Tsädääm!

Käsityötehdas. Huono sellainen.

Nyt syksyn aikana minulla on ollut muutamakin käsityöprojekti kesken. Tai no oikeastaan tämä raidallinen lepakkohihapaita on ollut jo kaksi vuotta kesken... Eräs viikonloppu tuli hirveä ompeluvimma ja löysin jo valmiiksi kaavojen mukaan leikatut kankaanpalaset, niin sitten surruttelin paidan kokoon! En oikein enää muista minkä vuoksi se ompelu silloin tuntui niin ylitsepääsemättömältä, mutta äkkiähän tuo valmistui. Tosin hihansuiden suhteen tein sellaisen virheen, etten kääntänyt niitä kaksinkertaisiksi kuten vyötärön resoria, mutta pikkuvikoja... Ohje tähän paitaan löytyi Suuren Käsityölehden vuoden 2010 ensimmäisestä numerosta (tämä täytyy tarkistaa...).

Jee, mulla on siivet! (ja huonoa ilmettähän parantaa kummasti musta palkki silmien päällä)

Oloasu ^^

 Toinen ikuisuus-projekti, jonka aloitin aikataululla "joululahjaksi Italiaan", oli Suomi-villasukat! Ohje löytyi täältä (Novitan sivuilta), mutta itseni tuntien siihen tuli hieman luovia muokkauksia matkan varrella. Ihan en jouluksi kerennyt niitä neulomaan vaikka aloitin jo syyskuussa, mutta nyt joululomalla tuli valmista. Mulla on Wienin reissu tuossa tammikuun lopuilla tulossa, niin siinä samalla annan sitten Nikolle hänen sukkansa.

Suomi-sukat ála Memmu (inspired by S. Mertsalmi)

Mallin kengänkoko oli muutamaa numeroa sukkien saajan kengänkokoa pienemmät, joten siksi sukat saattavat näyttää hieman hassuilta :)

Näiden lisäksi neuloin yhdet vauvansukat (aika samanlaiset kuin mitä pari  vuotta takaperin) ja tällä hetkellä on myös yksi kaulahuivi kesken... Pikkuhiljaa pikkuhiljaa :) Aina, kun sattuu olemaan aikaa, niin silloin jos vähän sutaiseepi.


Eipä tässä muuta, palaillaas joskus! (Piti vaan antaa pienoinen käsityönäyte ;))
-Memmu

Paluu arkeen ja näin pois päin (syksyn kuulumiset)

Syksy muuttuu pikkuhiljaa talveksi...

...ja tämä tyttö on asettunut takaisin Ouluun. Jotenkin paluu yliopistoarkeen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin mitä aluksi olisi luullut. Ihan out-of-nowhere on monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja kaamea stressi päällä! Onneksi kuitenkin Erasmuksen aikaan ehti sisäistää tämän "se on maallista"-ajattelutavan, mitä aina meiän äiti ja mummut sanoo. Stressinhallintaa pitäisi varmaan hieman opetella, kun ensin ei saada mitään aikaiseksi ja aina vain lykätään eteenpäin (englanniksi se on sellainen hieno sana kuin procrastination) ja sitten viime hetken paniikissa pusketaan täydellä höyryllä läpi vaikka harmaan kiven! Sitten, kun tuntuu, että kerrankin on vapaa hetki (jolloin olisi hyvästi aikaa esim. tehdä rästiin jääneitä koulujuttuja) niin päätetäänkin aloittaa joku uusi käsityöprojekti TAI *din din dii* päättää joku pari vuotta sitten aloitettu projekti (kunhan saan pari kuvaa otettua, niin sitten selviääpi, että mikä).

