Sunnuntain yleissivistykset.
Jotenkin minusta tuntuu, että täällä tapahtuu paljon ja ei mitään. Anyways, lämmintä. Sunnuntai oli hyvä päivä lähteä "opiskelemaan" ulos. Me mentiin Maritan ja Kertun kanssa Uudelle Tonavalle puistoon/rannalle ottamaan aurinkoa. Siinä matkalla (U6) Neue Donaun metroasemalta sinne rannalle oli aika paljon pieniä taloja rintarinnan ja Maritta, italialainen, joka on asunut täällä jo kolme vuotta, kertoi meille, että nämä talot ovat paikallisten kesäasuntoja. Siis 20. ja 21. asuinalueen rajalla olevat talot, jotka on vielä Wienin sisällä. Tarkennettakoot tähän vielä, että itsehän asun 21. ja 22. asuinalueen rajalla, joten nuo "mökit" ovat lähempänä keskustaa kuin minä! Ei sillä, nättejähän ne oli ja aika lähellä tosiaan Uutta sekä Vanhaa Tonavaa, joissa molemmissa saa uida. Itse Tonavassa ei saa, sillä siellä on paljon laivaliikennettä - enkä kyllä ehkä niin isoon, syvään ja kovasti virtaavaan jokeen menisi uimaan. Aika hassu ajatus sinällänsä, että jotkut wieniläiset voivat ottaa metron omalta keskustan asunnostaan kesäasunnolle. Ei mee jakeluun. Muuten, sen rannan/puiston nimi on Lagerwiese Romaplatz, jos jotakuta kiinnostaa.
***
Illalla sitten käytiin porukalla tällaisessa sushipaikassa kuin Natsu-Sushi. Suosittelen! Sieltä sai puoleen hintaan sushi- ja maki-yhdistelmiä. Tosin itse muistelin, että hyyyi sushia, niin söin sitten riisiä ja kanaa japanilaisittain. Kokeilin myös syömäpuikoilla syömistä ja aloittelijan tuurilla se meni aluksi hyvin, kunnes päätin vähän hotkia riisiä haarukalla ja sitten toisella kertaa olin ihan peukalo keskellä kämmentä niiden puikkojen kanssa. Tuli siinä sitten samalla hieman yleissivistystäkin parannettua, sillä ilmeisesti ne merilevärullat ovatkin Makeja eikä Sushia. Sushi on riisipallo, jonka päällä on kalaa. Hmm, mielenkiintoista. Aloin sitten miettimään, että miksiköhän kaikki (no ok aika moni, ei kaikki) minunkin kaveripiiristä puhuu sushista, kun syödään niitä rullia. Kävi ilmi, että jos on sellainen yhdistelmälautanen, missä on sekä näitä merilevärullia että riisin päällä kalaa, niin tätä yhdistelmää kutsutaan yleisesti sushiksi. Laitan vielä linkit googlen kuviin, ihan vain opetusmielessä tähän. Elikkäs SUSHI ja MAKI. Mainittakoot vielä, että on olemassa tietenkin erilaisia susheja ja makeja ja niillä on sitten siinä nimessä se "alalaji".
***
Jeps, ja huomenna vappu-piknikille! ...sitten saakin ottaa kunnon spurtin tenttiin lukemisessa. HUI.
Hyvä Waput jo näin etukäteen!
Memmu
maanantai 29. huhtikuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Juokseva päivällinen
Note to self: Voisin ladata kameran akun.
Torstaina meillä oli ESN:n järjestämä juokseva päivällinen eli running dinner. Ajatuksena oli, että jokainen osa päivällisestä - alkupala, pääruoka ja jälkiruoka - syödään eri paikoissa. Ihmiset osallistuivat kahden hengen tiimeissä tapahtumaan ja jokaiselle tiimille tuli yksi osa järjestettäväksi. Yhteensä aina yhdessä paikassa oli kolme tiimiä syömässä ja joka kerta kaksi tiimiä vaihtui paikan vaihtuessa eli tutustuttiin yhteensä 12 uuteen ihmiseen.
Minä osallistuin yhdessä Kertun kanssa, sillä (kuten varmaan on jo tullut aika monille selväksi) en hirveämmin suomalaisia täällä tunne/hengaa niiden kanssa. Me aluksi ajateltiin, että oi tulispa alkuruoka tai jälkkäri, koska ne on helpoimmat tehdä eikä ajoituksen kanssa tule ongelmia. Alkuruuan voi tehdä lämpimäksi ennenkuin vieraat saapuu ensimmäiseen keittiöön ja jälkiruuan voi jättää jääkaappiin. Noh, arpaonni ei ollut armollinen tällä kertaa ja me saatiin sitten itse pääruoka. Tätä pähkinää alettiin sitten ratkomaan yhdessä eestiläisen ystäväni kanssa ja tultiin yhteisymmärrykseen, että pottua siinä on oltava! Ajoitusongelma ratkesi sillä, että tehtiin perunavuoka ja jätettiin se paistamisen jälkeen lämpimään uuniin (joka ei siis ollut enään päällä). Oltiin myös sen verta innoissamme tästä, että 'nyt vähän näytetään omaa kulttuuria pirhana' niin me ostettiin myös vähän ruisleipää (tai semmoista mikä vastasi sitä parhaiten täällä...) ja tarjottiin maitoa. Me ei kehitetty mitään erikoista ohjelmaa, mutta tehtiin suomalaisvirolainen soittolista. ...ja tätä tehdessä huomattiin, että kappas kummaa, kun kansallislaulut kuulostaa melodioiltaan ihan samalle.
***
Illallisen kulku:
Alkuruuaksi tarjolla oli tanskalaista smörebrotia ja se oli tarjolla näiden tanskalaisten kämpillä. Siinä oli täysjyvätummanleivän päällä joko munasalaattia, pottua+retiisiä tai lohta. Nom. Oli hyvää. Tällä etapilla meidän ja tanskalaisten lisäksi oli myös kaksi suomalaista (ok, toinen oli virolais-suomalainen) ja oli ihan hauska, kun lähtiessä sitten kysyin, että no pussataanko me ne poskipusut niinkuin täällä on tapana. No mehän pussattiin, mutta porukan ainoa jätkä totesi, että "tosi suomalaisittain" ja ellen ihan väärin nähnyt niin oli hän aika punainenkin. Mikä on huono sinällänsä, koska sitten minäkin punastun... Elikkä vissiin on ihan normaalia pussailla näitä ulkomaalaisia, mutta suomalaisten suhteen se on "no-go". Haha. Omituista.
Pääruokana oli meidän perunavuoka, joten me juostiin äkkiä takaisin Kertun tykö ja laitettiin kaikki valmiiksi. Perunavuokaan tuli; perunoita, jauhelihaa, tomaattia, sipulia, voimaito-muna-seos, juustoa, oliiviöljyä pohjalle ja tietenkin suolaa ja pippuria. Yksinkertaista, mutta hyvää kuin mikä! Ai että. Oltiin erittäin tyytyväisiä Kertun kanssa. Meidän vieraina oli kaksi puolalaista ja latvialainen ja ranskalainen. Puolalaiset oli erittäin kohteliaita ja kiinnostuneita meidän kulttuureista, mutta latvia+ranska-yhdistelmä taisi ottaa koko tapahtuman ihan vaan syönnin kannalta... Anyways, oli mukavaa, mutta tässä vaiheessa oltiin jo hieman pelokkaita Kertun kanssa, että eikö me saada mitään kunnon kulttuurielämystä, kun on lähinnä näitä Pohjoisen/Keski-Euroopan maita?
Jälkiruoka oli henk. koht. lemppari! Sen tarjoili turkkilais-bulgarialainen tiimi ja tarjolla oli peräti kolmea eri jälkiruokaa. Mutta ei. Ei baklavaa. *Onneksi* Yksi näistä oli riisi-maito-juttu. Käytännössä vähän-niin-kuin riisipuuroa kylmänä, mutta riisit eivät olleet niin pehmeitä ja siinä oli enempi sokeria. Toinen oli suklaavanukas-keksi-kakku, joka oli tehty periaatteella kerros keksejä kerros vanukasta ja sitten jääkaapissa (vai olikohan se pakkasessa) hyydytetty. Sokeria siinäkin. Ja viimeinen jälkiruoka oli semmoinen pasta-sokeri-kakku. Tosi ohuita "spagetti" naruja, jotka oli liimattu yhteen sokerilla. Nimiä en ikävä kyllä muista :/ Mutta tottakai kaikki oli ylihyvää! Onneksi oli jo sen verta ruokaa mahassa, että jäi vain maistelemisen asteelle nämä kulinaristisuudet. Muuten ois tytöt saattaneet katsoa, että mistä nälkämaasta tämä emäntä tulee.
***
Illasta jäi ihan hyvä muisto. Ihan mukava tapahtuma ja koska täällä on edelleen kuuma, niin me hummailtiin koko päivä mekoissa :D Ainut, mikä jäi kaihertamaan, oli se, että olisi ollut mukava viettää koko päivällinen samojen ihmisten kanssa, että olisi voinut kunnolla tutustua. Nyt se jäi sellaiseen kivaan ja "sieluttomaan" small talkiin.
Nyt viikonloppuna on luvassa ultimate frisbiin pelaamista ja auringossa sulamista!
Tschüß, Memmu
Torstaina meillä oli ESN:n järjestämä juokseva päivällinen eli running dinner. Ajatuksena oli, että jokainen osa päivällisestä - alkupala, pääruoka ja jälkiruoka - syödään eri paikoissa. Ihmiset osallistuivat kahden hengen tiimeissä tapahtumaan ja jokaiselle tiimille tuli yksi osa järjestettäväksi. Yhteensä aina yhdessä paikassa oli kolme tiimiä syömässä ja joka kerta kaksi tiimiä vaihtui paikan vaihtuessa eli tutustuttiin yhteensä 12 uuteen ihmiseen.
Minä osallistuin yhdessä Kertun kanssa, sillä (kuten varmaan on jo tullut aika monille selväksi) en hirveämmin suomalaisia täällä tunne/hengaa niiden kanssa. Me aluksi ajateltiin, että oi tulispa alkuruoka tai jälkkäri, koska ne on helpoimmat tehdä eikä ajoituksen kanssa tule ongelmia. Alkuruuan voi tehdä lämpimäksi ennenkuin vieraat saapuu ensimmäiseen keittiöön ja jälkiruuan voi jättää jääkaappiin. Noh, arpaonni ei ollut armollinen tällä kertaa ja me saatiin sitten itse pääruoka. Tätä pähkinää alettiin sitten ratkomaan yhdessä eestiläisen ystäväni kanssa ja tultiin yhteisymmärrykseen, että pottua siinä on oltava! Ajoitusongelma ratkesi sillä, että tehtiin perunavuoka ja jätettiin se paistamisen jälkeen lämpimään uuniin (joka ei siis ollut enään päällä). Oltiin myös sen verta innoissamme tästä, että 'nyt vähän näytetään omaa kulttuuria pirhana' niin me ostettiin myös vähän ruisleipää (tai semmoista mikä vastasi sitä parhaiten täällä...) ja tarjottiin maitoa. Me ei kehitetty mitään erikoista ohjelmaa, mutta tehtiin suomalaisvirolainen soittolista. ...ja tätä tehdessä huomattiin, että kappas kummaa, kun kansallislaulut kuulostaa melodioiltaan ihan samalle.
