Wienistä Prahaan ja takaisin

Kirjailijan alku? ...not

Olipa kerran maanantai. Se oli erityisen erityinen maanantai, sillä nuori viaton pohjoisen tyttö oli päättänyt lähteä uhmaamaan aamu-unisuutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä tarkoitti sitä, että tytön oli noustava ylös sängystä 4:30, jottei vahingossakaan myöhästyisi klo 6:00 tapaamiselta "Aamiainen auringonnousua katsellessa". Oli erittäin hyvä, että tytteröinen sai kammettua itsensä ylös sängystä, sillä aamulla puhelimessa odotti tekstiviesti tytön hyvältä kaverilta Venlalta, joka päätti varmistaa ettei hänen tarvitsisi mennä yksikseen aamupalalle, ja siinä viestissä luki, ettei aamiainen olekaan Schönnbrunnin mäellä, vaan keskellä kaupunkia puistossa (Heldenplatz). Paikalla oli 4 suomalaista tyttöä, 2 italialaista, 2 tsekkiläistä ja 3 itävaltalaista ihmistä. Lämmintä oli perstuntuman mukaan +3 Celsiusta ja tunnelma oli läpeensä huvittunut - kuka nyt oikeasti vapaaehtoisesti herää syömään aamupalaa tuntemattomien ihmisten kanssa MAANANTAINA? Kellon lähestyessä aamukahdeksaa alkoivat ihmiset hajaantua ja lähteä kuka töihin, kuka luennolle. Lopulta jäljellä oli vain pohjoisen tyttö, kaksi paikallista ja tsekki. Tyttö avautui paikallisille, kuinka hänestä on aika vaikeaa tutustua itävaltalaisiin, sillä hän ei oikein tiennyt mistä etsiä (ja baarissa tuntemattomien ahdisteleminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta). Tästä rohkaistuneena itävaltalainen poika kutsui tytön (ja samalla tämän ystävät) keskiviikkona järjestettäviin "kotibileisiin". Itävaltalainen tyttö taaskin sopi lounastreffit tyttären kanssa ja näin maanantaiaamun aamiainen päättyi innokkaisiin, odottaviin tuntemuksiin.

Kaupungintalo aamuauringossa

Kalpeanaama

Rakennus, joka oli aamuauringon tiellä...

Meidän pieni joukko

Myöhemmin samana päivänä tyllerö meni ilmaiselle ohjatulle saksankieliselle kierrokselle tutustumaan Wienin kaupungintaloon. Se oli hieno iso rakennus, jonka historiasta ei jäänyt mitään päähän. Mutta tunnelma oli kuin suoraan 1300-luvulta. Kaupungintalon jälkeen tytön pitikin jo rientää luennoille...

"Ja tässä on tämmöinen valkea patsas."

Kaupungintalon sisältä. The tärkeä huone.

 




***
Tarina jatkuu tiistaista, jolloin ohjelmassa oli helmikuun saksankurssilla tavatun romanialaisen naisen treffaaminen. Siinä sitä sai harjoittaa omaa saksaa jälleen pari tuntia ja kenties hieman liian innoikkaan/äänekkään selostuksen jälkeen myös viereisen pöydän vanhempi paikallinen naishenkilö liittyi mukaan keskusteluun. Ongelmia ei tullut joidenkin sanojen jäädessä epäselviksi, sillä ne pystyi kuitenkin päättelemään keskustelun kontekstista. Kaiken kaikkiaan mukava ja erilainen kohtaaminen, jonka jälkeen pohjosen tytöllä pitikin jo juosta seuraavaan tapaamiseen, nimittäin virolaisen Marian luo. Tapaaminen oli ensimmäinen kyseisen henkilön kanssa, sillä aiemmin tytöt olivat olleet yhteyksissä vain internetin välityksellä ja tapaamisen aiheena oli tulevan loman Italian reissu. Matka alkoi kuulostamaan hyvältä ja siitä olikin sitten hyvä jatkaa.

