutta kohdalleni sattuivat vain henkilöitä, jotka eivät puhuneet saksaa tai muuten olivat väärin perustein liikkeellä. Jenan nainen vastasi viestiini ja toivotti tervetulleeksi tunnille esittelemään itseni.

***

Tämä oli tilanne viikko sitten maanantaina. Kävin A2-kurssilla uudestaan viime viikon torstaina ja tapasin opettajan, joka oli myös sitä mieltä, että A2 on liian helppo minulle, mutta jos haluan voin käydä sekä sillä kurssilla, että toisella (B1). Tällä viikolla kävin katsomassa tuota B1.2 ryhmää ja järkytyin. A2 kurssin opettaja oli ihana nainen ja hyvä opettaja,  mutta tämä B1 kurssin opettaja opetti erikoisella "hyppelytyylillä" ja oli enemmänkin opiskelijoiden kaveri kuin opettaja. Minua ärsytti suuresti, kun väitöskirjattöntekijät käyttäytyivät kuin ala-asteella ja kokoajan nakkeli omia kommenttejaan ja vitsailivat. Ei tuntunut yhtään saksankurssilta koko oppitunti. Olin sitten itse hiljaa ja luin kaverin kirjasta kielioppia. Kun opettaja vihdoin kysyi minulta jotain olin jo niin väsynyt, että kesti hetken aikaa ymmärtää kysymys ja tietenkin opettaja veti tunnista (ja minun kolmesta lauseestani) sen johtopäätöksen, että kurssi on minulle liian vaikea. Ei todellakaan ole,  mutta joitain kielioppiasioita en tiedä mitä he ovat jo opetelleet. Musta tuntuu, että oikea kurssi olisi B1.1 eri opettajalla ja ryhmällä, sillä joitain kielioppiasioita en ole koskaan opetellut. Vaan saa nähdä onko sellaista kurssia tarjolla... Mielenkiinnolla odotan tilanteen kehittymistä.

Kävin nyt maanantaina suomenkurssilla esittelemässä itseni ja jättämässä sähköpostiosoitteeni,  jos joku olisi kiinnostunut kielitandemista. Kurssilla oli neljä nuorta naista opiskelemassa. No, saksalaisista ei ole vieläkään kuulunut mitään,  mutta itse kurssin suomalainen nuori opettajatar kysyi kahville näin suomalaisten kesken. Ihan kiva juttu sekin, vaikka saksankielen perässä menikin siellä käymään. :) Tällä hetkellä haluaisin tosi kovasti kielitandemin, koska tuo kurssitilanne on mitä on.

Olen erittäin turhautunut näihin mun epävarmoihin saksan opiskeluyrityksiin, mutta ei se mitään.  Hankin jo oman kielioppikirjan ja pahimmassa tapauksessa opettelen itsekseni. Toisaalta olisi todella mukava saada kurssikavereita,  joiden kanssa opiskella. Asd.

Tällainen avautumispostaus saksan opiskelusta! Mutta laitetaanpa loppukevennykseksi kuva suomalaisesta salmiakkihunajasta, jonka ostin Jenan joulumarkkinoilta!

Jänkhäkunkku! Oululainen kielten opiskelija oli myymässä hunajaa joulumarkkinoilla!

Vielen Dank und bis später!
Memmu

Kolmas viikonloppu ja shoppailureissu

Party-perjantai ja reissu-lauantai

Pikakelaus: perjantaina lähdin katsomaan vähän Jenan vaihtari-bile-meininkejä. Minulla tosiaan ei ole vielä montaa työpaikan ulkopuolista kaveria (jos näitä kämppiksiä ei lasketa), niin lähdin yksinään kohti Philomensaa. Ajatuksenani oli, että koska kyseessä olivat enemmän tanssi-pippalot kuin illanistujaiset, niin en alkaisi lähestyä mahdollisia kaveripoikia, jotta välttyisin väärinkäsityksiltä, vaan keskittyisin tyttöihin. Pääsinkin juttusille mukavan saksalaisen tytön kanssa ja hän esitteli minut kavereilleen ja näin. Mainitsin jossain välissä Suomessa olevasta poikaystävästäkin. Yhdellä vessatauolla tanssimisen lomassa sitten kävi kuitenkin ilmi, että ko. tytär tykkääkin tytöistä. Tämä ei ole minulle ongelma, mutta alkoi naurattamaan ylläoleva logiikkani, etten voisi poikia lähestyä, mutta tyttöjä :D Eihän sitä koskaan voi tietää kenestä se juttukaveri loppujen lopuksi on kiinnostunut! Ainiin, ja pitäisi melkein ottaa video hienosta ice-breaker tanssiliikkeestäni (jonka olen jossain leffassa tjsp nähnyt - täyttä huumorikamaa, eikä mitenkään vakavasti otettavaa noloilua). Mutta koska en voi ottaa nyt videota, niin löysin youtubesta about saman muuvin, paina tästä.