***
Illallisen kulku:
Alkuruuaksi tarjolla oli tanskalaista smörebrotia ja se oli tarjolla näiden tanskalaisten kämpillä. Siinä oli täysjyvätummanleivän päällä joko munasalaattia, pottua+retiisiä tai lohta. Nom. Oli hyvää. Tällä etapilla meidän ja tanskalaisten lisäksi oli myös kaksi suomalaista (ok, toinen oli virolais-suomalainen) ja oli ihan hauska, kun lähtiessä sitten kysyin, että no pussataanko me ne poskipusut niinkuin täällä on tapana. No mehän pussattiin, mutta porukan ainoa jätkä totesi, että "tosi suomalaisittain" ja ellen ihan väärin nähnyt niin oli hän aika punainenkin. Mikä on huono sinällänsä, koska sitten minäkin punastun... Elikkä vissiin on ihan normaalia pussailla näitä ulkomaalaisia, mutta suomalaisten suhteen se on "no-go". Haha. Omituista.
Pääruokana oli meidän perunavuoka, joten me juostiin äkkiä takaisin Kertun tykö ja laitettiin kaikki valmiiksi. Perunavuokaan tuli; perunoita, jauhelihaa, tomaattia, sipulia, voimaito-muna-seos, juustoa, oliiviöljyä pohjalle ja tietenkin suolaa ja pippuria. Yksinkertaista, mutta hyvää kuin mikä! Ai että. Oltiin erittäin tyytyväisiä Kertun kanssa. Meidän vieraina oli kaksi puolalaista ja latvialainen ja ranskalainen. Puolalaiset oli erittäin kohteliaita ja kiinnostuneita meidän kulttuureista, mutta latvia+ranska-yhdistelmä taisi ottaa koko tapahtuman ihan vaan syönnin kannalta... Anyways, oli mukavaa, mutta tässä vaiheessa oltiin jo hieman pelokkaita Kertun kanssa, että eikö me saada mitään kunnon kulttuurielämystä, kun on lähinnä näitä Pohjoisen/Keski-Euroopan maita?
Jälkiruoka oli henk. koht. lemppari! Sen tarjoili turkkilais-bulgarialainen tiimi ja tarjolla oli peräti kolmea eri jälkiruokaa. Mutta ei. Ei baklavaa. *Onneksi* Yksi näistä oli riisi-maito-juttu. Käytännössä vähän-niin-kuin riisipuuroa kylmänä, mutta riisit eivät olleet niin pehmeitä ja siinä oli enempi sokeria. Toinen oli suklaavanukas-keksi-kakku, joka oli tehty periaatteella kerros keksejä kerros vanukasta ja sitten jääkaapissa (vai olikohan se pakkasessa) hyydytetty. Sokeria siinäkin. Ja viimeinen jälkiruoka oli semmoinen pasta-sokeri-kakku. Tosi ohuita "spagetti" naruja, jotka oli liimattu yhteen sokerilla. Nimiä en ikävä kyllä muista :/ Mutta tottakai kaikki oli ylihyvää! Onneksi oli jo sen verta ruokaa mahassa, että jäi vain maistelemisen asteelle nämä kulinaristisuudet. Muuten ois tytöt saattaneet katsoa, että mistä nälkämaasta tämä emäntä tulee.
***
Illasta jäi ihan hyvä muisto. Ihan mukava tapahtuma ja koska täällä on edelleen kuuma, niin me hummailtiin koko päivä mekoissa :D Ainut, mikä jäi kaihertamaan, oli se, että olisi ollut mukava viettää koko päivällinen samojen ihmisten kanssa, että olisi voinut kunnolla tutustua. Nyt se jäi sellaiseen kivaan ja "sieluttomaan" small talkiin.
Nyt viikonloppuna on luvassa ultimate frisbiin pelaamista ja auringossa sulamista!
Tschüß, Memmu
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Kirsikankukkia
Sunnuntai. Oli eilen.
Päivä, jolloin on luvallista nukkua pommiin? Ei. Mutta nukuin silti ja menetin kivat treffit itävaltalaisten kanssa... Onneksi siellä oli paljon porukkaa, joten ei se nyt maailmanloppu ollut, mutta yllättävän epäkohteliasta minulta. Noh, sitten kun sain kerättyä ajatukseni, että mitä tänään pitikään tehdä niin muistin, että joku oli tehnyt facebookkiin tapahtuman picnicistä japanilaisessa puutarhassa! Pikaisten chättäilyjen jälkeen sovittiin Nikon ja Panun (irkku) kanssa treffipiste Heiligenstadtin metrolle. Paikalle saapui myös Risto, joka on Panun kämppis. Yllätin kaikki pukeutumalla siihen mun uuteen mekkoon ja pojat olikin sillain "Oho, ootpas nättinä/kesäsenä tänään". Hehe. Tämän puiston/puutarhan nimi on Setagayapark. Se on kävelymatkan päässä metrolta, mutta tässä on myös ohjeet (jos joku sattuu joskus tarvitsemaan):
Osoite on Hohe Warte 8. Raitiovaunun numero 37 pysäkki 'Barawitzgasse' on aivan sen vieressä ja tähän ratikkaan voi nousta vaikka metroasemilta Schottentor (U2) tai
Siellä puistossa odotti kiva ylläri, nimittäin siellä oli paljon cosplayn harrastajia eli ihmisiä, jotka oli pukeutuneet japanilaisen animen/mangan hahmojen tyyliin. En viitsinyt näistä räpsiä kuvia vaikka kuin mieli teki! Muutenkin huomasi, että oli sunnuntai ja ihmisillä vapaapäivä, koska siellä oli runsaasti porukkaa liikenteessä. Mikäs siinä, oli nätti ilma!
Kukkaisterkuin Memmu
Ps. Näytti siltä, että osa kukista oli jo lakastunut, joten en sitten tiedä tekeekö nuo puut vielä uusia kukkia tässä kesän mittaan vai ei, mutta jos joku joskus haluaa vierailla kyseisessä puistossa, niin suosittelen huhtikuun puoltaväliä.
Päivä, jolloin on luvallista nukkua pommiin? Ei. Mutta nukuin silti ja menetin kivat treffit itävaltalaisten kanssa... Onneksi siellä oli paljon porukkaa, joten ei se nyt maailmanloppu ollut, mutta yllättävän epäkohteliasta minulta. Noh, sitten kun sain kerättyä ajatukseni, että mitä tänään pitikään tehdä niin muistin, että joku oli tehnyt facebookkiin tapahtuman picnicistä japanilaisessa puutarhassa! Pikaisten chättäilyjen jälkeen sovittiin Nikon ja Panun (irkku) kanssa treffipiste Heiligenstadtin metrolle. Paikalle saapui myös Risto, joka on Panun kämppis. Yllätin kaikki pukeutumalla siihen mun uuteen mekkoon ja pojat olikin sillain "Oho, ootpas nättinä/kesäsenä tänään". Hehe. Tämän puiston/puutarhan nimi on Setagayapark. Se on kävelymatkan päässä metrolta, mutta tässä on myös ohjeet (jos joku sattuu joskus tarvitsemaan):
Osoite on Hohe Warte 8. Raitiovaunun numero 37 pysäkki 'Barawitzgasse' on aivan sen vieressä ja tähän ratikkaan voi nousta vaikka metroasemilta Schottentor (U2) tai
Siellä puistossa odotti kiva ylläri, nimittäin siellä oli paljon cosplayn harrastajia eli ihmisiä, jotka oli pukeutuneet japanilaisen animen/mangan hahmojen tyyliin. En viitsinyt näistä räpsiä kuvia vaikka kuin mieli teki! Muutenkin huomasi, että oli sunnuntai ja ihmisillä vapaapäivä, koska siellä oli runsaasti porukkaa liikenteessä. Mikäs siinä, oli nätti ilma!
 |
| Setagaya Park |
 |
| Mihin mää nää kädet laitan?! |
 |
| Joku sanoi, että kukista saa vain nättejä kuvia. |
 |
| Puistoa |
 |
| Cherry blossoms |
 |
| <3 |
 |
| Ankka. |
Kukkaisterkuin Memmu
Ps. Näytti siltä, että osa kukista oli jo lakastunut, joten en sitten tiedä tekeekö nuo puut vielä uusia kukkia tässä kesän mittaan vai ei, mutta jos joku joskus haluaa vierailla kyseisessä puistossa, niin suosittelen huhtikuun puoltaväliä.
Bratislava
15 euroa ees taas junalla!
Lauantaina oli tiedossa Bratislavan päiväreissu. Wienistä kestää yksi tunti suuntaansa junalla Bratislavaan ja tuommoisella hienolla lipulla jonka-nimeä-en-nyt-muista sai edes takaisin matkan ja ensimmäisen matkustuspäivän julkisen liikenteen lipun vain 15 e. Tämä lippu on voimassa 4 päivää, joten halutessaan voi olla Bratissa yötäkin ja lippuja saa normaaleista automaateista Wienin Hauptbahnhoffilta (eli päärautatieasemalta), joka löytyy U1 metroasemalta Südtirolerplatz. Junia kulkee suuntaansa aina tunnin välein jostain aamukuudesta-seitsemästä ilta yhteentoista asti (muistaakseni). Elikkäs todella kätevästi pystyy tekemään päiväreissun Slovakian pääkaupunkiin, jos haluaa!
Me järjestettiin kaveriporukalla tämmöinen pieni matka ja yhteensä meitä oli 7; minä, Niko (Italia), Kerttu (Eesti), Kertun kaveri Anna, Iivana (Ukraina), Jesperi (Slovenia) ja Risto (Tanska). Eli aika monikansallisesti oltiin liikenteessä. Juna lähti siinä 10:21 ja takaisin samalla asemalla oltiin joskus 22 aikaan. Perillä Bratislavassa otettiin bussi nro 93 keskustaan ja joku oli katsonut netistä, että toisen pysäkin kohdalla hypätään pois. No, se bussi oli erittäin täyteen tungettu ja nämä muut sitten sivistivät minuakin toteamalla, että tämä on niin itäeurooppalaista meininkiä olla kuin sillit purkissa. Nice!
