Oulun läänin turismia... ainakin "pääkaupungeissa"

Ulkomaan vieraat 
Noniin, tällä viikolla täällä Jenassa oli Herra Hoon lisäksi käymässä itävaltalaispariskunta, joka vieraili luonani Oulussa viime kesänä. Täten voisinkin julkaista tekstin, joka on odottanut luonnoksissa jo päälle puolivuotta. Oi Suomi, oi kesä, oi kotiseutu! Tänne etelään ei kuulu mitään ihmeempiä, muuta kuin, että kevät on nyt alkanut ja kukat kukkii.

***

Viime kesänä minun luona Oulussa kävi eurooppalaisia kavereitani, vapun alla italialainen Niko ja heinäkuun lopulla itävaltalainen Lisa ja hänen poikaystävänsä. Kun Niko tuli, tiesin heti, että nyt tehdään pikkumutka päiväseltään Kajaanin maisemiin ja mökille. Sama reissu ei tullut kyseeseen itävaltalaisten kanssa, sillä tuolloin olin jo sidottu töihin Ouluun. Seuraavassa pieniä vinkkejä mitä näyttää vieraille Oulussa ja Kajaanissa. 

Oulu
Kunnon turisti aloittaa Oulun seikkailun torinrannasta ja piipahtaa ottamassa meitsien ("selfie", kuvan itsestään) Oulun kuuluisimman ja lihavimman poliisin, Toripolliisin,  kanssa. Patsaasta on muodostunut Oulun tunnus ja se on pystytetty ilmeisesti torilla ennen vanhaan partioiven poliisien muistoksi. Samalla on hyvä katsastaa torin aitat ja esim. käydä jäätelöllä (tosin pari sataa metriä keskustaan jäätelöt ovat hieman halvempia). Torinrannan lähellä on pienen pieni saari, Elba, jossa on mukava esim. syödä piknik-eväitä lautalattialla. Keskustassa on nättejä rakennuksia kuten Tuomiokirkko ja rautatieasema, mutta myös Ainolanpuisto on mukava kahvipaikka (esim. Alaköökin vieressä on kahvila). Linnasaaressa sijaitsevan Tähtitornin kahvilan alla kellarikerroksessa on entisen Oulun linnan kellari, joka on avoinna kahvilan aukioloaikoina.

Jos mielii shoppailemaan niin kävelykatu, Rotuaari, on nopiaa koluttu - tosin siellä täytyy muutenkin pistäytyä, jos lavalla sattuisi olemaan esitys ja pitäähän se veden päällä pyörivä pallo näyttää! Tietenkin illalla Oulussa voi kierrellä pystäreitä, mm. Graali on kiva, ja päätyä tanssimaan esim. Kaarlen ahtaalle lattialle tai vaihtoehtoisesti Apollon leveille lattioille. Silti päivän ehkä ehdoton "kaupunkisuosikki" on Nallikarin ranta, varsinkin nyt, kun ravintola Nallikari on kunnostettu ja myöhään kesällä merivesi on ehtinyt lämmetä. Jos on aikaa matkustaa, niin 14 km päässä keskustasta löytyy Turkansaaren ulkoilmamuseo, jossa on esillä mm. tervahauta ja entisajan tervansoutajien ja metsämiesten makuukämppiä. Sellainen palanen suomalaista historiaa. Suosittelen lämpimästi, sillä se oli itävaltalaisten suosikkikohde ja tervalla on ollut suuri merkitys Pohjois-Suomelle. Tähän täytyy mainita, että Kajaanissa järjestetään tervasoutunäytöksiä kesäisin.

Memmu Nallikarissa

Jos vieraat sattuu Ouluun vapun aikaan ja olet isäntänä vielä opiskelija, niin suosittelen kuljettamaan vieraita mukana monialaisissa pippaloissa niin yöelämässä kuin perinteisellä Ainolanpuiston piknikillä. Tosin italiaanolle taisi jäädä parhaat muistot Teekkaritalon juhlista,  kun jätkät vei sen saunaan ja tanssilattialla tytöt tunkivat lähemmäs tummaa poikaa ;) Myös Hevimesta oli klassiseen musiikkiin (tietenkin nykypopin ja rockin ohella) tottuneeseen aika iso kulttuurikokemus.