Tässä marraskuun alkuun onkin hyvä ottaa pieni katsaus elo-syys-lokakuu -akselille. Elokuunhan vietin vielä Kajaanissa nauttien siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Just relaxing. Ah <3. Syyskuussa tuli hirveä sosiaalisoituminen, kun a) tuli treffattua ja vaihdettua kuulumiset vanhojen kaverien kanssa b) lähdin mukaan NISOn (Network of International Students in Oulu) toimintaan ja piti ulkkareille järjestää orientaatio-viikolla ohjelmaa c) uudet fuksit valloitti yliopiston. Erilaisia tapahtumia ja paljon uusia ja vanhoja tuttavuuksia siis riitti! Nyt lokakuussa olen omistanut enemmän aikaa erilaisille kurssitehtäville/seminaareille ja myös tanssimiselle (oon nyt paritanssikurssilla), sekä NISOlle että *tärkein, tosin vähiten aikaa* itselleni.
Ainiin! Ja olen erittäin ylpeä itsestäni voidessani ilmoittaa, että harjoittelen vieläkin saksaa ;) Mulla on muutama kaveri Saksassa, joiden kanssa käyn kirjeenvaihtoa sähköpostin välityksellä ja sitten olen myös tandem-kurssilla yliopistolla. Jätte kiva! Jospa se kielitaito pysyisi yllä/paranisi!

Muitakin kohokohtia on ollut tässä mm.
- tyttöjen kanssa vietetty venetsialais-maski iltama
- I love you -project (linkkiä ehkä myöhemmin)
- ensilumi (joka jo suli...)
- haastattelu kilta-lehteen - jee! Olen niin julkkis. Eiku? (linkkiä halukkaille kysyttäessä)

Se on jännä huomata, että kun lähtee mukaan noihin kansainvälisiin porukoihin yliopistolla, niin joka päivä tulee puhuttua englantia. Välillä on päiviä, milloin puhuu jopa enempi englanniksi kuin suomeksi... Weird huh? Ja sitten tosiaan on vielä se kolmaskin kieli, eli saksa, sekoittamassa mun päätä. Pitäisi varmaan alkaa harkitsemaan myös ruotsin kertausta? (Not gonna happen...)

Niin ja nyt uusimpana kohokohtana (ajankohtaisimpana) on/oli Halloween! Tässäpä siis kaameat terkut:

Irvikissa

<3: Memmu

PS: PED -video, josta joskus mainitsin, mutta jota en silloin löytänyt - löytyy täältä. Samalta tyypiltä on myös toinen video Erasmuksen jälkeisestä elämästä - tämä.
PPS: Lattari-lanteet ne mullekin vielä kehittyy! Cha cha:ssa pitää osata ketkuttaa takamusta ja mulla kun on sitä massaa mitä liikuttaa, niin tästä se lähtee ;)

Kotimaan matkailua

Euroopan matkaajasta Suomen matkaajaksi.

Niin mitä tässä on nyt vaihdon jälkeen sitten tullut tehtyä? Kotona olemisen lisäksi olen reissannut vähän siellä sun täällä. Ensimmäisenä tietenkin kävin Oulussa tervehtimässä opiskelukavereita ja sen jälkeen tuli tehtyä sotkuinen reissu Hyrynsalmelle Suopotkupallon MM-kisoihin! Täytyy kyllä sanoa, että on se suo kylmä ja p*skanen!

Luolamiehiä suolla

 Tänä vuonna myös Suomessa oli paljon helteitä ja koska oli yllättävän lämmin kesä, niin mustikkasato oli ajoissa. Me käytiin porukoiden kanssa salaisessa paikassa katsomassa onko mustikkaa ja sitähän oli!

Omnomnom.

Heinäkuun lopulla tein vielä pienen etelän tourin ja matkustin Oulusta Jyväskylään, josta Tampereelle ja sieltä Helsinkiin, missä tapasin Wienin kämppikseni Mian!

Jyväskylä

Jyväskylä. Jäätelönsyönti maisemat

Tampereella sattui olemaan Kukkaisviikot, joten ihmisiä oli liikenteessä. Tämä ei kuitenkaan haitannut minun turisteilua! Täytyy kyllä vähän mainostaa Tampereen julkista liikennettä, sillä 1 vrk:n matkailijalippu maksaa vain 4 e!! Oulussa yhteen suuntaan saa maksaa sen vähän reilu 3 e... Terve! Anyway, sää suosi turistia :)

Pispalan portaiden yläpäästä

Pyynikin näköalatornilta! Tornin kahvilasta sai hyviä munkkeja.