***
Keskiviikko-torstai aikaväli meni kuin hujauksessa, eikä tyttö oikein ehtinyt edes tajuta mitä kaikkea tapahtui (paitsi luennoilla tietenkin olla skarppina). Keskiviikon kohokohtana oli tosiaan paikallisten opiskelijoiden kotipippalot, joihin tyttönen meni kämppiksensä kanssa. Kummastusta herättäen (sillä hän karjui pöytäjalkapallolle vähän turhan innoissaan) tytön onnistui tutustumaan muutamiin paikallisiin ja ilta oli mukava. Torstaina oli ensitapaaminen toisen tyypin kanssa, joka oli vastannut Tandem-viestiin. Tyttö lähti tapaamisesta hieman pettyneenä, sillä kyseinen ihminen lausui saksaa (sekä englantia) vielä huonommin kuin hän itse... Ainut positiivinen asia oli se, että tyyppi oli ehkä maailman sympaattisin ja mukavin ihminen, mutta se vain aiheutti sen, ettei tyttö raskinut sanoa tälle ettei halua oppia saksaa hältä... Illalla oli vielä yliopiston järjestämä tervetuliais-buffet vaihto-opiskelijoille, joka oli myös karvas pettymys. Lautaset olivat pieniä ja kun sait muutaman sämpylän lautaselle ja menit hakemaan lisää ei siellä enää ollut mitään jäljellä. Tästä opimme, että kannattaa aina varmuuden varalta syödä kotona, vaikka luvassa olisikin ruokaa. Torstai-illan kuitenkin pelasti paketti, jonka tyttö sai Suomesta! Karkkia karkkia karkkia!

Postia Suomesta! NAM.

***
 PRAHA:
Kaikkea kivaa tapahtui Prahassa, mutta lyhyt versio (eli ohjelma + kuvat) on tässä:

Friday 15th:
11h Arrival
12h Lunch
14h City Game (ryhmissä kuljettiin ympäri Prahaa ja tehtiin tehtäviä/vastattiin kysymyksiin, oli hyvä ilma, tosin erittäin kylmä tuuli!)
17h30 Dinner
20h Beer Rally (tähän en osallistunut, mutta lähdin kaverin kanssa paikallisten omiin pippaloihin, jotka osoittautuivatkin olemaan jonkun talon sisäisessä pubissa eikä olleet kotibileet, wtf?)

Saturday 16th
9h30 Petrin Tower (300 askelmaa ylös ja upeat näkymät, tosin me käveltiin aluksi sinne sen rinteenkin päälle eli aikamoista reisireeniä, tämän jälkeen käytiin myös "lasilabyrintissä" eli jonkin sortin lasten peilitalo, oli ihan hauska!)
12h30 Lunch
14h Invisible Exhibition (kierrettiin huoneita täysin pimeässä, meillä oli sokea opas ja koko näyttelyn ideana oli kokeilla miltä tuntuu olla ilman näköaistia - mielenkiintoista *ja pelottavaa*) Täältä on peräisin lausahdus "Could somebody please touch me!" kun mua alkoi hieman pelottaa pimeässä, kun oli täysin hiljaista ja olin jonon ensimmäinen eli en voinut sitten kenenkään selkää itse koskettaa. *Tiiän oon nössö*
15h Free time (kierrettiin kaupunkia tyttöjen kanssa)
22h Party

Sunday 17th
11h Walk to Vysehrad
Hieno paikka ja väsymys painoi jo päälle!

Saapuminen.

City Gamesin aloitus

Vanha kaupungintalo tjsp. Ainakin se oli vanhalla aukiolla.

Charles Bridge. Parhaat näkymät koko kaupungissa.

Baby.

Oon pyrkinyt välttää näiden ryhmäkuvien laittamista, mutta meillä oli tehtävänä ottaa hauskin ryhmäkuva ja koska törmättiin tuohon jättiläisvauvaan niin pitihän se häpäistä.

Yellow Submarine.

John Lennonin seinä.

Yritettiin matkia patsaiden asentoa, mutta mä feilasin noi kädet väärinpäin.

Museo.

Ylös tornille.

Emäntä.

300 askelman torni

Hard Rock Cafe. En kyllä käynyt kuin vain ihmettelemässä.

Viimeisen päivän maisemat

Kristan kuvat Memmusta:

Lasilabyrintin edessä! ts. siellä oli paljon peilejä.

Vanhalla torilla. Perus pose.

Linnan lähellä.

Ready to party! Tosin en kyllä koskaan kokeillut, että olisinko päässyt Paavo Pesusienen kanssa sisälle klubille :D

***
Ja tästä viikosta sanon vain sen verran, että mun päivärytmi on ollut:
-herää
-syö
-laita semmoset vaatteet, joissa oot vielä illallaki ja lähe kämpiltä
-ihmisten näkemistä
-luentoja
-ihmisten näkemistä
-takasin kämpille nukkumaan

Eli kiirusta. Mutta oonpahan puhunut saksaa! Ja sitten on ollut hirveetä säätöä Italian reissun kanssa, mutta onneksi oon tässä 1,5kk:n aikana jo vähän oppinut tottumaan siihen, että suunnitelmat muuttuu kokoajan ilman varoaikaa. (ts. ihmiset on vähän epäkohteliaita eikä kunnioita sovittuja juttuja) ANYWAY, Italia kutsuu huomenaamuna - Venetsia!!!