Seikkailu alkoi ruokapaikan etsimisellä, sillä kello lähenteli jo kahtatoista. Joten otettiin katse kohti linnaa (mäen päällä) ja lähdettiin suunnistamaan kohti kaupungin keskustaa *vaikkei kukaan tiennyt, että missä se oli*. Jotenkin onnistuttiin löytämään heti vanha kaupunki ja ruokapaikka. Pojat oli mielissään, kun olut oli jopa halvempaa kuin Wienissä eli super-halpaa verrattuna Suomeen. Kuitenkin palvelu nyt oli mitä oli (kyseessä ei ollut perinteinen slovekialainen paikka) ja me saatiin oottaa ruokaa aika pitkään... Joten, kun me lopulta päästiin lähtemään, niin oli jo vähän kiire ilmaiselle vanhan kaupungin kaupunkikierrokselle, joka alkoi kahdelta päätorilla. Kuitenkin ennen kierrosta käytiin sisällä aukion Palatsissa, josta en nyt osaa enempää sanoa. Siellä oli 300 vuotta vanha tuoli, johon Iivana oli istumassa, kun hänet hätistettiin pois! Haha.
Kierroksen alussa opas kertoi vähän Slovakian ja Tsekkoslovakian historiasta ja se oli ihan mielenkiintoista, mutta perus faktojen jälkeen mua alkoi vähän kyllästyttää, koska ruoka painoi mahassa. Sen verran jaksoin kuitenkin kuunnella, että Bratislavan nimi oli aiemmin joku ihan muu ja Bratislava on ollut vasta 20 vuotta Slovakian pääkaupunki. Eli Bratti on nuorempi kuin minä! Huomasin, että Niko ja Iivana olivat kanssa aika väsyneitä, joten me jätettiin ne neljä muuta kiertämään se 1,5 tunnin kierros ja sovittiin tapaamispaikka siihen keskusaukiolle. Me sitten poikien kanssa käveltiin tällä välin vanhaa keskustaa pitkin Tonavalle istuskelemaan ja lepäämään.
Jotenkin mulla oli väsymys päällä koko päivän, niin sitten kun oltiin kävelty keskustassa ja noustu ylös linnalle, niin päätin olla menemättä sisälle ja ottaa aurinkoa Nikon kanssa (hän on käynyt aiemminkin Brateissa niin jätti menemättä sinne linnaan) sen tunteroisen mikä muilla meni siellä linnassa. Sitten me tavattiin Karo ja hänen sisko+poikakaveri -yhdistelmä ja käytiin vielä porukalla syömässä ennenkuin otettiin juna takaisin Wieniin. Elikkäs aika kiva ja rento reissu. Bratislava on aika pieni kaupunki, joten käytännössä kävellen pääsee kaikkialle ja yhdessä päivässä ehtii nähdä kaiken. En ehkä suosittelisi lähtemään vain Bratislavaan viikonlopuksi Suomesta, mutta jos sattuu näillä leveysasteilla pyörimään, niin 15 e ei ole paha hinta matkoihin, koska kuitenkin se on ihan nätti kaupunki. Jos vielä ottaa omat eväät (muttei juomia) mukaan niin tulee aika halpa reissu. JA palvelualan ihmiset osaa sekä englantia että saksaa. Saa nähdä tuleeko minulla enää toista kertaa käytyä tuolla, mutta olisi kyllä ihan mielenkiintoista nähdä miten Bratislava kasvaa 20 vuodessa, kun se täyttää 40 v.
Mutta joo, kuvvie kansalle (on vaan huonoja, kun melkeen kaikissa on ihmisiä eli en laita tänne)!
 | |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Aukion palatsin sisäpiha ja laulajat. |
 |
| Whatcha doing? Kaupunkikierroksen alkua. |
 |
| Päätoria |
 |
| McDonalds. Ja teatteri. |
 |
| UFO ja Tonava |
 |
| Bratislava |
 |
| Linna. |
 |
| Linna kauempaa. |
Tämmöstä.
Reissu-Meme
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Mikä kesä!
Viikon lämpimin päivä +23 astetta!
Sitä on mitä syö - eli mut on tehty jäätelöstä ja mä sulin torstaina tuolla auringon paisteessa! Ah. On kyllä niin kesäfiilikset jo, että ai! Ajatukset ei tahdo pysyä kouluhommissa vaan mm. Oulun Wappua olen ajatellut ja sen viettäjiä! Tässä on sinne pohjoseen Wapun odotusbiisi, elikkäs Wappu-Eppu Normaalia. Ja koska täällä alkaa jo nuo pensaatkin vihertää ruohon lisäksi, niin on kyllä oikeasti kesäkesäkesä! En vaan ymmärrä mikä noita puita vaivaa, kun ne ei taho tulla vieläkää vihreiksi. Kenties liian vähän sadetta? Mutta nyt viikonlopuksi sitäkin on luvattu, joten eiköhän se tästä. Mulle tuli semmoinen hirveä flashback ala-asteelta, että "kasvukausi on silloin, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy kokoajan +5 asteen yläpuolella".
Kesäfiiliksissä oon myöskin nostalgia-huuruissa kaivannut Suomen kesää! Tanssilavoja, mökillä oloa, saunaa, järveä... *huokaus* Taisi mennä vähän myös tämän nostalgian piikkiin tämän neitokaisen hetkellinen mielenhäiriö, sillä ostin mekon! Ok, oikeasti täällä tukehtuu/hiostuu ihan liikaa tuolla auringonvalossa ja farkut eivät ole paras mahdollinen vaatetus. Minulla oli oma virolainen mekkoexpertti Kerttu mukana tuolla shoppailemassa ja me molemmat kyllä vähän kirottiin, että minkä ihmeen takia nämä ei osaa käyttää ilmastointia vaatekaupoissa? Hikipinnassa siinä sitten kokeilin eri mekkoja ja koska en muutenkaan ole mikään shoppailun suurfani, niin oli hieman pinna kireällä... mutta sitten, kun lopulta löytyi oma mekko, niin oli hymy herkässä. Tässä tämmöinen teinipeili-kuva teille ja myös tanssilavojen suosikki Jartsan biisi!
***
Kyllä mä kävin sitten myös luennolla taas istumassa... Meinasin nukahtaa, mutta sitten tajusin, että varmaan vähän nestevajaus ja siinä taisin litran lipitellä vettä luennon aikana, niin parani olo. Mutta, ettei tästä tulisi ihan vain tämmöistä epämääräistä mekko-postausta, niin tässä on yksi jännä fakta:
Olen monesti tuolla kaupungilla kulkiessani huomannut eri rakennusten kyljissä sanat "Blaa blaa Gemeinde Wien errichtet 19XX". Yleensä kyseessä on olleet -50-60 -luvuilla rakennetut rakennukset, mutta minä mietin, että onko täällä joskus ollut joku projekti näiden rakennusten suhteen vai mitä? No, nyt sitten kerrankin muistin googlettaa elikkä wikipediasta lukea ja tuli sekä saksankielistä että englanninkielistä informaatiota vastaan.
Elikkä, Wiener Gemeindebauten on kaupungin rakennuttamia rakennuksia, joiden asunnot ovat huokeahintaisia. Näitä löytyy jokaisesta kaupunginosasta (eng. distric). Alunperin näitä alettiin rakentamaan, jotta saataisiin parannettua Wienin työläisten elinolosuhteita 1900-luvun alkupuolella. Kuuluisin näistä rakennuksista on Karl Marx-hof, ja mä tajusin nyt, että oon muuten mennyt bussilla tuosta ohi enkä ottanut valokuvaa! Hups. Tämmöinen infopläjäys. Ja näitä rakennuksia tulee oikeasti _kokoajan_ vastaan. Ne tunnistaa punaisista kirjaimista seinässä.
Terkuin levoton Memmu.
ps. Tällä kertaa oli jotain ongelmia tuon tekstin fontin suhteen... But never mind.
Sitä on mitä syö - eli mut on tehty jäätelöstä ja mä sulin torstaina tuolla auringon paisteessa! Ah. On kyllä niin kesäfiilikset jo, että ai! Ajatukset ei tahdo pysyä kouluhommissa vaan mm. Oulun Wappua olen ajatellut ja sen viettäjiä! Tässä on sinne pohjoseen Wapun odotusbiisi, elikkäs Wappu-Eppu Normaalia. Ja koska täällä alkaa jo nuo pensaatkin vihertää ruohon lisäksi, niin on kyllä oikeasti kesäkesäkesä! En vaan ymmärrä mikä noita puita vaivaa, kun ne ei taho tulla vieläkää vihreiksi. Kenties liian vähän sadetta? Mutta nyt viikonlopuksi sitäkin on luvattu, joten eiköhän se tästä. Mulle tuli semmoinen hirveä flashback ala-asteelta, että "kasvukausi on silloin, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy kokoajan +5 asteen yläpuolella".
Kesäfiiliksissä oon myöskin nostalgia-huuruissa kaivannut Suomen kesää! Tanssilavoja, mökillä oloa, saunaa, järveä... *huokaus* Taisi mennä vähän myös tämän nostalgian piikkiin tämän neitokaisen hetkellinen mielenhäiriö, sillä ostin mekon! Ok, oikeasti täällä tukehtuu/hiostuu ihan liikaa tuolla auringonvalossa ja farkut eivät ole paras mahdollinen vaatetus. Minulla oli oma virolainen mekkoexpertti Kerttu mukana tuolla shoppailemassa ja me molemmat kyllä vähän kirottiin, että minkä ihmeen takia nämä ei osaa käyttää ilmastointia vaatekaupoissa? Hikipinnassa siinä sitten kokeilin eri mekkoja ja koska en muutenkaan ole mikään shoppailun suurfani, niin oli hieman pinna kireällä... mutta sitten, kun lopulta löytyi oma mekko, niin oli hymy herkässä. Tässä tämmöinen teinipeili-kuva teille ja myös tanssilavojen suosikki Jartsan biisi!
 |
| Maitovalas. :D Jospa sitä kohta tulis väriä pintaan ;) |
***
Kyllä mä kävin sitten myös luennolla taas istumassa... Meinasin nukahtaa, mutta sitten tajusin, että varmaan vähän nestevajaus ja siinä taisin litran lipitellä vettä luennon aikana, niin parani olo. Mutta, ettei tästä tulisi ihan vain tämmöistä epämääräistä mekko-postausta, niin tässä on yksi jännä fakta:
Olen monesti tuolla kaupungilla kulkiessani huomannut eri rakennusten kyljissä sanat "Blaa blaa Gemeinde Wien errichtet 19XX". Yleensä kyseessä on olleet -50-60 -luvuilla rakennetut rakennukset, mutta minä mietin, että onko täällä joskus ollut joku projekti näiden rakennusten suhteen vai mitä? No, nyt sitten kerrankin muistin googlettaa elikkä wikipediasta lukea ja tuli sekä saksankielistä että englanninkielistä informaatiota vastaan.
Elikkä, Wiener Gemeindebauten on kaupungin rakennuttamia rakennuksia, joiden asunnot ovat huokeahintaisia. Näitä löytyy jokaisesta kaupunginosasta (eng. distric). Alunperin näitä alettiin rakentamaan, jotta saataisiin parannettua Wienin työläisten elinolosuhteita 1900-luvun alkupuolella. Kuuluisin näistä rakennuksista on Karl Marx-hof, ja mä tajusin nyt, että oon muuten mennyt bussilla tuosta ohi enkä ottanut valokuvaa! Hups. Tämmöinen infopläjäys. Ja näitä rakennuksia tulee oikeasti _kokoajan_ vastaan. Ne tunnistaa punaisista kirjaimista seinässä.