Keskustori.

Tampereen ystävyyskaupunki on mm. Tartto! Olin siis alle 400 km etäisyydellä Kertusta!

Tämän jälkeen lähdin seikkailemaan Finlaysonin tehtaan alueelle.

Koskikeskukselle päin menossa.

Koskikeskuksen läheisyydessä.

Tamperetalo.

 Tampere oli ihan kaunis kaupunki, varsinkin nyt kesäaikaan. Silti hieman pisti mulla toi tehdas silmään. Vähän. Vaan sen ympärillehän koko kaupunki onkin rakennettu sitten. Tampereen jälkeen meikä flikka suuntasi Helsinkiin! Ensimmäisenä päivänä treffasin Miaa ja toinen päivä leikittiin kaverini Fonzien kanssa turisteja.

Kauppatorin lähistöltä löytyi Ravintola Sipuli. Priceless!

Sää ei oikein suosinut, mutta ainakaan ei kunnolla satanut.

Vitsi vitsinä.

On meillä ratikoita Suomessakin. Yay.

Turisti-Memmu Senaatintorilla.

Eduskuntatalo. Luonnollisesti.

Sibelius-monumentti.

Että tämmöinen reissu. Sen jälkeen kävin Jartsan (toisille tunnetumpi nimellä Siltsu) keikalla ja onhan se aika showmies <3 Lattari-Jartsa! Kaiken tämän reissaamisen ja show:n jälkeen lähdin Ärjänsaareen rauhaan rentoutumaan. Ärjä on aikamoinen paratiisi Oulujärvellä! Valitettavasti kamerasta loppui akku muutamien kuvien jälkeen, mutta onneksi on edellisvuosien helmet vielä jäljellä.

Toteemeja rannalla

Jonkun vesihiihtoa oli kiva seurata.

Got to love Finnish summer <3

Näihin tunnelmiin ja kotimaanmatkailun lopettamiseen,
Memmu

Closure and thank you note.

Suomen kesä <3 ...eikun vaihdon muistelu!

Näin reilu kuukausi kotiinpaluun jälkeen saan vihdoin aikaiseksi kirjoittaa tämän vaihto-blogi-osuuden viimeisen postauksen, joka on samalla kiitos vaihtariystävilleni ja toivottavasti kannustus kaikille, jotka harkitsevat vaihtoon lähtemistä.

Ennenkuin itse lähdin vaihtoon, luin kaikkialta (ja kaikki sanoivat) että kannattaa todellakin mennä, jos on mahdollisuus! Näin vaihdon kokeneena, voin itse sanoa samaa. Ulkomailla asuminen, toisiin kulttuureihin tutustuminen ja (uudenlainen) itsenäinen elämä kasvattavat niin henkisesti kuin fyysisestikin (kiitos ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumisen). Minä löysin sisäisen eurooppalaiseni, maailmankansalaisen, mutta myös (yllättäen vahvana) sisäisen suomalaiseni. Kulttuuriset erot hämmästyttivät, kummastuttivat, huvittivat ja laittoivat miettimään miten asioita voikaan katsoa niin monilta eri kanteilta. Sain ihania uusia ystäviä, joilta opin paljon ja joita arvostan. Mutta jotta tästä ei tulisi romanttis-nostalgista-romaani-postausta, niin laitetaan tähän vähän ytimekkäämmin nämä asiat.