Meidän oli tarkoitus molempien vieraiden kanssa myös käydä ajelulla Potnapekalla, mutta sadepäivän takia me ei ikinä päästy :/ Ehkäpä koen vielä itsekin tuon keltaisen minijunan lapsenomaisen taikuuden...

***
Kajaani

Kajaanista on hieman vaikeampi miettiä, mitä näyttäisi turistille. Sitä kun on kaupungissa kasvanut, niin ei tule ajatelleeksi, mikä voisi olla hienoa ja ihmeellistä. Ei näe metsää puilta, vai miten se meni. Meillä on kaunis jokimaisema, maalaismarkkinat ja kävelykatu, kesäteatteri, runoviikko ja vaikka mitä kesäisin. Toki Kajaanin Linnanrauniot on pakko käydä näyttämässä ja hieman selostaa historiaa, että se on ollut tärkeä puolustuslinnake venäläisiä vastaan, mutta (ainakin italialainen kaverini vain järkyttyi) se silta hieman pilaa tätä historiallista paikkaa. Onhan se tietenkin kätevä, mutta hieman koominen.

Kajaanin lähellä Oulujärvellä on Ärjänsaari, jonne pääsee kätevästi Koutalahden venesatamasta Ärjän Onnen paatilla. Ärjä onkin yksi paratiisisaari, jonka vertaista saa hakea! Vesi haetaan kaivosta ja mieli lepää hiekkatörmiltä järvenselkää katsoessa. Italialaisen kanssa kävimme Kajaanin päiväreissulla mutkan katsomassa mökkiä. Siinä oli hyvä selostaa samalla suomalaisia normaaleja mökki- ja saunajuttuja, jotka ulkomaalaisen korvaan kuulostivat eksoottisilta. Harmi ettei aika riittänyt kalareissulle!

Mökkiranta

Tosiaan ei Kajaanissa keritty enempää pyöriä, mutta jos aikaa on, niin vieras kannattaa viedä kahville Pekka Heikkiseen. Kesäaikaan olisi myös hauska näyttää Naapurinvaaran maisemat ja käydä tanssimassa lavatansseissa Napiksella. Nykyään kesäisin järjestetään myös festareita Kajaanissa; kaupunkifestivaalit ja Kainuun musiikkijuhlat.Ok, tähän väliin on sitten myös pakko mainita, että Oulussa järjestetään Qstock.

Historiasta kiinnostuneet voivat vierailla Paltaniemen kuvakirkolla, joka on rakennettu 1700-luvulla. Kajaanissa on muutenkin asunut merkittäviä suomalaisia, kuten Eino Leino, Elias Lönnrot ja Urho Kekkonen, joille on omat muistomerkkinsä. Nykyään muuten Kainuun museoon on ilmainen sisäänpääsy!

Kajaanin yöelämästä voi lyhkäsesti sanoa, että kaikki löytyy keskustasta. Luotikujalla, joka löytyy Kauppakadun varrelta, on paljon pubeja ja tanssipaikat kutola ja onnela ovat kivenheiton päässä. Lehtikankaalle on myös avattu uusi pystäri, jota en ole vielä itse päässyt kokeilemaan.

Mutta tässä oli Kajaani näin pikaisesti. Olin kerinnyt aiemmin luonnostella jo Oulun, mutta tähän hätään en jaksanut alkaa Kajaani-infoa sen nätimmäksi kirjoittamaan ;)

***
Kajaanin lähistöltä kyllä löytyy vaikka ja mitä Kainuun alueella, mutta ehkä kirjoittelen joistain "elämysmatkoista" kunhan pääsen kotimaisemiin täältä Saksan maalta. Mainittakoot kuitenkin hauskana faktana ihmisille, jotka miettivät mitä Kainuussa on, että Hyrynsalmella järjestetään aina suojalkapallon MM-kisat!

Kesää odotellen, Memmu

"Pika"kuulumisia ja Roadtrip Wartburgiin

Kääks.