O sole mio,
Memmu
Ps. Taidan ottaa lomaa vähän kaikesta loman aikana, joten katellaas seuraavan kerran ehkä kuunvaihteessa näitä kuulumisia (ItaliaaaaA).

Lovely people!

Party party!

Ihan ensimmäiseksi pitää laittaa linkki Ievan polkkaan, koska laitoin sen Nikolle, että se pääsisi perjantaina biletunnelmiin. Vastauksena tähän sain sitten jotain ihan luokatonta italialaista technopoppia. Elikkäs, meillä oli perjantaina vuoden suurimmiksi bileiksi mainostettu ESN-tervetulojuhla! Paikkana toimi Palais Eschenbach  ja sinne kyllä otettiin ihan liian paljon ihmisiä sisään... Ei mahtunut tanssimaan, kun piti vaan hytkyä ihmismassan mukana. Pyh. Vaan huomasinpa, että oon näköjään kaverustunut oikeiden ihmisten kanssa, sillä sain viestiä peräti kolmelta eri ESN-ihmiseltä, että haluanko nimeni vieraslistalle, jolloin pääsisin ilmaiseksi sisälle! Kivoja tyyppejä! Menin mun kämppiksen kanssa näihin pippaloihin ja sitten törmättiin muihin kavereihin siellä. Ennen kuin lähdettiin matkaan, niin tehtiin yhdessä pastaa Miian kanssa (etelä-korealainen kämppis). Huomasin, että Miiakin on ihan mahtava tyyppi. Ei hitsi, mulla on varmaan joku ihmisten rakastamisvaihe päällä! Mutta joo, oli hyvä lähtä kämppiksen kanssa juhlimaan, koska sitten oli kotimatkallekin seuraa :)

Perjantaina päiväseltään tapasin mun alkuperäisen ESN-Buddyn ja sitten Annan. Olin jo ehtinyt Anun kanssa sopia, että olen hänen Buddynsä, koska omani ei vastannut minulle, joten nyt mulla on kaksi Buddyä! Tämä toinen, joka vihdoin vastasi on Mirka. Übrigens, Mirkan ja Annan kanssa oli oikein mukavaa kahvitella ja me puhuttiin saksaksi! HUI. Kyllä tämä puhuminen tästä lähtee käyntiin, kunhan saan ujouden pois. Mua vaan ärsyttää, kun en muista sanoja, niin en voi ilmaista itseäni niin lahjakkaasti saksaksi kuin mitä suomeksi/englanniksi. Me puhuttiin tyttöjen kanssa muunmuassa Suomen valoisuudesta, päivien pituudesta talvella ja kesällä jne. ja sitten tietenkin myös että mitäs tyttöjen elämään kuuluu. Oli tosi rento tunnelma ja on hyvä tietää, että täällä on kärsivällisiä ihmisiä, joita kiinnostaa mitä mä yritän vieraalla kielellä selittää.

***

Lauantaina sitten ohjelmassa oli shoppailua Nikon kanssa (se tarvitsi kengät ja minä halusin käydä tsekkaamassa kauppakeskuksen) DonauZentrumissa. Se on tuossa 15 min kävelymatkan päässä täältä. Mä löysin sieltä yhden paidan, mutta koska se paita yltää takamuksen päälle, niin en ollut varma onko kyseessä "muotipaita" vai minimekko, joten se jäi sinne nyt vielä odottamaan lopullista päätöstä, koska minun takamus + vaakaraidat = no go (?). Ei se kyllä kovin kallis ollut... Mutta we'll see. Tämän jälkeen käytiin kaupasta hakemassa pizzatarpeet, koska olin kutsunut muutamia kavereita tänne "Slovakian asuntolaani" (Nikon mielestä asun Slovakiassa, eikä Tonavan tämän puolen kaupunginosat enää kuulu Wieniin...). Kun olin tuolla keittiössä vääntämässä sitä pizzataikinaa, niin muutamat muut tämän kerroksen ihmiset kävi siinä ihmettelemässä, että mitä teen ja olivat ihan vaikuttuneita (mitääääääää) kun itse veivasin sitä taikinaa. Hienosti. Välihuomautuksena tähän, että on se jännä, että täällä tulee oikeasti "nähtyä vaivaa" ruuanlaiton suhteen, kun Suomessa oon aina vähän Hällä väliä -meiningillä. Ei se ookkaan niin hankalaa! Anyways, meitä oli lopulta yhteensä 10 henkilöä ja kaikki tykkäsivät mun tekemistä kahdesta pizzoista, joihin olin laittanut täytteeksi jauhelihaa, ananasta, paprikaa, herkkusieniä, meetwurstia ja punasipulia (kyllä minä vielä joskus opin tykkäämään sipulista). Kysyin italialaisilta (4 vierasta oli), että mitäs ne tykkäsivät tämmösestä "suomalaisesta versiosta", jossa on paksumpi pohja jne, ja kyllähän ne tykkäsi. Totesivat, että välillä on hyvä syödä vähän erilaisempaa pizzaa. 