Terkuin levoton Memmu.
ps. Tällä kertaa oli jotain ongelmia tuon tekstin fontin suhteen... But never mind.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Pytti-pannu-kakku
Grüss Gott!
Sunnuntain lettujen paistaminen meni näpsäkästi Kertun ja Maritan kanssa. Aika jännä juttu sinällään, että meillä on täällä kaksi Marittaa - Bulgariasta ja Italiasta. Tämä Maritta oli nyt italialainen. Me oltiin Maritan luona ja paistettiin lettuja. Niiden kyljeksi me sulatettiin Karl Fazerin tummaasuklaata (Kerttu oli tuonut mukanaan Virosta pääsiäisloman päätteeksi) ja sitten oli myös omenahilloa. Omnom. Oli aika hyvä, kun silloin, kun odotettiin taikinan asettumista se puolituntia, niin meni vähän "yliajalle", kun oltiin niin syventyneitä keskustelemaan omista kokemuksista paikallisten suhteen.
Lettujen jälkeen me lähdettiin tyttöjen kanssa Schönbrunnin lähelle, koska siellä oli "Kevät-tunteet" ulkoilma technoreivit. Niko liittyi meidän seuraan, mutta ei me sitten siellä paikan päällä edes tanssittu, kunhan vain istuttiin nurmikolla ja nautittiin auringosta. Oli kyllä ihan kesäfiilikset <3
Siinä pikkuhiljaa alkoi jo nälkäkin kurista mahassa, mutta koska minä en ollut koskaan vielä ehtinyt käydä Schönbrunnin (=kaunis lähde) sisällä, niin me käytiin Nikon ja Kertun kanssa mutka siellä. Schönbrunn on tuollainen palatsirakennus, jossa on joskus jotkut kuninkaalliset (tai keisariperhe) asuneet. Siellä on myös pensaslabyrintti ja eläintarha, mihin me ei tällä kertaa menty. Kiivettiin vain sen mäen päälle ihmettelemään maisemia. Nättiä! Schönbrunnin jälkeen käytiin syömässä Käsekrainerit yhdellä Wurstelstandillä, elikkä juustomakkara-hotdogit makkarakitskasta!
***
Oli kiva sunnuntai siis! Maanantaina sain *vihdoin* ÖBB:n eli itävaltalaisen valtion rautateitten Vorteilscardin, joka siis todistaa, että olen alle 26 v. ja saan alennuksia junalipuista. Piti laittaa sähköpostia ÖBB:lle, kun sitä ei alkanut kuulumaan ja ylläripylläri, postiinhan se oli hukkunut. Kannattaa muuttaa kesken kaiken... Anyways, jos nyt lähden täältä jonnekin junailemaan, niin mulla on tuo kortti, jossa näytän ihan maaniselta. Jes! Maanantaina kävin myös *vihdoin* postissa lähettämässä pakettia kotiin, saapi iskä ja äiskä Venetsian tuliaisia ;) Taisi myös olla viimeinen paketti mitä lähetän Suomeen... Ei kukaan haluais tulla hakemaan mun talvivaatteita tässä välissä pois täältä? Vähän jo huolettaa kotiinpaluu :-D
***
Eilen mulla oli vapaapäivä, jonka käytin (omasta mielestäni erittäinkin) tehokkaasti. Aamulla en ollut saada itseäni ylös sängystä, joten lähdin lenkille Vanhan Tonavan varteen. Suurimman osan matkasta käppäilin reippahasti, mutta kyllä mä myös vähän matkaa kokeilin omaa hölkkäkuntoakin. Speksit: 8 km lenkki 1h 20min. Aurinko paistoi niin olin jo shortseissa ja t-paidassa liikenteessä. Vähän nolotti mun maitovalas pohkeet, mutta kyllä sitä varmaan tässä saa väriä pintaan, kunhan ulkona liikkuu. Ja muutenkin, ei tuolla kovin montaa vielä ollut ihan niin kevyellä varustuksella liikenteessä... Mutta jos asteita on se joku +18 ja oot auringon valossa, niin kyllä se jo alkukesä mulle on! Italialaisille ja kreikkalaisille tämä on kevättä... Kun ovat kerta tottuneet siihen +30-40 asteen helteisiin, huh huh. Mä aina vaan totean tuohon, että "jaa, että niinkuin oisitte kylmässä saunassa", hehe.
Tämän jälkeen tein spagettia ja tomaattikastiketta. Oon nyt vannonut italialaisille ja ranskalaiselle tytölle, etten koske ketsuppiin enää (ainakaan täällä Itävallassa), koska tomaattikastike on kuulema niin helppo tehdä. Noh, nyt tässä kun olen jo useampaan otteeseen harjoitellut, niin kyllähän se kohta alkaa jo ihan syötävältä maistua. Tuli tässä jäljestäpäin mieleen, että tietenkin olisin voinut katsoa netistä jonkun helpon perusreseptin mitä rueta muuttamaan, mutta itse olen nyt säätänyt joidenkin mausteiden kanssa. Tomaattihan sieltä ensimmäisenä maistuu läpi, mutta kun laittaa sipulia (yööök) ja lurauksen punkkua ja sitten niitä mausteita, niin ihan ok siitä tulee. Ainakin joka toisella kerralla. Ja mieluuminhan sitä syö kuin on nälässä. --> Ok, kaiken tämän jälkeen, kuka haluaa maistella mun tomaattikastiketta? Älkää päästäkö mua keittiöön! Tämä avautuminen nyt tuli vain sen takia, kun kerrankin ihan rauhassa kokkailin.
Sitten otin hirveän turbo-boostin ja opiskelin iltapäivän! Kertailin jotain ihan perus aminohapporakenteita ja vetysidosjuttuja, koska ne on tärkeitä proteiinin laskostumisen ja sitä kautta kolmiuloitteisen rakenteen kannalta. Mulla on tentti tulossa tuossa parin viikon päästä ja kerrankin aloitin hyvissä ajoin lukemaan.
Illalla vielä tehtiin Nikon kanssa ruokaa ja pannaria! Alunperin meidän piti viime viikonloppuna tehdä pannari tai lettuja, mutta sitten Nikolle ei käynytkään se sunnuntai, kun me tyttöjen kanssa letuteltiin, niin sovittiin, että tehtiin nyt. Kaupassa pohdittiin, että mitä syötäisiin päivälliseksi ja koska 15 munan kenno oli alennuksessa (halvempi kuin 6 munan) niin piti sitten jotain tehdä mihin ne munat saisi uppoamaan. Ja jotenkin mulle tuli mieleen, että Niko ei varmaan koskaan oo syönyt pyttipannua, joten ostettiin sitten myös perunoita ja frankfurttereita elikkä nakkeja. En kyllä taaskaan ole ihan varma, että olenko itse tehnyt pyttipannua alusta lähtien vai joskus vaan lämmittänyt valmista pakastetta, mutta nyt sitten keittelin pottuja ensin pehmeämmäksi ja sitten paistoin yhdessä sipulin (taas, yritän tällaista siedätyshoitoa), nakkien ja munien kanssa. Suolaa ja pippuria ja avót! Joka tapauksessa ruoka ja pannari maistui. Tosin koska pyttipannussa ja pannukakussa on molemmissa 'pannu' niin Niko meni vähän sekaisin kumpi oli kumpaa. Raasu.
Tämmöistä tänne tällä kertaa! Muuten meidän irlantilainen Panu (en enää muista miksi olen hänet aiemmin nimennyt) sai sellaisen hauskan idean, että joka viikko käydään yhdillä olusilla eri paikassa ja näin ollen pikkuhiljaa kartoitetaan Wienin pubit. Käytännössä meillä on siis facebook-ryhmä, johon saa ehdottaa jotain paikkaa ja joka viikko sitten äänestetään minne mennään ja koska ryhmässä on jäseniä aika paljon, niin ei haittaa vaikkei joka viikko olisikaan menossa mukana. Nice!
Pannari omppuhillon kanssa on hyvää!
<3:llä Memmu
Sunnuntain lettujen paistaminen meni näpsäkästi Kertun ja Maritan kanssa. Aika jännä juttu sinällään, että meillä on täällä kaksi Marittaa - Bulgariasta ja Italiasta. Tämä Maritta oli nyt italialainen. Me oltiin Maritan luona ja paistettiin lettuja. Niiden kyljeksi me sulatettiin Karl Fazerin tummaasuklaata (Kerttu oli tuonut mukanaan Virosta pääsiäisloman päätteeksi) ja sitten oli myös omenahilloa. Omnom. Oli aika hyvä, kun silloin, kun odotettiin taikinan asettumista se puolituntia, niin meni vähän "yliajalle", kun oltiin niin syventyneitä keskustelemaan omista kokemuksista paikallisten suhteen.
 |
| Maritta halusi reseptin talteen ^^ |
 |
| Sunnuntai-iltapäivän lettukestit |
Lettujen jälkeen me lähdettiin tyttöjen kanssa Schönbrunnin lähelle, koska siellä oli "Kevät-tunteet" ulkoilma technoreivit. Niko liittyi meidän seuraan, mutta ei me sitten siellä paikan päällä edes tanssittu, kunhan vain istuttiin nurmikolla ja nautittiin auringosta. Oli kyllä ihan kesäfiilikset <3
 |
| Ihmisiä kevät tunnelmissa! |
 |
| Maailma lähti kallistumaan, niin piti tasapainottaa ;) |
 |
| Sunshine! |
 |
| Lähde. Tässä ei ollut vettä, mutta ylemmissä oli *onneksi, sillä aurinko porotti*. |
 |
| Mäen päältä löytyi Gloriette. |
 |
| Näkymä alas Schönbrunniin. |
 |
| Obelisk |
***
Oli kiva sunnuntai siis! Maanantaina sain *vihdoin* ÖBB:n eli itävaltalaisen valtion rautateitten Vorteilscardin, joka siis todistaa, että olen alle 26 v. ja saan alennuksia junalipuista. Piti laittaa sähköpostia ÖBB:lle, kun sitä ei alkanut kuulumaan ja ylläripylläri, postiinhan se oli hukkunut. Kannattaa muuttaa kesken kaiken... Anyways, jos nyt lähden täältä jonnekin junailemaan, niin mulla on tuo kortti, jossa näytän ihan maaniselta. Jes! Maanantaina kävin myös *vihdoin* postissa lähettämässä pakettia kotiin, saapi iskä ja äiskä Venetsian tuliaisia ;) Taisi myös olla viimeinen paketti mitä lähetän Suomeen... Ei kukaan haluais tulla hakemaan mun talvivaatteita tässä välissä pois täältä? Vähän jo huolettaa kotiinpaluu :-D
***
Eilen mulla oli vapaapäivä, jonka käytin (omasta mielestäni erittäinkin) tehokkaasti. Aamulla en ollut saada itseäni ylös sängystä, joten lähdin lenkille Vanhan Tonavan varteen. Suurimman osan matkasta käppäilin reippahasti, mutta kyllä mä myös vähän matkaa kokeilin omaa hölkkäkuntoakin. Speksit: 8 km lenkki 1h 20min. Aurinko paistoi niin olin jo shortseissa ja t-paidassa liikenteessä. Vähän nolotti mun maitovalas pohkeet, mutta kyllä sitä varmaan tässä saa väriä pintaan, kunhan ulkona liikkuu. Ja muutenkin, ei tuolla kovin montaa vielä ollut ihan niin kevyellä varustuksella liikenteessä... Mutta jos asteita on se joku +18 ja oot auringon valossa, niin kyllä se jo alkukesä mulle on! Italialaisille ja kreikkalaisille tämä on kevättä... Kun ovat kerta tottuneet siihen +30-40 asteen helteisiin, huh huh. Mä aina vaan totean tuohon, että "jaa, että niinkuin oisitte kylmässä saunassa", hehe.