Kymmenen syytä lähteä vaihtoon:
1. Oma maailmankuva laajenee & muuttuu
2.  Kielitaito kehittyy
3. Saa paljon uusia kavereita
4. Oppii paljon itsestään, tulee rohkeammaksi/itsevarmemmaksi - ns. "kasvaa ihmisenä"
5. Oppii paljon muista kulttuureista (tavat, sosiaalinen käyttäytyminen ja ehkä hieman maantietoakin)
6. Pääsee kokeilemaan toista juoma- ja ruokakulttuuria
7. Saa sellaista opetusta mitä ei välttämättä omasta kaupungistaan (tai maastaan) saisi
8. Pystyy matkustamaan paljon helpommin (etäisyydet lyhyitä)
9. Saa unohtumattoman kokemuksen ja paljon hyviä muistoja
10. Voi haastaa itsensä täysin erilaisessa ympäristössä kuin mihin on tottunut ja kokeilla paljon uusia/erilaisia asioita, joita muuten ei tulisi kokeiltua (esim. benji-hyppy, mitä minä en tehnyt - mutta se Praterturm oli ihan tarpeeksi minulle)

***
Post-Erasmus-Depression on käsite, mitä monet hokevat. Youtubessa oli hyvä video, jonka joku italialainen oli tehnyt aiheesta, mutta se oli poistettu *kyynel*. PED tarkoittaa sitä masennusta, joka ex-vaihtari käy läpi vaihtonsa jälkeen, kun on palannut takaisin omaan tylsään elämäänsä. Ex-vaihtari huomaa ettei jokainen päivä olekaan enää seikkailu ja kaikki ihmiset ympärillä ovatkin samaa kansalaisuutta, jokainen vastaantuleva naama onkin tuttu ja, koska kaikki puhuvat samaa kieltä, ei ex-vaihtarilla ole enää omaa "salakieltänsä". Minulle PED tarkoittaa tällä hetkellä lähinnä kaipausta. Ikävöin vaihdossa saamiani ystäviä, mutta en tunne masennusta "vanhasta ja tylsästä" elämästäni, sillä olen ikävöinyt myös Suomen ystäviäni. Vaihto-opiskelu on antanut minulle tärkeää informaatiota eri kulttuureista ja antanut perspektiiviä omaan elämään - nyt tiedän hieman enemmän mitä elämältäni haluan ja mikä on minulle todella tärkeintä. Silti minulla on tunne, että kunhan opinnot jatkuvat, kaipaan kansainvälisyyttä ympärilleni, joten aion pitää kielitaitoa yllä tutustumalla vaihtareihin, jotka ovat valinneet Suomen vaihtokohteekseen. Jos PED alkaa liikaa oireilla, niin silloin lähden maailmalle tervehtimään kavereita! ;)

PEDistä päästäänkin näppärästi aiheeseen ESN - Erasmus Student Network. Vaihto-opiskelijoiden verkostoituminen on tärkeää, ettei kukaan jää yksin. Huomasin ettei Wienissä ollut samanlaista opiskelijajärjestötoimintaa kuin mitä meillä Oulussa, joten ESN:n rooli korostui kavereiden saamisessa ja varsinkin vaihdon alussa. Paikalliset opiskelijat järjestivät tapahtumia vaihtareille ja auttoivat arjen perusasioiden järjestelyissä. Kiitos ESN Uni Wienille! Tietenkin omilta kursseilta tuli muutama kaveri, mutta ne tärkeimmät löytyi ESN:n kautta.

Ja nyt kun päästiin kiittelemiseen, niin haluan kiittää (vaikkeivat kaverini ymmärrä suomea... onneksi google translate on keksitty) lähintä kaveripiiriäni - the ring of fireä! Kiitos Niko, Maritta, Venla, Juulia, Kerttu, Kasperi, Risto, Panu, Karoliina ja Krista! He olivat tärkeimmät ystäväni ja heidän lisäkseen minulla oli maailman mahtavin kämppäkaveri Miia! Läheisimmäksi itävaltalaiseksi (joka oli korvaamaton kielen opettelussa) ystäväkseni tuli Liisa! Lämmöllä muistelen jokaista, DANKE SCHÖN! Tässä vielä tästä minun the best crew:stä kuva:

***
Voisin vielä mainita muutamia mielestäni hassuja seikkoja, jotka jäivät mieleen: Ihmiset ihmettelivät miksi värjään hiukseni tummiksi? Piti muutamaan kertaan todeta, että niinkuin Italiassa on normaalia olla tummat/mustat hiukset, niin meillä on vaaleaa "maantien harmaata". Toinen hassu juttu oli, kuinka paljon ihmiset kirosivat lunta! Ainakin Etelä-Euroopan ihmiset, hehe. Oli todella jännää tottua nostamaan rahaa ja maksaa käteisellä, kun yleensä Suomessa aina vinguttaa kaupassa korttia. Niinkin normaali asia, kuin suojatien ylittäminen, oli tehty haastavaksi! En aluksi millään meinannut keksiä, että missä on se painike, jolla saa valot vaihtumaan nopeammin, kun itävaltalaiset olivat piilottaneet sen napin sen pienen pömpeli-laatikon _pohjaan_! Tein sellaisen jännän havainnon itsessäni, että puhuin mieluummin saksaa tuntemattomille ihmisille kuin kavereilleni. Ehkä se oli sitä perfektionismiä ja nolostelua silloin aluksi... Itävallassa tarjoilijoille kuuluu jättää tippiä! Paitsi jos ne käyttäytyvät täysin asiattomasti, sinulla ei ole ylimääräistä rahaa tai muuten vain unohdat jättää. Erittäin hassulta (ja jännältä ja hieman epäkohteliaaltakin) tuntui, etteivät ihmiset olleet täsmällisiä vaan myöhästelivät ja paljon. Kyllähän mulla on kaveripiirissäkin muutamia myöhästelijöitä, mutta yleensä he ilmoittavat etukäteen TAI pahoittelevat jälkikäteen. A little less conversation a little more action, please! Ja viimeisenä hassuna seikkana mainittakoot Italian hienot seisoma-wc:t! Nätti posliini "pytty" eli reikä lattiassa naisten vessassa. Onhan se hygieeninen, mutta mitä ihmettä!

Ainiin, ja minä olen ikuinen baby-face. "Bist du schon 16?"  "Bist du hier ohne deine Eltern?" lol.

***
Loppuun vielä itsetutkiskelua: Olen aina ajatellut itseäni keskikokoisen kaupungin tyttönä ja kauan pikkuruinen Oulu tuntui minusta erittäin isolta. No, näin matkusteltuani olen huomannut Oulun olevan aika keskiverto-iso/pieni. Mutta yllättäen kyllä paluu miljoonakaupungista pohjoisen pikkukaupunkeihin ei ole tuntunut pahalta. Toiset tarvitsevat hirvittävästi elämää ja ihmisiä ympärilleen, mutta (ehkä näin suomalaisena) tarvitsen sen oman henkilökohtaisen tilani ja mökin, jonne lähteä piiloon ihmisiä. Äskeinen lause kuulosti varmasti hassulta ihmisten korvissa, jotka minua vähääkään tuntevat, mutta Pariisin metrojen jälkeen olen ihan iloinen asuessani Suomen pyöräilykaupungissa! Toiset tykkäävät pienemmistä kaupungeista, toiset suuremmista ja nyt voin sanoa kokeilleeni molempia ja minun mieltymykseni on näissä pienemmissä pohjoisen kaupungeissa. Tietenkin olisihan se mukava, että voisi vain parin tunnin junamatkalla käydä toisen maan pääkaupungissa, mutta tulisiko sinne siltikään niin usein lähdettyä?
***

In the end I want to say thanks to my lovely Erasmus-friends, I won´t forget you! <3 I haven´t said goodbye, but instead "see you later". Even though it was sad to part, we all live still in the same continent (or at some cases, at the same planet). I´m looking forward of seeing you again!

-Vaihtari-blogin-päätös-Memmu

PS: Nyt saa taas nähdä mihinkä tämä sekamelska-blogi seuraavaksi lähtee, mutta tuon Suomi-tour postauksen jälkeen saatan pitää luovan blogitauon.