Kaupassa muuten metsästin sitä jauhelihaa aika pitkään, kun ei missään näkynyt niitä pakkauksia. Noh, sitten tajusin kysyä lihatiskiltä *saksaksi, jee*, että missäköhän teillä on? Ja sitten se täti laitto siinä mun nenän edessä lihamyllyn soimaan. Aika gourmet, kun saapi vastajauhettua lihaa matkaan lähikaupasta! (Tosin, se tarkoittaa sitä, että pitää aina käydä kaupassa hakemassa se liha ennenkuin alkaa kokkaamaan, koska en usko, että se kestää jääkaapissa hirveän pitkään.)

Pääsin nyt sitten parin vuoden tauon jälkeen pelaamaan sitä Mensch ärgere dich nichtiä! Ja oli kivaa :) Sen pelin jälkeen menin vielä illalla Anun synttäreitä juhlimaan yhden australialaisen pubin alakertaan. Sinne tuli mun kanssa kolme italiaanoa ja sitten yksi itävaltalainen. Kuitenkin nyt, kun kerta menin tapaamaan Anua, niin mulla oli saksan puhumismode päällä ja yllättävän hyvin pystyinkin juttelemaan ja ymmärtämään uusia ihmisiä! Tapasin mm. yhden ekologin ja selitin hälle, että ekologia on yksi syy miksi hain opiskelemaan biokemiaa enkä biologiaa. No, tyyppi vastasi tähän, että ekologia oli ainut syy miksi hän haki opiskelemaan aikoinaan biologiaa, eikä häntä kiinnosta mikrobiologia yms. Ei mennyt ihan nappiin.Ne soitti siellä baarissa ysärimusiikkia ja alkuillasta Greendaytä ja Red Hot Chili Peppersiä, niin meikä kyllä nautti. Ihan huippua!

Btw, sain eilen kuulla Vililtä (itävaltalainen) olevani a) liian kohtelias b) liian kiltti. A) koska laitoin Anulle viestiä etten saavu heti klo 20:30 paikalle pippaloihin - kuulema kukaan ei saavu silloin, kun on ilmoitettu alkavaksi ja b) koska olin hankkinut suklaalevyn lahjaksi - kukaan ei tuo lahjoja baaribileisiin. Tämä on tätä itävaltalaista mentaliteettiä. JA AINIIN! Hyvä, kun silloin kun olin kutsunut ihmisiä mun luokse pelaileen lautapelejä, niin olin samassa viestiketjussa avautunut, kuinka mun mielestä on epäkohteliasta olla ilmoittamatta tuleeko vai eikö tule jne. niin sitten lopulta kaikki ilmoitti mulle tuntia ennen sovittua aikaa, että tulevat myöhässä. :D

***

Tänään onkin sitten tämmöinen laiska päivä... Pitäisi pyykkiä pestä ja opiskella. Harmittaa vähän, kun en tajunnut kantaa eilen/toissapäivänä kameraa mukana!! Jospa mä jotakin kautta saisin niitä kuvia... Huomenna sitten olisi luvassa tämmöinen hullutus kuin, että mennä katsomaan auringonnousua Schönbrunnin läheiselle mäelle klo 6:00 joidenkin random ihmisten kanssa. Joku oli laittanut ESN:n facebook-sivuille tällaisen tapahtuman ja jotenkin kolahti. Tässä on vain se huono puoli, että mulla pitää varata aikaa matkustamiseen ja paikan etsimiseen ainakin se 1 h, eli siinä klo 5 pitäisi olla jo pois kämpiltä. Eli erittäin aikainen herätys tiiossa huomenna! ...ja pitää ottaa se kamera mukaan! ;)

Nyt lyö aivot lukkoon, että olikohan mulla enää mitään muuta kivaa kerrottavana, mutta jospa tää lyhyt romaani riittäisi taas hetkeksi. Terkkuja mummuille - elossa ollaan!