Tämän jälkeen tein spagettia ja tomaattikastiketta. Oon nyt vannonut italialaisille ja ranskalaiselle tytölle, etten koske ketsuppiin enää (ainakaan täällä Itävallassa), koska tomaattikastike on kuulema niin helppo tehdä. Noh, nyt tässä kun olen jo useampaan otteeseen harjoitellut, niin kyllähän se kohta alkaa jo ihan syötävältä maistua. Tuli tässä jäljestäpäin mieleen, että tietenkin olisin voinut katsoa netistä jonkun helpon perusreseptin mitä rueta muuttamaan, mutta itse olen nyt säätänyt joidenkin mausteiden kanssa. Tomaattihan sieltä ensimmäisenä maistuu läpi, mutta kun laittaa sipulia (yööök) ja lurauksen punkkua ja sitten niitä mausteita, niin ihan ok siitä tulee. Ainakin joka toisella kerralla. Ja mieluuminhan sitä syö kuin on nälässä. --> Ok, kaiken tämän jälkeen, kuka haluaa maistella mun tomaattikastiketta? Älkää päästäkö mua keittiöön! Tämä avautuminen nyt tuli vain sen takia, kun kerrankin ihan rauhassa kokkailin.
Sitten otin hirveän turbo-boostin ja opiskelin iltapäivän! Kertailin jotain ihan perus aminohapporakenteita ja vetysidosjuttuja, koska ne on tärkeitä proteiinin laskostumisen ja sitä kautta kolmiuloitteisen rakenteen kannalta. Mulla on tentti tulossa tuossa parin viikon päästä ja kerrankin aloitin hyvissä ajoin lukemaan.
Illalla vielä tehtiin Nikon kanssa ruokaa ja pannaria! Alunperin meidän piti viime viikonloppuna tehdä pannari tai lettuja, mutta sitten Nikolle ei käynytkään se sunnuntai, kun me tyttöjen kanssa letuteltiin, niin sovittiin, että tehtiin nyt. Kaupassa pohdittiin, että mitä syötäisiin päivälliseksi ja koska 15 munan kenno oli alennuksessa (halvempi kuin 6 munan) niin piti sitten jotain tehdä mihin ne munat saisi uppoamaan. Ja jotenkin mulle tuli mieleen, että Niko ei varmaan koskaan oo syönyt pyttipannua, joten ostettiin sitten myös perunoita ja frankfurttereita elikkä nakkeja. En kyllä taaskaan ole ihan varma, että olenko itse tehnyt pyttipannua alusta lähtien vai joskus vaan lämmittänyt valmista pakastetta, mutta nyt sitten keittelin pottuja ensin pehmeämmäksi ja sitten paistoin yhdessä sipulin (taas, yritän tällaista siedätyshoitoa), nakkien ja munien kanssa. Suolaa ja pippuria ja avót! Joka tapauksessa ruoka ja pannari maistui. Tosin koska pyttipannussa ja pannukakussa on molemmissa 'pannu' niin Niko meni vähän sekaisin kumpi oli kumpaa. Raasu.
Tämmöistä tänne tällä kertaa! Muuten meidän irlantilainen Panu (en enää muista miksi olen hänet aiemmin nimennyt) sai sellaisen hauskan idean, että joka viikko käydään yhdillä olusilla eri paikassa ja näin ollen pikkuhiljaa kartoitetaan Wienin pubit. Käytännössä meillä on siis facebook-ryhmä, johon saa ehdottaa jotain paikkaa ja joka viikko sitten äänestetään minne mennään ja koska ryhmässä on jäseniä aika paljon, niin ei haittaa vaikkei joka viikko olisikaan menossa mukana. Nice!
Pannari omppuhillon kanssa on hyvää!
<3:llä Memmu
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Viikkokatsaus
Pyykkipäivä. Tai no, lettukestit myöhemmin!
On se jännä, kun aina, kun aion kirjoittaa tänne niin oon samana päivänä menossa jonnekin ja sitten ajattelen, että noh kirjoitan vähän myöhemmin niin saan tuonkin kirjoitettua ja sitten onkin koko viikko hujahtanut! On se rankkaa. Alkuviikon voin skipata kuulumisista, sillä olin pari päivää kämpillä kipiänä.
Keskiviikkona en tainnut tehdä muuta ihmeellistä, kuin kävin luennoilla... Torstaina kävin Streiermarktdorfilla kaupungintalon edessä. Tuli hieman Kajaanin maalaismarkkinat mieleen, tosin ilman elukoita. Streiermarktilla käytännössä myydään/mainostetaan eteläisen itävallan tuotteita. Minulle jäi vähän epäselväksi, että onko siellä joku alue vai kaupunki, jonka nimi on jotain Strei... Kuitenkin näiltä markkinoilta sai lähinnä käsitöitä, olutta, viiniä ja makkaraa. Ja siellä oli monilla perinteiset lederhosenit päällä!
Ja koska oli ihan älyttömän lämmin päin (jotain +18 astetta ehkä), niin jäätelöähän siinä teki mieli ja tytöt (olin tosiaan Kertun *virolainen* ja Krista *kreikkalainen* kanssa liikenteessä) tiesivät jonkun hyvän jäätelöpaikan Karsplatzilla, joten me otettiin sitten ratikka sinne! On muuten hyvä aina puhua säästä näiden ulkomaalaisten kanssa, kun esim. Kristan mielestä nyt oli kevät ja mää olin ihan alkukesä-fiiliksissä.
Mulla myös alkoi peroksisomi-kurssi torstaina. Tai mä luulin, että se alkoi silloin, mutta kuten heti alussa huomasin, niin se olikin jo toinen luento kyseiseltä kurssilta. Pikkasen alkoi kiehua (ihan täysin syyttä) ja sitten olinkin ihan mutrusuu koko luennon. Missään mitään ilmoittanut tästä muutoksesta, että alkoikin jo aiemmin! Käsittämätöntä tai sitten itse olin merkannut väärin... Anyways, en kuitenkaan pitänyt luennoitsijasta, sillä hän mumisi englantia aika kovalla aksentilla ja puhui sanat niin putkeen, että hyvä, jos ymmärsi. Onneksi meillä joka luennolle tulee eri luennoitsija, joten ensi kerralla sitten toivottavasti joku kivempi! Ja oli ihan hyvä, että istuin siellä enkä suutuksissani lähtenyt pois, sillä ilmeisesti kurssimateriaalit löytyy jostain aivan ihme nettisivulta salasanan takaa. Murr murr, angry Memmu. Hehe, mutta kuitenkin sitten tämän luennon jälkeen kävin vielä moikkaamassa Nikoa pitkästä aikaa ja me käytiin kävelemässä Augartenissa. Se oli erittäin jäsennelty puistoalue ja varmasti oikein kiva kesäaikaan, mutta nyt, kun puissa ei vielä ole lehtiä, niin se oli aika synkkä ja harmaa... ja tätä effektiä korosti kaksi toisen maailmansodan aikana rakennettua puolustustornia.
Perjantaina olikin sitten vapaapäivä luennoista! Kuitenkin sen verta yritin koulujuttujakin edistää, että kävin yliopistolla printtaamassa 100 sivua asiaa. Mulla on tässä kahen viikon päästä ensimmäinen tentti! IIKS. Yleensä näihin aikoihin vuotta valmistaudutaan niihin viimeisimpiin tentteihin Suomessa... On tämä elo jännää. Sitten menin Kertun luo ja me tehtiin omin käsin Wiener Schnitzeleitä, eli ostettiin lihat kaupasta ja kastettiin ne kananmunassa ja jauhoissa ja kananmunassa ja leivänmurusissa (korppujauhon korvike muruset) ja paistettiin. Sitten vielä kylkeen sitruunaa ja riisiä ja omnom. Täällähän oppii kokkaamaan, apua! Ja oltiin sen verran nälkäisiä, ettei edes ehditty kuvaa ottamaan... Btw, kävin alunperin Kertun luona tsekkaamassa sen keittiön, sillä me osallistutaan sellaiseen tapahtumaan kuin "Running Dinner" eli juokseva päivällinen tässä parin viikon päästä - mutta siitä lisää sitten.
Perjantai-illan ratoksi käytiin vielä yhdessä oopperassa! Tschaikowskin Eugen Onegin oli luvassa ja vaikka sisälle olisi päässyt 3-4 eurolla seisomapaikoille, niin me istuttiin ulkona. Jos haluaa seisomapaikan niin täytyy mennä paria tuntia ennen oopperan alkua jonottamaan ja ei mulla ole aikaa sellaiseen... Oopperan kaksi ensimmäistä tuntia meni aika hitaasti, mutta kuitenkin niissä oli enemmän eloa kuin viime viikon Parsifalissa. Tähdet lauloivat saksaksi, mutta tällä kertaa ei ollut tekstityksiä, joten olin hieman pihalla. Onneksi Kerttu kuitenkin tunsi tarinan, joten hän brieffasi minut, että mistä oli kyse. RAKKAUSTARINA, oih! Lyhyesti: renttu meni ja flirttasi päähenkilön siskon kanssa ja sitten tämän siskon kihlattu haastoi sen kaksintaisteluun ja renttu tappoi sen. Tämän seurauksena renttu joutui olemaan pari vuotta pois kaupungista ja kun hän sitten palasi ja oli ihan rakastunut päähenkilöön, niin päähenkilö oli jo naimisissa rikkaan miehen kanssa. Renttu kuitenkin vannoi hälle rakkauttaan, mutta nainen valitsi rakkaudettoman avioliiton rentun sijaan, sillä hän kuitenkin pystyi luottamaan siihen aviomieheensä toisin kuin renttuun. (Tämä siis oli tarina siinä muodossa missä se mulle selitettiin.)