PPS: Haha, hyvä nyt kun innostuin tekemään kuvakirjaa vaihdosta, niin lueskelin vähän noita aiempia blogi-kirjoituksia... Ne saattaa omassa päässä kirjoittaessa kuulostaa paljon hauskemmilta ja loogisemmilta, kuin nyt kun jäljestäpäin lukee ja miettii, että mitäköhän on tuolloinkin oikeasti ajatellut! Tulipahan ainakin minun näköinen blogi. :)

From Paris to home!

Matkaopas Memmu kuittaa.

Siinä viikkoa ennen mun vaihto-opiskelujen loppumista päädyin siis Pariisin reissulle! Karo otti minut vastaan ja me kierrettiin ympäri Pariisia kokonaiset kolme päivää. Ensimmäisen päivän aikana opettelin sanomaan ”sö nö parlo pa fransee” eli ’en puhu ranskaa’, sekä ”parle vu angle?” eli ’puhutko englantia?’. [Hox! Tietenkään noita ei kirjoiteta noin, mutta mun muistisäännöt, että miten lausutaan, haha! Elikkä: Je ne parle pas français. sekä Parlez-vous anglais?]. Ja koska tällä hetkellä olen siis jo rantautunut turvalliseen kotisatamaan Suomessa, sekä mun kesäloma alkoi *vihdoin* niin tässä teille tällainen ranskalainen ”en halua tehdä töitä”- laulu! :)

Sitten itse reissusta! Joka päivä meillä oli patongit eväinä mukana ja sitten syötiinkin niitä eri paikoissa ja joka päivä myös täytyi päästä tervehtimään Eiffel-tornia (että tajusi, että täällähän sitä nyt sitten ollaan – ihan oikeasti!). Karo oli yhtä hymyä (kuin Naantalin aurinko), kun mä menin sinne ja tietenkin itekki olin ihan mielissäni!!

***
Noniin, elikkäs ensimmäisen päivän ensimmäinen etappi oli *rumpujen päristystä*… Notre Dame! Notrella on tänä vuonna juhlavuosi ja se täyttää 850 v. Ranskalaiset päättivät olla oikein juhlatuulella ja kuulemma sinne on nyt hommattu uusi kirkonkello! Aika siistiä. Sitten me käveltiin kaupungintalon ohi (jonka nimi oli Hôtel de Ville) ja jatkettiin Rue de Rivolille, jossa nähtiin Pariisin linnan torni (muu linna oli hävinnyt). Rivolilla näkyi paljon tyypillisiä ranskalaisia rakennuksia ranskalaisine parvekkeineen ja pienine kattohuoneineen, joissa on joskus ennen vanhaan kaikki piiat asuneet. Nykyään nämä piikojen huoneet ovatkin vuokrattu opiskelijoiden käyttöön (kalliilla!). Karo kertoi minulle myös, että tässä noin viiden vuoden sisään on tullut kohu, että jotkut perheet ovat ulkomailta kidnapanneet tyttöjä noihin piikojen huoneisiin omiksi orjikseen (mikä kuulostaa nykyaikana aika hurjalta).

Seine

Notre Dame

Hôtel de Ville

Sisäkköjen ullakkohuoneet

Rivolin jälkeen me käveltiin Louvrelle, muttei jääty jonottamaan, että nähtäisiin Mona Lisa! Siinä käytiin Louvren puistossa kahvilla ja sitten jatkettiin kävelyä lähimaastoisssa, joista lopulta päädyttiin Champs-Élysées:lle ja Riemukaarelle (Arc de Triomphe). Riemukaarelta lähti moneen suuntaan tiet ja mulla loppui kamerasta akku yhden maisemakuvan jälkeen!

Louvre

Louvren sisäpiha

Ihmisiä kulki Louvren puistossa

Kallellaan oleva Obelisk.. Vois opetella kääntämään nämä, muttakun ne silti menee kyljelleen!

Ranskalaisia parvekkeita!

Champs-Élysées

Arc de Triomphe

Maisemaa Riemukaaren päältä.