Tässä mietin, miksi minun on aina niin vaikea saada suhteellisen säännöllisesti kirjoitettua blogiin? Ja sitten vastaus iski - haluan saada aina kirjoitettua vähän pidemmän kirjoituksen punaisella langalla! Vaan kovin monesti tässä en ole onnistunut. Mutta sen ei pitäisi haitata ja estää kirjoittamasta lisää. Silti se haittaa. Höh. Jospa nyt kuitenkin pikaisesti kelaan kuulumiset, ennenkuin tulee taas pieni bloggaustauko, sillä Herra Hoo teki paluun Jenaan! JEE<3

***

Viime viikolla ei töissä tapahtunut kummia (eikä kyllä tälläkään viikolla). Kävin taas zumbassa ja sählyssä ja koska olin pitänyt viikon taukoa, niin lihakset olivat taas ihan jumissa. Viikonloppu olikin sitten kahta hauskempi! Perjantaina töiden jälkeen käytiin kahden työkaverin kanssa ensin tohtoriopiskelijoiden perjantaioluella (heillä on sellainen tapa verkostoitua) ja sitten menimme katsomaan live-korista! 

Science City Jena vastaan Nürnberg. Taisi olla minun ensimmäinen korkeamman tason live-korisottelu ja varsin mainio peli olikin! Alkuun Jena otti neniinsä ja oli ensimmäisen neljänneksen jälkeen ainakin 15 pistettä tappiolla. Kuitenkin viimeisessä neljänneksessä joukkueet olivat tasoissa, mutta viimeisten 6 minuutin aikana Nürnberg otti 7 pisteen eron Jenaan ja vei homman kotiin. Paras pelaaja löytikin Nürnbergin joukkueesta - numero 20 Young. Hän taisi tehdä about 30 pinnaa joukkueen 82(?) pisteesta. Avainpelaaja siis. Mutta Jenalla oli hyvä maskotti Freddy, jonka kanssa minun oli ihan pakko päästä samaan kuvaan! Tosin Freddy oli vähän hitaammanpuoleinen kettu, eikä osannut puhua minulle saksaa enää sen jälkeen, kun kerroin (saksaksi) tulevani Suomesta.

Cheerleadereitä!

Freddy ja mä, kaupungilla taas, illat himmaillaan.

Valkoiset on Jena ja mustat Nürnberg

Sunnuntaina olikin sitten työkavereiden kanssa Roadtrip autolla saksalaista Autobahnia pitkin Eisenachiin katsomaan Wartburgin linnaa, jonka jälkeen kävimme hieman kävelemässä Inselbergillä toisen kylän vieressä. Wartburg sijaitsee Eisenachissa, Thüringen Waldin (eli metän) läheisyydessä ja se on yksi UNESCON maailmanperintökohteista. Niitä kun täällä Saksassa ja Itävallassa riittää. Käytiin opastetulla kierroksella sisätiloissa ja opas selitti (saksaksi, mutta yllättäen siellä oli myös suomeksi lehtinen, josta seuraavat tiedot ovat peräisin), että linna on ottanut etelästä, mm. Italiasta vaikutteita, ja sieltä asti on raahattu raaka-aineitakin, kun aikoinaan hallitsijat halusivat näyttää varallisuuttaan. Tietenkin osa linnaa on aikojen saatossa tuhoutunut tulipaloissa jne, mutta ne osat ovat sitten myöhemmin jälleenrakennettu.

Wartburg on kristityille merkittävä paikka, sillä Martti Luther saksansi (kreikankielestä) Raamatun Uuden Testamentin siellä, tuoden uskonnon lähemmäs tavallista kansaa kansan omalle kiellelle. Martti Luther majaili Wartburgin suojapaikassaan piilonimen alla melkein vuoden, sillä naulattuaan 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen, julisti hallitsijat hänet pannaan,henkipatoksi (eli ottivat häneltä ihmisoikeudet pois).

Wartburgissa on myös aikoinaan 1200-luvun alussa asunut (myöhemmin pyhimykseksi julistettu) Elisabeth, joka haettiin nelivuotiaana Unkarista vaimoksi (tietenkin naitettiin virallisesti vasta 14-vuotiaana) ja joka kuitenkin oli aina lasten ja köyhien asialla. Elisabeth perusti Saksan kolme ensimmäistä sairaalaa, joista yksi on sijoitettu Eisenachiin.

Sisäpihaa

Likainen ikkuna

Huone, jossa Martti Luther saksansi raamatun Uuden Testamentin. Seinällä kuva Lutherista.

Lavaste tykki. Linna ei ole ollut sotatoimissa mukana. Hauskat kyyhkyt vieläkin asuttavat linnaa.