Eilen me mentiin isolla porukalla piknikille läheiselle mäelle/kukkulalle katsomaan Wieniä! Treffipaikkana toimi Heiligenstadtin metroasema, josta otettiin bussi 38A Kahlenbergille. Siellä oli lähinnä ravintola ja maisematerassi, mutta ei pystynyt piknikiä pitämään, joten turisti-kuvien jälkeen vaihdettiin toiselle läheiselle
kukkulalle, Cobenzl:lle. Kuvia:
Tämmöstä! On ollut hyvä sää ja näin pois päin. Alkaa jo vähän kaivata sitä Suomen kesää, mutta enää pari kuukautta ja minäkin pääsen kotia :) Vaan ensi viikonloppuna aiotaan käydä porukalla Bratislavassa! Kaikkea kivaa luvassa siis. Opiskeluakin...
Ciao, Memmu
PS: Pelattiin vielä korttia eilen illalla ja kuunneltiin jostain kumman syystä Euroviisulauluja, joten tässä on nyt sitten Italian ehdokas.
On se jännä, kun aina, kun aion kirjoittaa tänne niin oon samana päivänä menossa jonnekin ja sitten ajattelen, että noh kirjoitan vähän myöhemmin niin saan tuonkin kirjoitettua ja sitten onkin koko viikko hujahtanut! On se rankkaa. Alkuviikon voin skipata kuulumisista, sillä olin pari päivää kämpillä kipiänä.
Keskiviikkona en tainnut tehdä muuta ihmeellistä, kuin kävin luennoilla... Torstaina kävin Streiermarktdorfilla kaupungintalon edessä. Tuli hieman Kajaanin maalaismarkkinat mieleen, tosin ilman elukoita. Streiermarktilla käytännössä myydään/mainostetaan eteläisen itävallan tuotteita. Minulle jäi vähän epäselväksi, että onko siellä joku alue vai kaupunki, jonka nimi on jotain Strei... Kuitenkin näiltä markkinoilta sai lähinnä käsitöitä, olutta, viiniä ja makkaraa. Ja siellä oli monilla perinteiset lederhosenit päällä!
 |
| Wiener Rathausplatz ja Streiermarkt-dorf |
Ja koska oli ihan älyttömän lämmin päin (jotain +18 astetta ehkä), niin jäätelöähän siinä teki mieli ja tytöt (olin tosiaan Kertun *virolainen* ja Krista *kreikkalainen* kanssa liikenteessä) tiesivät jonkun hyvän jäätelöpaikan Karsplatzilla, joten me otettiin sitten ratikka sinne! On muuten hyvä aina puhua säästä näiden ulkomaalaisten kanssa, kun esim. Kristan mielestä nyt oli kevät ja mää olin ihan alkukesä-fiiliksissä.
 |
| Täällä kaikki pizzeriat ja jäätelöpaikat on "italialaisia". Mutta oli hyvää jätskiä! |
Mulla myös alkoi peroksisomi-kurssi torstaina. Tai mä luulin, että se alkoi silloin, mutta kuten heti alussa huomasin, niin se olikin jo toinen luento kyseiseltä kurssilta. Pikkasen alkoi kiehua (ihan täysin syyttä) ja sitten olinkin ihan mutrusuu koko luennon. Missään mitään ilmoittanut tästä muutoksesta, että alkoikin jo aiemmin! Käsittämätöntä tai sitten itse olin merkannut väärin... Anyways, en kuitenkaan pitänyt luennoitsijasta, sillä hän mumisi englantia aika kovalla aksentilla ja puhui sanat niin putkeen, että hyvä, jos ymmärsi. Onneksi meillä joka luennolle tulee eri luennoitsija, joten ensi kerralla sitten toivottavasti joku kivempi! Ja oli ihan hyvä, että istuin siellä enkä suutuksissani lähtenyt pois, sillä ilmeisesti kurssimateriaalit löytyy jostain aivan ihme nettisivulta salasanan takaa. Murr murr, angry Memmu. Hehe, mutta kuitenkin sitten tämän luennon jälkeen kävin vielä moikkaamassa Nikoa pitkästä aikaa ja me käytiin kävelemässä Augartenissa. Se oli erittäin jäsennelty puistoalue ja varmasti oikein kiva kesäaikaan, mutta nyt, kun puissa ei vielä ole lehtiä, niin se oli aika synkkä ja harmaa... ja tätä effektiä korosti kaksi toisen maailmansodan aikana rakennettua puolustustornia.
 |
| Augarten ja sen synkkyys "kesäiltana". |
Perjantaina olikin sitten vapaapäivä luennoista! Kuitenkin sen verta yritin koulujuttujakin edistää, että kävin yliopistolla printtaamassa 100 sivua asiaa. Mulla on tässä kahen viikon päästä ensimmäinen tentti! IIKS. Yleensä näihin aikoihin vuotta valmistaudutaan niihin viimeisimpiin tentteihin Suomessa... On tämä elo jännää. Sitten menin Kertun luo ja me tehtiin omin käsin Wiener Schnitzeleitä, eli ostettiin lihat kaupasta ja kastettiin ne kananmunassa ja jauhoissa ja kananmunassa ja leivänmurusissa (korppujauhon korvike muruset) ja paistettiin. Sitten vielä kylkeen sitruunaa ja riisiä ja omnom. Täällähän oppii kokkaamaan, apua! Ja oltiin sen verran nälkäisiä, ettei edes ehditty kuvaa ottamaan... Btw, kävin alunperin Kertun luona tsekkaamassa sen keittiön, sillä me osallistutaan sellaiseen tapahtumaan kuin "Running Dinner" eli juokseva päivällinen tässä parin viikon päästä - mutta siitä lisää sitten.
Perjantai-illan ratoksi käytiin vielä yhdessä oopperassa! Tschaikowskin Eugen Onegin oli luvassa ja vaikka sisälle olisi päässyt 3-4 eurolla seisomapaikoille, niin me istuttiin ulkona. Jos haluaa seisomapaikan niin täytyy mennä paria tuntia ennen oopperan alkua jonottamaan ja ei mulla ole aikaa sellaiseen... Oopperan kaksi ensimmäistä tuntia meni aika hitaasti, mutta kuitenkin niissä oli enemmän eloa kuin viime viikon Parsifalissa. Tähdet lauloivat saksaksi, mutta tällä kertaa ei ollut tekstityksiä, joten olin hieman pihalla. Onneksi Kerttu kuitenkin tunsi tarinan, joten hän brieffasi minut, että mistä oli kyse. RAKKAUSTARINA, oih! Lyhyesti: renttu meni ja flirttasi päähenkilön siskon kanssa ja sitten tämän siskon kihlattu haastoi sen kaksintaisteluun ja renttu tappoi sen. Tämän seurauksena renttu joutui olemaan pari vuotta pois kaupungista ja kun hän sitten palasi ja oli ihan rakastunut päähenkilöön, niin päähenkilö oli jo naimisissa rikkaan miehen kanssa. Renttu kuitenkin vannoi hälle rakkauttaan, mutta nainen valitsi rakkaudettoman avioliiton rentun sijaan, sillä hän kuitenkin pystyi luottamaan siihen aviomieheensä toisin kuin renttuun. (Tämä siis oli tarina siinä muodossa missä se mulle selitettiin.)
Eilen me mentiin isolla porukalla piknikille läheiselle mäelle/kukkulalle katsomaan Wieniä! Treffipaikkana toimi Heiligenstadtin metroasema, josta otettiin bussi 38A Kahlenbergille. Siellä oli lähinnä ravintola ja maisematerassi, mutta ei pystynyt piknikiä pitämään, joten turisti-kuvien jälkeen vaihdettiin toiselle läheiselle
kukkulalle, Cobenzl:lle. Kuvia:
 |
| Kahlenbergin maisema Wieniin. |
 |
| Turisti-Memmu |
 |
| Cobenzl |
 | ||||||||||
| Toteemipaaluja |
 |
| Piknik! Meitä oli yhteensä 11! |
Tämmöstä! On ollut hyvä sää ja näin pois päin. Alkaa jo vähän kaivata sitä Suomen kesää, mutta enää pari kuukautta ja minäkin pääsen kotia :) Vaan ensi viikonloppuna aiotaan käydä porukalla Bratislavassa! Kaikkea kivaa luvassa siis. Opiskeluakin...
Ciao, Memmu
PS: Pelattiin vielä korttia eilen illalla ja kuunneltiin jostain kumman syystä Euroviisulauluja, joten tässä on nyt sitten Italian ehdokas.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Sunnuntaiseikkailuja
Paraskin suunnistaja ja itsensä sivistäjä.
Mulla on nyt tämä toinen lomaviikko ollut jotenkin tosi vetämätön olo ja en ole oikein mitään kunnollista saanut aikaiseksi, niin päätin sitten eilen illalla, että aamusta pakotan itteni lenkille! ...hieno ajatus, mutta tämä neitokainen heräilee joskus 11 aikaan ja ulkona on harmaata ja koleaa. Kuitenkin katsoin kartasta, että tässä lähellä on joku puisto ja "pyh mä sitä karttaa mukaan ota", kunhan käyn edes vähän ulkona katselemassa mitä löytyy (kun lähinnä tiiän tämän meidän korttelin ja sitten nuo kaksi tietä metroasemille). Voitte varmaan arvata, että mitä siinä käy, kun lähtee ilman karttaa pööpöileen:
Ok, ehkä mä tajusin jo aika varhain, että ei nyt ihan oikea reitti tullut, mutta aattelin sitten katsoa mihin tie vie ja lopulta tuosta tuli joku reilun 4 km lenkki. En eksynyt, kun tiesin, että Vanha Tonava on vasemman käden puolella ja jos sinne asti kävelisin niin varmaan huomaisin. Tuossa Florisdorfin lähellä tsekkasin ratikkapysäkin ja huomasin, että tutut numerot 25 & 26:han siitä kulkevat eli en nyt sitten oikeasti ollut lähelläkään eksyä. Vaan aika evo silti, kun heti alkuun en löytänyt tuota yhtä tietä. Jääpi puiston näkeminen seuraavaan kertaan (jos vaikka löytäisin sen).
***
Tämän pikku reissun jälkeen olikin sitten paljon virkeämpi olo kuin vähään aikaan ja oli semmoinen "tästä tulee hyvä päivä!" -fiilis. Mulla on täällä yksi tsekkiläinen Anna kaverina ja hän oli kysynyt mua eilen, että mennään tänään museossa käymään. Wienin museot (hox! kaikki museot eivät kuulu näihin esim. se luonnontieteellinen) on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ilmaisia ja koska mulla ei huvittanut hirveän kauas lähteä, niin päätettiin mennä Praterin museoon. Siellä on esillä Wienin huvielämän historiaa ja tietenkin sen huvipuiston. Aika pieni huone oli tämä museo, että en kyllä varmaan maksaisi sen näkemisestä - lähinnä valokuvia jne. mutta kuitenkin ihan mukava. Museo on sijoitettu planetarion yhteyteen ja on ihan siinä Praterin maailmanpyörän vieressä. Ensimmäistä kertaa kävin noilla seuduilla ihmettelemässä.