Tour Eiffel

Riemukaaren jälkeen lähdettiin Trocaderolle ja Eiffelin tornille! En ole vielä saanut Karolta maisemakuvia Eiffelin tornista, mutta jospa ilman niitäkin selvitään ;) Illalla vielä mentiin Rue de Mouffetardille ravintolaan syömään. Alkuruuaksi sipulikeittoa, pääruuaksi ankanrintaa ranskalaisilla (perunoilla) ja jälkiruuaksi Crème brûlée:ta. NAM. Sen jälkeen yritettiin vielä nähdä Panteonin edessä, miten Eiffel-torni hohtaa (tasatunnein viisi minuuttia alkaen klo 23), mutta ei ihan ehditty!
Toisena päivänä sitten käytiin vanhan oopperatalon läheisyydessä katsomassa Hausmannin suunnittelemia taloja, jonka jälkeen me suunnattiin Montmartren kukkulalle ja nähtiin Sarcé Coeur. Siellä rinteessa oli taas patonkilounaan aika ja alastulomatkalla me käytiin vilkaisemassa Moulin Rouge, Pigallen alueella. Loppupäivä vietettiin Eiffelin juurella leikkien ranskalaisia! Karo totesi, ettei oo koskaan tuntenut itseään niin (stereotyyppiseksi) ranskalaiseksi, sillä me oltiin ostettu itsellemme baretit ja pidettiin piknik Eiffelin edessä eväinä tuore patonki ja punaviinipullo. Kyllähän sitä kikatusta sitten riitti! Vielä päivän päätteeksi käytiin syömässä La Fountaine de la Mouffe:ssa, mikä oli tosi hyvä ravintola! Tykkäsin kovasti fonduesta :) Sen jälkeen onnistuttiin tällä kertaa bongaamaan se Eiffeliki!

Oopperatalo

Hausmann galleries

Näköala Montmartrelta

Basilica

Moulin Rouge

Öinen Eiffel

Ruusujäätelö!

Sitten viimeisenä päivänä me käytiin tunnin turistiristeilyllä Seinellä ja nähtiin kaikki mahdolliset rakennukset siitä varrelta. En enää edes muista kaikkien nimiä/merkityksiä, mutta voin suositella! Jalkoja pakotti muutaman päivän kävely niin oli mukava vain istua ja katsella. 13 e Eiffelin juurelta lähti (about puolen tunnin välein) laiva.

***

Pariisin jälkeen Wien tuntui erittäin turvalliselta kaupungilta! Ja suhteellisen pieneltä :D tai ainakin keskikokoiselta, mutta sehän nyt selittyy, sillä Pariisissa kuitenkin on se 7 miljoonaa ja Wienissä about 2 miljoonaa (luvut on nyt kuulomuistista, kannattee tarkistaa, eikä uskoa mua) asukasta. Pariisissa näkyi vähän enempi ihmisiä nukkumassa metroasemilla ja muutenkin hieman enempi kerjäläisiä/katukauppiaita/adressiin nimeä haluavia huijareita. Eli sai suht valppaana kulkea siellä. Myös Pariisin 16 (tai no oikeastaan 14 *jälleen nyt ulkomuistista…*) metrolinjan jälkeen Wienin 5 ei tuntunut juuri miltään! Vertailun vuoksi mainittakoot, että tällä hetkellähän Helsingissä on tasan yksi metrolinja…  Mutta vaikka Pariisi nyt olikin aika kauhian iso, niin kun siellä käveli niitä katuja, niin ei se tuntunut aivan mahdottomalta, sillä rakennukset olivat mukavan korkuisia (itse asiassa hieman matalampia kuin Wienissä). Ainoastaan metron tungoksessa ja turistinähtävyyksien lähellä huomasi kuin ne oli ”muurahaispesäkkeitä”.