***

ERFURT! Lauantaina sitten lähdettiin kymmenen tunnin shoppailureissulle Erfurtiin, joka sijaitsee noin 50 km päässä Jenasta. Erfurt on Thüringenin pääkaupunki, jossa on n. 200 000 asukasta. Ihmiset asuvat paljon tiiviimmästi Saksassa kuin Suomessa (jos nyt vaikka verrataan väkilukuja ja pinta-alaakin niin Saksa: ~80,8 miljoonaa asukasta ~350 000 neliökilometriä kohden // Suomi: ~5,5 miljoonaa asukasta  ~300 000 neliökilometriä kohden). Erfurt näytti jo ihan keskisuurelta kaupungilta minun silmään, jotakuinkin Tampereen kokoluokkaa. Saksan erikoisuus Suomeen verrattuna on, että monista kaupungeista löytyy raitiovaunut. Suomessa kai vain Helsingistä (lasken naapurikunnat kuuluvan Helsinkiin, joten näin kärjistetysti)? Noh, ei enempää näitä "oikeita infoja" tähän. Tarina jatkuu:

Ajoimme kämppäkavereideni kanssa kolmekaistaisella moottoritiellä - Autobahnilla - Jenasta Erfurtiin ja jossain vaiheessa tajusin katsoa nopeusmittaria... 180 km/h!! Herranpieksut, kun alkoi sukat vipattaa jalassa, että ei ei onko tämä tervejärkisten hommaa istua näin nopeiden autojen kyydissä? Mutta onneksi liikennettä oli suhteellisen vähän ja tosiaan oli 3 kaistaa menossa samaan suuntaan, joten suht. turvallisilla vesillä oltiin. Ja kämppikset totesivat, että toiset ajavat vieläkin kovempaa. Päästyämme Erfurtiin, kävimme pienellä kävelykierroksella katsomassa kaupunkia ennen varsinaista shoppailua. Löysimme tiemme Petersburgin linnoitukseen.

Petersburg citadel

Oli aurinkoinen aamupäivä.

Löysin kiikun!

Kirkkoja pilkotti katukuvassa.

"Olehan japanilaistyttö itsekin kuvassa välillä!" -Aurinko häikäisee...

Linnan vieressä tehtiin geologisia tai arkeologisia kaivauksia. Tai puutarhatöitä. Ihan varmasti.

Kuvassa kaupunkin tuomiokirkko, jonka viereen rakentuu joulumarkkinat. Maailmanpyörä on osa joulumarkkinoita. Huom. missä lumi??

No poseerataan sitten taas, että päästään sinne kaupunkiinkin joskus.

Tällaisiksi kuvittelen aina saksalaiset talot. Hih.

Turisti-Memmu: Hei mä saan hevosen ja ratikan samaan kuvaan!

Erfurter Weihnachtsmarkt

Iittalan astioita alennuksessa!

Kahla on paikallisen posliinin tuotemerkki (nimetty kaupungin mukaan). Hox, Iittala!

Kaupungissa oli yksi silta, joka meni Gera-joen yli, mutta koska sille oli rakennettu taloja, ei jokea voi nähdä sillalta!

Sillalla. Krämerbrücke.

Juopuneen ritarin koju historiallisilla joulumarkkinoilla. Varsinaiset markkinat tuomikirkon edessä aukeavat vasta ensi viikonloppuna.

 

Löysin Nukkumatin!

 Ennen varsinaista shoppailua kävimme kahvilla/teellä. Minusta tuo teepussi näytti vähän Nukkumatin hatulta!

Kaupungin museo

Martti Lutherin patsas

Anger 1 on kauppakeskuksen osoite

Joulumarkkinakojuja Angerilla (ostoskatu).

Anger

Katu on leveä, koska raitiovaunut kulkevat siinä keskellä. Olisikohan tuo kauppakatu ehkä 500 metriä pitkä.

Ostin kivan pelin omaan kämppään.

Ja pelikortit.

Erfurtissa oli kaksi asiaa, jotka jäivät mieleen: käytiin hakemassa lihakaupasta täytetyt sämpylät, joissa oli _raakaa_ jauhelihaa. Siis mitä? (ja tietenkin myös suolakurkkua ja sipulia) Ja myös se, että joka kadun kulmassa (no oikeasti vain joka toisessa) oli joku kirkko. Aina eri kirkkokunnalle tai jollekin ja useampi. En tiedä oisko aina vallan vaihtuessa joku rakentanut kirkon, mutta näillä seuduilla tosiaan oli uskonpuhdistusta ja Martti Luther ja reformaatiota jne.

Shoppailu-saldoksi itselleni nousi jopa kolme paria housuja! Oh my! Ja en kyllä edes muista, että milloin olisin viimeksi ollut kunnolla ostosreissulla. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä historiallisilla joulumarkkinoilla, sillä oikeat avataan vasta viikon päästä. Joimme mukilliset Glühweinia (terästettyä glögiä) ja minä söin Flammkuchenin, joka on ikäänkuin ohut pohjainen pizza ilman tomaattikastiketta.

Olin kyllä ihan rättiväsynyt 10 tunnin reissun ja edellispäivän tanssimisen jäljiltä. Tämä sunnuntai onkin sitten mennyt siivotessa ja laiskotellessa.

Viikon olin töissä ja en kyllä muista tehneeni mitään erikoista - yksi ilta laulettiin singstaria kämppisten kanssa ja Ninan 99 Luftballons. Niin ja minulla alkoi saksankurssi! Mutta siitä lisää sitten seuraavassa blogi-päivityksessä.

Hyvää yötä ja viikon alkua!

<3: himoshoppaaja-memeli="" p="">