Suomen kesä <3 ...eikun vaihdon muistelu!
Näin reilu kuukausi kotiinpaluun jälkeen saan vihdoin aikaiseksi kirjoittaa tämän vaihto-blogi-osuuden viimeisen postauksen, joka on samalla kiitos vaihtariystävilleni ja toivottavasti kannustus kaikille, jotka harkitsevat vaihtoon lähtemistä.
Ennenkuin itse lähdin vaihtoon, luin kaikkialta (ja kaikki sanoivat) että kannattaa todellakin mennä, jos on mahdollisuus! Näin vaihdon kokeneena, voin itse sanoa samaa. Ulkomailla asuminen, toisiin kulttuureihin tutustuminen ja (uudenlainen) itsenäinen elämä kasvattavat niin henkisesti kuin fyysisestikin (kiitos ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumisen). Minä löysin sisäisen eurooppalaiseni, maailmankansalaisen, mutta myös (yllättäen vahvana) sisäisen suomalaiseni. Kulttuuriset erot hämmästyttivät, kummastuttivat, huvittivat ja laittoivat miettimään miten asioita voikaan katsoa niin monilta eri kanteilta. Sain ihania uusia ystäviä, joilta opin paljon ja joita arvostan. Mutta jotta tästä ei tulisi romanttis-nostalgista-romaani-postausta, niin laitetaan tähän vähän ytimekkäämmin nämä asiat.
Kymmenen syytä lähteä vaihtoon:
1. Oma maailmankuva laajenee & muuttuu
2. Kielitaito kehittyy
3. Saa paljon uusia kavereita
4. Oppii paljon itsestään, tulee rohkeammaksi/itsevarmemmaksi - ns. "kasvaa ihmisenä"
5. Oppii paljon muista kulttuureista (tavat, sosiaalinen käyttäytyminen ja ehkä hieman maantietoakin)
6. Pääsee kokeilemaan toista juoma- ja ruokakulttuuria
7. Saa sellaista opetusta mitä ei välttämättä omasta kaupungistaan (tai maastaan) saisi
8. Pystyy matkustamaan paljon helpommin (etäisyydet lyhyitä)
9. Saa unohtumattoman kokemuksen ja paljon hyviä muistoja
10. Voi haastaa itsensä täysin erilaisessa ympäristössä kuin mihin on tottunut ja kokeilla paljon uusia/erilaisia asioita, joita muuten ei tulisi kokeiltua (esim. benji-hyppy, mitä minä en tehnyt - mutta se Praterturm oli ihan tarpeeksi minulle)
***
Post-Erasmus-Depression on käsite, mitä monet hokevat. Youtubessa oli hyvä video, jonka joku italialainen oli tehnyt aiheesta, mutta se oli poistettu *kyynel*. PED tarkoittaa sitä masennusta, joka ex-vaihtari käy läpi vaihtonsa jälkeen, kun on palannut takaisin omaan tylsään elämäänsä. Ex-vaihtari huomaa ettei jokainen päivä olekaan enää seikkailu ja kaikki ihmiset ympärillä ovatkin samaa kansalaisuutta, jokainen vastaantuleva naama onkin tuttu ja, koska kaikki puhuvat samaa kieltä, ei ex-vaihtarilla ole enää omaa "salakieltänsä". Minulle PED tarkoittaa tällä hetkellä lähinnä kaipausta. Ikävöin vaihdossa saamiani ystäviä, mutta en tunne masennusta "vanhasta ja tylsästä" elämästäni, sillä olen ikävöinyt myös Suomen ystäviäni. Vaihto-opiskelu on antanut minulle tärkeää informaatiota eri kulttuureista ja antanut perspektiiviä omaan elämään - nyt tiedän hieman enemmän mitä elämältäni haluan ja mikä on minulle todella tärkeintä. Silti minulla on tunne, että kunhan opinnot jatkuvat, kaipaan kansainvälisyyttä ympärilleni, joten aion pitää kielitaitoa yllä tutustumalla vaihtareihin, jotka ovat valinneet Suomen vaihtokohteekseen. Jos PED alkaa liikaa oireilla, niin silloin lähden maailmalle tervehtimään kavereita! ;)
PEDistä päästäänkin näppärästi aiheeseen ESN - Erasmus Student Network. Vaihto-opiskelijoiden verkostoituminen on tärkeää, ettei kukaan jää yksin. Huomasin ettei Wienissä ollut samanlaista opiskelijajärjestötoimintaa kuin mitä meillä Oulussa, joten ESN:n rooli korostui kavereiden saamisessa ja varsinkin vaihdon alussa. Paikalliset opiskelijat järjestivät tapahtumia vaihtareille ja auttoivat arjen perusasioiden järjestelyissä. Kiitos ESN Uni Wienille! Tietenkin omilta kursseilta tuli muutama kaveri, mutta ne tärkeimmät löytyi ESN:n kautta.