Aus Österreich mit Liebe,
Memmu

PS. Voisin vielä tuon otsikon avata, että täällä ihmiset (ok, etelän tytöt) laittaa viesteihin aina sydämiä mulle tai jopa kirjoittaa "kisses" eli suukkoja. Jotenkin ihan omituista kuinka ne "julistaa rakkautta" kokoajan, mutta ilmeisesti oon vaan niin huippu ;) Haha. Ja tää on aika tarttuva tauti, meinaas nääs multakin lähtä niitä sydänviestejä nykyään ihan vahingossa ja monellekkohan mulla piti eilenkin laittaa viestiä, että "oli huippua nähdä!". Saatte sitten Suomessa kattoo mua kummaksuen, kun tuun poskisuudelmien kanssa halailemaan ja kokoajan hiplailemaan (ihmiset on tosi koskettelevia täällä) ja julistamaan kuin ihania ootte. Toivottavasti kuitenkin tämä tapa kuitenkin jääpi tänne Itävaltaan, sillä en halua, että ihmiset luulee mun olevan humalassa keskellä päivää!

Mensch ärgere dich nicht!

Jawohl!

Eilen kävin asioilla ennen luentoja ja sainkin paljon aikaiseksi! Kävelin tuonne Kagranin U-Bahn asemalle (n. 15 min ajatuksissani) ja sitten siitä vielä kivenheiton Municipal District Officeen. Kävin siis rekisteröimässä tämän uuden osoitteeni! Se "Kelan täti" oli tosi kiva ja puhui mulle saksaa, vaikka mongersinkin tosi huonosti sille ja se olisi ihan hyvin osannut englantia... Mutta sainpahan senkin hoidettua ja tällä kertaa ilman mitään vastoinkäymisiä!! Jee! Tämän jälkeen otin metron Kagransplatzille ja kävin postissa tilaamassa itselleni postin edelleenlähetys palvelun, tjsp. Lähinnä sen takia, että odotan ÖBB:n nuorisokorttia, jolla saan alennusta junamatkoista... Jotenkin tuntuu, että sekin on hukkunut postiin ja saapuu kuukauden kuluttua niinkuin se mun eka pankkikorttikin! *huoh* Postissa mua kuitenkin palveli sellainen tosi mukava nuori mies, joka opiskelee Skandinaavista kirjallisuutta ja se tietenkin piristi mun päivää tällä perinteisellä vitsillä, että "Mäpäs soittelen sinulle sitten huomenna", kun se tarvitsi mun numeron siihen lappuseen... Hehe. Anyways, näiden oikeiden asioiden jälkeen kävin vielä kaupungilla ennen luentoja ja löysin paikallisesta "suomalaisesta kirjakaupasta" eli Librosta tämän pelipaketin, joka sisältää Mensch ärgere dich nichtin!! (~10e!)

Mensch ärgere dich nicht + monta muuta!

Tämän kunniaksi minun luo tulee sitten lauantaina muutama kaveri ja päästään pelailemaan! Lupasin myös ehkä vahingossa tehdä pizzaa... Lähinnä sen takia, että ei oikein muuta voi tehdä useammalle kuin kahdelle henkilölle näillä minun keittiövälineillä.

Luennotkin meni eilen mallikkaasti. Ensimmäinen luento oli jossain hornan tuutissa (ok, 50 metriä syrjässä sieltä missä maanantain luento oli), johon oli vaikea löytää, kun piti mennä sisäpihalta ja painella summereita jne. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä eksy ja löysin oikean luentosalin. Sitten pitikin jo kiirehtiä toiselle luennolle ja kas, päivä olikin jo pulkassa.

Tämän päivän luento (huom. yksi ainoa luento) ei mennyt sitten ihan pulkkaan. Lähdin jotain ihan uutta ja hienoa ja luultavasti nopeampaa reittiä "koululle" ja mitä tapahtui? Ensinnäkin metrossa oli jotain vialla, kun se seisoi joka asemalla sen 7 min *wtf* ja sitten, kun vihdoin pääsin sille asemalle missä vaihdan ratikkaan niin en löydä ratikkapysäkkiä! ...tämä siis siksi, kun en ole aiemmin tuolla pysäkillä käynyt. ASD. Ja sitten kello olikin jo sen verta paljon, että olisin ehtinyt viimeisille 15 minuutille luennosta, niin päätin, että antaa olla - minä nautin auringosta! Soitin siis Venlalle ja me lähdettiin seikkailemaan Belvederen puistoon (tosin aurinko ehti ennen kuvien ottoa jo alkaa laskeutumaan jne, mutta tässä pari kuvaa). Ei se puisto kovin ihmeellinen ollut.

We got the power!

Viimeiset auringon säteet

Kuka näitä tiennimiä oikein keksii? Plösslgasse.

Aurinkoisin terkuin, Memmu

"Kawaii~~"