Sieltä museosta en ottanut kuvia, mutta törmäsin tämmöiseen faktaan mitä en tiennyt. Nimittäin kuuluisaan suomalaiseen mieheen. Kukakohan se voisi olla? Huvipuiston historiaa ja kuuluisa suomalainen... jättiläinen. Siellä oli kuva ja taisi olla pukukin kyseiseltä mieheltä, tosin nimeksi sinne oli laitettu Wäinö Myllyrine. Näin nykyaikana, kun on helppo netistä etsiä tietoa, niin etsinpäs, että mitä Wikipedia ja Google Väinö Myllyrinteestä kertoo. Ilmeisesti mies on ollut lähes 2,5 metrinen ja vuosina 1940-1957 maailman pisin mies, kertoo toinen lähde. Mielenkiintoista.
Museon jälkeen käytiin Annan kanssa vähän kävelemässä tuolla huvipuistoalueella, kun en ole sielläkään aiemmin käynyt. Täytyypä todeta, että kenties kesällä sitten voisi joissakin laitteissakin käydä, mutta on se aika iso huvipuisto. Oikeen hirvitti katsoa, kun ihmisiä kävi tuossa maailman korkeimmassa ketjukarusellissa (117 m)! Hui. Siellä kyllä varmasti vilinää ja vilskettä riittää kesäisin! Me käytiin myös kahvilla ja mää söin nyt vihdoin ja viimein sen ensimmäisen Sachertortun Itävallassa! ...tosin täytyy myöntää, että se oli suht kuivahko. Pitää varmaan kokeilla toisenkin kerran, ihan vain ettei jää väärä mielikuva ;)
Loppukevennykseksi vielä Nakit ja Muusi!
-Memmu
PS: Voisin varmaan etsiä apteekista niitä laktoosin-pilkkoja-tabletteja. Meinaan on vähän kipeä olo nyt.
PPS: Musta on muuten tullut viisas täällä Wienissä! Nimittäin helmikuussa huomasin, että multa puhkeaa viisaudenhammas ja nyt kun sorkin sormea suuhun, niin se on jo ihan oikean hampaan oloinen eikä vain yksi terävä nurkka. Koputetaan puuta, ettei ala särkemään! ...mutta vakavasti puhuen, oon kyllä oppinut aika paljon itsestäni ja eri kulttuureista täällä. ;)
Mulla on nyt tämä toinen lomaviikko ollut jotenkin tosi vetämätön olo ja en ole oikein mitään kunnollista saanut aikaiseksi, niin päätin sitten eilen illalla, että aamusta pakotan itteni lenkille! ...hieno ajatus, mutta tämä neitokainen heräilee joskus 11 aikaan ja ulkona on harmaata ja koleaa. Kuitenkin katsoin kartasta, että tässä lähellä on joku puisto ja "pyh mä sitä karttaa mukaan ota", kunhan käyn edes vähän ulkona katselemassa mitä löytyy (kun lähinnä tiiän tämän meidän korttelin ja sitten nuo kaksi tietä metroasemille). Voitte varmaan arvata, että mitä siinä käy, kun lähtee ilman karttaa pööpöileen:
Ok, ehkä mä tajusin jo aika varhain, että ei nyt ihan oikea reitti tullut, mutta aattelin sitten katsoa mihin tie vie ja lopulta tuosta tuli joku reilun 4 km lenkki. En eksynyt, kun tiesin, että Vanha Tonava on vasemman käden puolella ja jos sinne asti kävelisin niin varmaan huomaisin. Tuossa Florisdorfin lähellä tsekkasin ratikkapysäkin ja huomasin, että tutut numerot 25 & 26:han siitä kulkevat eli en nyt sitten oikeasti ollut lähelläkään eksyä. Vaan aika evo silti, kun heti alkuun en löytänyt tuota yhtä tietä. Jääpi puiston näkeminen seuraavaan kertaan (jos vaikka löytäisin sen).
***
Tämän pikku reissun jälkeen olikin sitten paljon virkeämpi olo kuin vähään aikaan ja oli semmoinen "tästä tulee hyvä päivä!" -fiilis. Mulla on täällä yksi tsekkiläinen Anna kaverina ja hän oli kysynyt mua eilen, että mennään tänään museossa käymään. Wienin museot (hox! kaikki museot eivät kuulu näihin esim. se luonnontieteellinen) on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ilmaisia ja koska mulla ei huvittanut hirveän kauas lähteä, niin päätettiin mennä Praterin museoon. Siellä on esillä Wienin huvielämän historiaa ja tietenkin sen huvipuiston. Aika pieni huone oli tämä museo, että en kyllä varmaan maksaisi sen näkemisestä - lähinnä valokuvia jne. mutta kuitenkin ihan mukava. Museo on sijoitettu planetarion yhteyteen ja on ihan siinä Praterin maailmanpyörän vieressä. Ensimmäistä kertaa kävin noilla seuduilla ihmettelemässä.
 |
| Riesenrad - maailmanpyörä |
 |
| Etuportti. Prater |
Sieltä museosta en ottanut kuvia, mutta törmäsin tämmöiseen faktaan mitä en tiennyt. Nimittäin kuuluisaan suomalaiseen mieheen. Kukakohan se voisi olla? Huvipuiston historiaa ja kuuluisa suomalainen... jättiläinen. Siellä oli kuva ja taisi olla pukukin kyseiseltä mieheltä, tosin nimeksi sinne oli laitettu Wäinö Myllyrine. Näin nykyaikana, kun on helppo netistä etsiä tietoa, niin etsinpäs, että mitä Wikipedia ja Google Väinö Myllyrinteestä kertoo. Ilmeisesti mies on ollut lähes 2,5 metrinen ja vuosina 1940-1957 maailman pisin mies, kertoo toinen lähde. Mielenkiintoista.
Museon jälkeen käytiin Annan kanssa vähän kävelemässä tuolla huvipuistoalueella, kun en ole sielläkään aiemmin käynyt. Täytyypä todeta, että kenties kesällä sitten voisi joissakin laitteissakin käydä, mutta on se aika iso huvipuisto. Oikeen hirvitti katsoa, kun ihmisiä kävi tuossa maailman korkeimmassa ketjukarusellissa (117 m)! Hui. Siellä kyllä varmasti vilinää ja vilskettä riittää kesäisin! Me käytiin myös kahvilla ja mää söin nyt vihdoin ja viimein sen ensimmäisen Sachertortun Itävallassa! ...tosin täytyy myöntää, että se oli suht kuivahko. Pitää varmaan kokeilla toisenkin kerran, ihan vain ettei jää väärä mielikuva ;)
 |
| Prater Turm |
 |
| Mun ensimmäinen itävaltalainen Sachertorte. |
-Memmu
PS: Voisin varmaan etsiä apteekista niitä laktoosin-pilkkoja-tabletteja. Meinaan on vähän kipeä olo nyt.
PPS: Musta on muuten tullut viisas täällä Wienissä! Nimittäin helmikuussa huomasin, että multa puhkeaa viisaudenhammas ja nyt kun sorkin sormea suuhun, niin se on jo ihan oikean hampaan oloinen eikä vain yksi terävä nurkka. Koputetaan puuta, ettei ala särkemään! ...mutta vakavasti puhuen, oon kyllä oppinut aika paljon itsestäni ja eri kulttuureista täällä. ;)
perjantai 5. huhtikuuta 2013
En ymmärrä taidetta.
Asiasta ja sen vierestäkin.
Joo, ei mulla tällä kertaa ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta nyt kun tässä viimesiä lomapäiviä istun kämpillä ja odottelen kavereita palaavaksi lomilta, niin tämmöinen epämääräinen ajatusten virta kirjoitus. Sen kunniaksi kaikille taiteilijoille Ismon laulu. Itsehän tajusin tässä silloin, kun kävin katsomassa nakujen miesten näyttelyn, etten ymmärrä yhtään mitään taiteesta. En kuvataiteesta, musiikista (semmosesta progesta) enkä aina tanssistakaan, muttei se tarkoita ettenkö voisi yrittää nauttia taiteesta. Tosin joskus taide on todella pelottavaa/ällöttävää (viitaten nyt siihen Nackte Männer-näyttelyyn). Haha.
***
Kaksi kuva-arvoitusta biokemisteille (tai yleissivistyneille immeisille, myös biologeille), kävin tosiaan maanantaina siellä luonnontieteellisessä museossa *mutta niistä ruumiista ei saanut ottaa kuvia, enkä kyllä ois ottanutkaan vaikka olis saanut*:
Tuolla museossa näin myös Willendorfin Venuksen, mutten ottanut siitä kuvaa, koska se oli semmoisessa pimeässä huoneessa. Se oli erittäin pieni, semmoinen käteen menevä. Tässä ote wikipediasta, mikä se semmoinen patsas oikein edes on:
"Willendorfin Venus on nuoremmalta paleoliittiselta kivikaudelta peräisin oleva patsas, joka esittää uhkein mittasuhtein kuvattua alastonta naista. Tällaiset ns. venuspatsaat liittyivät ns. Gravetten kulttuuriin. Pienoispatsas on kooltaan 11,1 cm. Sen löysi 1908 arkeologi Josef Szombathy Willendorfin kylästä Ala-Itävallasta läheltä Kremsin kaupunkia. Se on veistetty huokoisesta kalkkikivestä, jota seudulla ei esiinny. Pinta on värjätty punaokralla. Veistoksen iäksi on arvioitu 24 000–26 000 vuotta. Veistosta säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa."
****
Alkuviikosta en oikeastaan tehnyt muuta kuin lepäilin ja parantelin ja katselin leffoja. JA tietenkin skypetin porukoille ja kavereille kuulumisia. Oon myös palautellut saksankieltä taas mieleen sen Italian reissun jälkeen, vaikka vähän huvitti, kun yritin "Danke":n sijasta sanoa "grazie" vielä eilen. *:D* Tiistaina tuli Karoliina Ranskasta takaisin ja me sitten keskiviikkona illasta treffattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Karo oli hankkinut mulle pääsiäisen kunniaksi suklaakanan, mutten mä ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se vaati mua syömään sen. Siis se kana. Oikeen piipitti, että "Bonjour madam! Oui! Merci!" tai jotain, mutta enhän mä ranskaa puhu. :,D juu...
***
Nyt tähän väliin voisin sitten hieman valittaa tahi valistaa ihmisiä siitä, että täällä on käytössä yhden ja kahden sentin kolikot. Siis mitä! Todella hyödyllistä... Ja tietenkin mulla nämä kolikot pääsee kertymään tuonne lompakkoon, tässä kuva mitä mulle on kahen kuukauden aikana ehtinyt kerääntyä:
Onneksi me ollaan Suomessa sen verta fiksuja, ettei käytetä 1&2 sentin kolikoita. Mitä niillä tekee? Ne vaan kertyy lompakoihin ja sitten kaupoissa ollaan pulassa, kun ne on loppuneet kassakoneista. Näin. Eikä mitkään automaatitkaan täällä hyväksy niitä! Kahviautomaatti kyllä syö kaikki 5-senttiset, mutta entäs nämä pikkuiset? Olen myös vaihtoehtona miettinyt, että jos kadulla jollekin rahaa pyytävälle antaisin, mutta siinäkin on vaarana, että saapi vain pahoja mulkaisuja osakseen.