***
Vaikka Pariisi (ja Venetsia) on kuuluisia romantiikan luvattuja satamia, niin kyllä minun mielestä siellä pystyy ihan kavereidenkin kesken kulkea. Romantiikan nälkä kasvoi vain iltasella, kun oli pimeää ja lämmintä, ja mentiin syömään. Mutta täytyy todeta, että jos olisi siellä jonkun Romeon kanssa ollut, niin tuskin olisi ihan niin mahtavia (lue: pöljiä) juttuja tullut höpötettyä kuin mitä oman rakkaan kemisti ranskattaren kanssa! (Kiitos Karo!) Muutenkin oli erittäin kätevää olla oma kävelevä matkaopas mukana, sillä muuten olisi varmaan puolet ajasta mennyt eksymiseen enkä olisi ehtinyt nähdä niin monia paikkoja! Plus kaikki ranskalaiset eivät mielellään puhu englantia, että on ihan hyvä olla joku joka osaa puhua ranskaa mukana ;)

***

Viimeinen viikko Wienissä kului puoliksi (eli ensimmäiset 3 päivää) tenttiin lukiessa ja sen tentin jälkeen sitten viimeiset hetket tuli kavereitten kanssa hengailtua. Ja ai että sitä surullisuuden määrää! Paljon helpompi oli lähtä (vaikkakin haikein mielin) vaihtoon, kuin nyt sitten sieltä pois. Syy tähän on varmaan se, että silloin kun tuonne lähti, niin tiesi palaavansa ja näkevänsä kaverit uudestaan, mutta nyt kun tuolta lähti, niin ei ole mitään takeita tapaako ihmisiä enää ja jos tapaa niin milloin? (Ok, kyllä mä oon 100 varma, että tulen ainakin kerran kaikki vielä tapaamaan, mutta silti!!) Me käytiin vielä viimeisellä yhteisellä lounaalla Heurigerissä Grinzingissä (suosittelen) ja oli mukava huomata, että vaikka puolet mun vaihtarikavereista oli jo lähteneet, niin kuitenkin niiden edestä tuli paikalle sitten näitä mun itävaltalaisia kavereita. Ja en mä näyttänyt olevan ainoa, kellä tulee ikävä! Voi Wien minkä teki! Kyllähän sitä tosiaan vielä viimeiset Schnitzelit tuli syötyä ja Radlerit juotua. Innolla odotan, että vastaako kuinka huonosti Suomeen tänä kesänä tulleet Radlerit itävaltalaisia ;)

***
Tosiaan tuossa tiistaina saavuin kotikaupunkiin Kajaaniin ja mun ensimmäiseen Suomi-päivään sisältyi mansikanpoimintaa, frisbeegolfia, mummoja ja ukki, koiran kanssa järvessä kahluuta ja sauna (peräti kahdessa eri saunassa!). Tuikkasin heti myös käteni nokkospuskaan, kun olin ehtinyt jo unohtaa varoa… Olin myös ehtinyt unohtaa, kuinka paljon ötököitä mökillä on :D Ainiin, eikä saa unohtaa, että tietenkin syötiin hernekeittoa ja ruisleipää! NAM! Sekä mua nyt vähän pelottaa, kun suomalainen kahvi on niin hyvää (en tiiä miksi se normaali suodatinkahvi maistui niin erille tuolla etelässä – ehkä se on tummapaahtoisempaa?) niin oon nyt yrittänyt vältellä sen juomista, kun en kovin usein (ehkä max kerran viikkoon tai kahteen) nyt kahvia juonut, niin ei voi heti palata siihen 3-4 kuppia päivässä rutiiniin :D

Mä kirjoitan vielä seuraavalla kerralla jonkun sellaisen yhteenvedon koko vaihdosta, mutta tämä kerta nyt oli vain tämmöinen Pariisi-hypetys ja ilmoitus, että nyt on onnellisesti rantauduttu kotia!

Once Erasmus, always Erasmus
-Memmu

Ps. Suattaapi olla, että ensi vuonna on tämmöinen Euroopan matkailija paikallisessa ESN (Erasmus Student Network) toiminnassa mukana!