Ja nyt kun päästiin kiittelemiseen, niin haluan kiittää (vaikkeivat kaverini ymmärrä suomea... onneksi google translate on keksitty) lähintä kaveripiiriäni -
the ring of fireä! Kiitos Niko, Maritta, Venla, Juulia, Kerttu, Kasperi, Risto, Panu, Karoliina ja Krista! He olivat tärkeimmät ystäväni ja heidän lisäkseen minulla oli maailman mahtavin kämppäkaveri Miia! Läheisimmäksi itävaltalaiseksi (joka oli korvaamaton kielen opettelussa) ystäväkseni tuli Liisa! Lämmöllä muistelen jokaista, DANKE SCHÖN! Tässä vielä tästä minun the best crew:stä kuva:
***
Voisin vielä mainita muutamia mielestäni hassuja seikkoja, jotka jäivät mieleen: Ihmiset ihmettelivät miksi värjään hiukseni tummiksi? Piti muutamaan kertaan todeta, että niinkuin Italiassa on normaalia olla tummat/mustat hiukset, niin meillä on vaaleaa "maantien harmaata". Toinen hassu juttu oli, kuinka paljon ihmiset kirosivat lunta! Ainakin Etelä-Euroopan ihmiset, hehe. Oli todella jännää tottua nostamaan rahaa ja maksaa käteisellä, kun yleensä Suomessa aina vinguttaa kaupassa korttia. Niinkin normaali asia, kuin suojatien ylittäminen, oli tehty haastavaksi! En aluksi millään meinannut keksiä, että missä on se painike, jolla saa valot vaihtumaan nopeammin, kun itävaltalaiset olivat piilottaneet sen napin sen pienen pömpeli-laatikon _pohjaan_! Tein sellaisen jännän havainnon itsessäni, että puhuin mieluummin saksaa tuntemattomille ihmisille kuin kavereilleni. Ehkä se oli sitä perfektionismiä ja nolostelua silloin aluksi... Itävallassa tarjoilijoille kuuluu jättää tippiä! Paitsi jos ne käyttäytyvät täysin asiattomasti, sinulla ei ole ylimääräistä rahaa tai muuten vain unohdat jättää. Erittäin hassulta (ja jännältä ja hieman epäkohteliaaltakin) tuntui, etteivät ihmiset olleet täsmällisiä vaan myöhästelivät ja paljon. Kyllähän mulla on kaveripiirissäkin muutamia myöhästelijöitä, mutta yleensä he ilmoittavat etukäteen TAI pahoittelevat jälkikäteen. A little less conversation a little more action, please! Ja viimeisenä hassuna seikkana mainittakoot Italian hienot seisoma-wc:t! Nätti posliini "pytty" eli reikä lattiassa naisten vessassa. Onhan se hygieeninen, mutta mitä ihmettä!
Ainiin, ja minä olen ikuinen baby-face. "Bist du schon 16?" "Bist du hier ohne deine Eltern?" lol.
***
Loppuun vielä itsetutkiskelua: Olen aina ajatellut itseäni keskikokoisen kaupungin tyttönä ja kauan pikkuruinen Oulu tuntui minusta erittäin isolta. No, näin matkusteltuani olen huomannut Oulun olevan aika keskiverto-iso/pieni. Mutta yllättäen kyllä paluu miljoonakaupungista pohjoisen pikkukaupunkeihin ei ole tuntunut pahalta. Toiset tarvitsevat hirvittävästi elämää ja ihmisiä ympärilleen, mutta (ehkä näin suomalaisena) tarvitsen sen oman henkilökohtaisen tilani ja mökin, jonne lähteä piiloon ihmisiä. Äskeinen lause kuulosti varmasti hassulta ihmisten korvissa, jotka minua vähääkään tuntevat, mutta Pariisin metrojen jälkeen olen ihan iloinen asuessani Suomen pyöräilykaupungissa! Toiset tykkäävät pienemmistä kaupungeista, toiset suuremmista ja nyt voin sanoa kokeilleeni molempia ja minun mieltymykseni on näissä pienemmissä pohjoisen kaupungeissa. Tietenkin olisihan se mukava, että voisi vain parin tunnin junamatkalla käydä toisen maan pääkaupungissa, mutta tulisiko sinne siltikään niin usein lähdettyä?
***
In the end I want to say thanks to my lovely Erasmus-friends, I won´t forget you! <3 I haven´t said goodbye, but instead "see you later". Even though it was sad to part, we all live still in the same continent (or at some cases, at the same planet). I´m looking forward of seeing you again!
-Vaihtari-blogin-päätös-Memmu
PS: Nyt saa taas nähdä mihinkä tämä sekamelska-blogi seuraavaksi lähtee, mutta tuon Suomi-tour postauksen jälkeen saatan pitää luovan blogitauon.
PPS: Haha, hyvä nyt kun innostuin tekemään kuvakirjaa vaihdosta, niin lueskelin vähän noita aiempia blogi-kirjoituksia... Ne saattaa omassa päässä kirjoittaessa kuulostaa paljon hauskemmilta ja loogisemmilta, kuin nyt kun jäljestäpäin lukee ja miettii, että mitäköhän on tuolloinkin oikeasti ajatellut! Tulipahan ainakin minun näköinen blogi. :)