***
Miia tuli takaisin Saksan matkaltaan keskiviikkona. Eilispäivänä me sitten vietettiin yhdessä teehetki ja syötiin perinteistä italialaista pääsiäiskakkua, jonka olin saanut Nikon porukoilta mukaani. Oli hyvää, siinä oli pähkinää ja kuivattua mangoa tai papaijaa (=sama asia, not!). Minulla pitäisi ostaa uuttaa teetä, sillä tuo halpis omena-tee ei ole hyvää. Mutta sitä on vielä ainakin 6 pussia jäljellä, joten ei ole mikään kiire kauppaan.
Sitten teehetken jälkeen, parin tunnin päästä, me lähdettiin ulkoilemaan Miian kanssa! Aurinko paistoi ja me käveltiin tästä tuonne vanhan Tonavan varteen ja sitten eri reittiä takaisin. Yhteensä oltiin kaksi tuntia pihalla, mutta ei me kyllä kovin nopsaan kävelty. Juoruiluksihan se meni, mutta positiivista on, että puhuttiin saksaa! Miia siis opiskelee saksankieltä Etelä-Koreassa ja on ollut jo puoli vuotta pidempään Itävallassa kuin minä. Hän ihasteli, kuinka minäkin yritän opetella saksaa, vaikken edes opiskele sitä tai tarvitse sitä opintoihini. *Ylpeys* Ja opin sitten muutamia hyödyllisiä sanojakin siinä jutellessa, kuten Beziehung tarkoittaa suhdetta.
Tämän ulkoilun jälkeen minä vielä lähdin katsomaan ensimmäistä kertaa ikinä oopperaa! Wienin kaupunginooppera järjestää tällaisia tapahtumia, että ne näyttää Oopperatalon seinän screeniltä oopperan, joka on sillä hetkellä menossa talon sisällä eli livenä. Eilen vuorossa oli Richard Wagnerin Parsifal. Jos jotakuta kiinnostaa tämän kevään ohjelmisto, se löytyy täältä (saa suositella jotain oopperaa mulle). Mitkä sitten oli mun tuntemukset oopperasta? Noh, olisi varmaan pitänyt tutustua kyseiseen tarinaan etukäteen, sillä ne lauloi saksaksi ja vaikka siinä oli saksankieliset tekstityksetkin niin en hirveästi ymmärtänyt siitä runokielestä mitään. Muutenkin tuntui, että se tarina eteni erittäin hitaasti, vaikka hienostihan se orkesteri soitti. Jaksoin sitten istua ja kuunnella/katsoa sen 1,5h ulkona, mutta sitten alkoi jo paleltaa, joten lähdin kotiin. Siinä oopperaa katsellessa tuli mieleeni, että ihan kuin olisin joskus kuullut tarinaa, että nimeltä mainitsematon iskä olisi joskus nukahtanut oopperaa katsoessa ;) tai saattoi olla myös balettikin kyseessä, enpa muista. Mutta niin, ooppera on kanssa yksi taiteenmuoto, jota en ihan heti ymmärtänyt, joten pitää varmaan antaa toinen mahis sillekin. Rigoletto tai Carmen tai Lentävä hollantilainen tjsp.
Tämmöstä tällä kertaa! Viikonloppuja toivotellen, Memmu
PS:
Joo, ei mulla tällä kertaa ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta nyt kun tässä viimesiä lomapäiviä istun kämpillä ja odottelen kavereita palaavaksi lomilta, niin tämmöinen epämääräinen ajatusten virta kirjoitus. Sen kunniaksi kaikille taiteilijoille Ismon laulu. Itsehän tajusin tässä silloin, kun kävin katsomassa nakujen miesten näyttelyn, etten ymmärrä yhtään mitään taiteesta. En kuvataiteesta, musiikista (semmosesta progesta) enkä aina tanssistakaan, muttei se tarkoita ettenkö voisi yrittää nauttia taiteesta. Tosin joskus taide on todella pelottavaa/ällöttävää (viitaten nyt siihen Nackte Männer-näyttelyyn). Haha.
***
Kaksi kuva-arvoitusta biokemisteille (tai yleissivistyneille immeisille, myös biologeille), kävin tosiaan maanantaina siellä luonnontieteellisessä museossa *mutta niistä ruumiista ei saanut ottaa kuvia, enkä kyllä ois ottanutkaan vaikka olis saanut*:
 |
| Tunnista solunjakautumisen vaiheet. |
 |
| Mikä koe on kyseessä? Liittyy elämän syntyyn. |
Tuolla museossa näin myös Willendorfin Venuksen, mutten ottanut siitä kuvaa, koska se oli semmoisessa pimeässä huoneessa. Se oli erittäin pieni, semmoinen käteen menevä. Tässä ote wikipediasta, mikä se semmoinen patsas oikein edes on:
"Willendorfin Venus on nuoremmalta paleoliittiselta kivikaudelta peräisin oleva patsas, joka esittää uhkein mittasuhtein kuvattua alastonta naista. Tällaiset ns. venuspatsaat liittyivät ns. Gravetten kulttuuriin. Pienoispatsas on kooltaan 11,1 cm. Sen löysi 1908 arkeologi Josef Szombathy Willendorfin kylästä Ala-Itävallasta läheltä Kremsin kaupunkia. Se on veistetty huokoisesta kalkkikivestä, jota seudulla ei esiinny. Pinta on värjätty punaokralla. Veistoksen iäksi on arvioitu 24 000–26 000 vuotta. Veistosta säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa."
****
Alkuviikosta en oikeastaan tehnyt muuta kuin lepäilin ja parantelin ja katselin leffoja. JA tietenkin skypetin porukoille ja kavereille kuulumisia. Oon myös palautellut saksankieltä taas mieleen sen Italian reissun jälkeen, vaikka vähän huvitti, kun yritin "Danke":n sijasta sanoa "grazie" vielä eilen. *:D* Tiistaina tuli Karoliina Ranskasta takaisin ja me sitten keskiviikkona illasta treffattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Karo oli hankkinut mulle pääsiäisen kunniaksi suklaakanan, mutten mä ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se vaati mua syömään sen. Siis se kana. Oikeen piipitti, että "Bonjour madam! Oui! Merci!" tai jotain, mutta enhän mä ranskaa puhu. :,D juu...
***
Nyt tähän väliin voisin sitten hieman valittaa tahi valistaa ihmisiä siitä, että täällä on käytössä yhden ja kahden sentin kolikot. Siis mitä! Todella hyödyllistä... Ja tietenkin mulla nämä kolikot pääsee kertymään tuonne lompakkoon, tässä kuva mitä mulle on kahen kuukauden aikana ehtinyt kerääntyä:
 |
| Nämä kaikki sentit menee vielä just ja just semmoiseen pieneen karkkirasiaan. Pitäis vissiin lähtä käymään kaupan tätiä kiusaamassa, mutta kun se on muutenkin aina niin pahalla päällä niin en sitten tiiä viittinkö. Alkaa muuten arvostamaan suomalaista asiakaspalvelua, kun joutuu melkeen joka päivä katsomaan yrmynaamoja lähikaupassa! |
***
Miia tuli takaisin Saksan matkaltaan keskiviikkona. Eilispäivänä me sitten vietettiin yhdessä teehetki ja syötiin perinteistä italialaista pääsiäiskakkua, jonka olin saanut Nikon porukoilta mukaani. Oli hyvää, siinä oli pähkinää ja kuivattua mangoa tai papaijaa (=sama asia, not!). Minulla pitäisi ostaa uuttaa teetä, sillä tuo halpis omena-tee ei ole hyvää. Mutta sitä on vielä ainakin 6 pussia jäljellä, joten ei ole mikään kiire kauppaan.
 |
| Kyllä. Meillä on limen vihreät nahkanojatuolit asuntolan keittiössä. |
Sitten teehetken jälkeen, parin tunnin päästä, me lähdettiin ulkoilemaan Miian kanssa! Aurinko paistoi ja me käveltiin tästä tuonne vanhan Tonavan varteen ja sitten eri reittiä takaisin. Yhteensä oltiin kaksi tuntia pihalla, mutta ei me kyllä kovin nopsaan kävelty. Juoruiluksihan se meni, mutta positiivista on, että puhuttiin saksaa! Miia siis opiskelee saksankieltä Etelä-Koreassa ja on ollut jo puoli vuotta pidempään Itävallassa kuin minä. Hän ihasteli, kuinka minäkin yritän opetella saksaa, vaikken edes opiskele sitä tai tarvitse sitä opintoihini. *Ylpeys* Ja opin sitten muutamia hyödyllisiä sanojakin siinä jutellessa, kuten Beziehung tarkoittaa suhdetta.
Tämän ulkoilun jälkeen minä vielä lähdin katsomaan ensimmäistä kertaa ikinä oopperaa! Wienin kaupunginooppera järjestää tällaisia tapahtumia, että ne näyttää Oopperatalon seinän screeniltä oopperan, joka on sillä hetkellä menossa talon sisällä eli livenä. Eilen vuorossa oli Richard Wagnerin Parsifal. Jos jotakuta kiinnostaa tämän kevään ohjelmisto, se löytyy täältä (saa suositella jotain oopperaa mulle). Mitkä sitten oli mun tuntemukset oopperasta? Noh, olisi varmaan pitänyt tutustua kyseiseen tarinaan etukäteen, sillä ne lauloi saksaksi ja vaikka siinä oli saksankieliset tekstityksetkin niin en hirveästi ymmärtänyt siitä runokielestä mitään. Muutenkin tuntui, että se tarina eteni erittäin hitaasti, vaikka hienostihan se orkesteri soitti. Jaksoin sitten istua ja kuunnella/katsoa sen 1,5h ulkona, mutta sitten alkoi jo paleltaa, joten lähdin kotiin. Siinä oopperaa katsellessa tuli mieleeni, että ihan kuin olisin joskus kuullut tarinaa, että nimeltä mainitsematon iskä olisi joskus nukahtanut oopperaa katsoessa ;) tai saattoi olla myös balettikin kyseessä, enpa muista. Mutta niin, ooppera on kanssa yksi taiteenmuoto, jota en ihan heti ymmärtänyt, joten pitää varmaan antaa toinen mahis sillekin. Rigoletto tai Carmen tai Lentävä hollantilainen tjsp.
 | |
| Mulla oli hyvä istumapaikka neljännessä rivissä. Välillä vähän häiritsi, kun kuului poliisiautojen sireenien ääniä ja sitten, kun ihmiset vilisi aina välistä tuosta alta. Mutta mukavan tuntoista, jos on hyvä sää ja lämmin. |
Tämmöstä tällä kertaa! Viikonloppuja toivotellen, Memmu
PS:
 |
| Löysin muuten todisteen etten oo oranki, ihan vaan veljille tiioksi! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)