Maisemaa

Vedenkeruuallas

Wartburg

Wartburgin jälkeen mentiin pienelle kävelylle Grosser Inselbergille, joka sijaitsee Thüringenin metsässä. Noustiinkohan me vain 200 metriä rinnettä ylös, kun oli aikamoinen sumu, niin jätettiin se ihan huippu käymättä. Käytiin sellaisella maisemapaikalla, joka varmasti olisi kesällä näkemisen arvoinen, mutta tällä kertaa siellä näki ehkä sen 20 metriä eteensä. Noh, olin joka tapauksessa onnellinen, koska siellä oli vielä helmikuun jäljiltä LUNTA! JEE! Tosin lenkkarit eivät oikein pitäneet pehmeällä lumella [ilma +2 astetta, lumisotakeli! ;)], joten se rinnettä ylös kiipeäminen oli suhteellisen hankalaa.

Hiihtäjä!

Kalliolta näkymä alas.

Memmun toinen kerta, kun on näkee tänä talvena näin paljon lunta!

Terkuin Seikkailu-Meme
PS: Se opas vielä kertoi sellaisen hauskan yksityiskohdan, että Martti Luther kirjoitti myös 14 uskonnollista kirjaa Wartburgissa ja ne olivat niin suosittuja, että niiden sanotaan luoneen pohjan yhteiselle nykysaksankielelle! Kun tietenkin aiemmin oli kielelliset-alueelliset erot aika isoja Saksan maalla.

Ratsuväen viikko

Jena-Erfurt-Weimar-Jena-Hampuri(-Jena)

Kuten jo aiemmassa postissa kirjoitinkin, niin on ollut tässä aika tohinat päällä viime aikoina. Maaliskuun ensimmäisenä tiistaina vanhemmat tulivat käymään täällä Jenassa. Töissäkin oli kauheat tohinat päällä,ennenkuin juoksin juna-asemalle vastaan. Tiistai-ilta menikin mukavasti kokatessa ja kuulumisten vaihdossa, sekä tietenkin kämppää esitellessä. Keskiviikkona minulla sattui olemaan labrassa neljän tunnin inkubaatio, jonka aikana käytiin lounaalla 500 vuotta sitten perustetussa majatalossa, zum Roter Hirschissä ja oli hyvää ruokaa! Laitettiin kanssa merkille, että täällä mummot käyvät lounaalla kavereidensa kanssa ravintolassa - eipä ole aiemmin tullut vastaan tätä ilmiötä allekirjoittaneelle. Käytiin sitten vähän kävelemässä Jenaa ympäri siinä ja illalla suunniteltiin seuraavan päivän reissu Erfurtiin, kun minulla oli tiedossa lyhyt päivä.

Planetaarion eteen oli tullut Ernst Abben patsas tämän vuoden alussa!

Torstaina käveltiin ympäri Erfurtia ja todettiin (jälleen kerran), että siellä niitä kirkkoja riittää. Oli siellä ihan virallinen "kirkkokauppakin". Lounaalla käytiin yhdessä talossa, joka näytti vanhalta thüringeniläiseltä lounaspaikalta, mutta sisällä paljastui, että se olikin muutettu italialaiseksi ravintolaksi. En nyt laita Erfurtista kovin montaa kuvaa, kun sieltä on useampikin jo edellisissä posteissa. Paluumatkalla kävimme mutkan Weimarissa, mutta sitten alkoi jo väsyttää ja palasimme Jenaan pakkaamaan Hampurin viikonloppua varten tavarat. Weimarista en ole kerinnyt kunnon kuvaa saamaan, sillä nyt jäi kanssa vanha keskusta näkemättä. Mutta ainakin perstuntumalta Jena vaikuttaa kivemmalta.

Neue Mühle myllymuseo Erfurtissa

Erfurter Dom

Weimarin uusi museo

Weimarin musiikkikoulu. Kuka tietää mitä syyskuun kolmantena on tapahtunut?

Perjantaina junailtiin Hampuriin, jossa kierrettiin kaupunkia ympäri ja sukuloitiin isotädin luona. Merellisyys oli läsnä, mikä ei ole ihme, sillä kaupungin läpi virtaava Elbe laskee Pohjanmerelle. Hampuri on entinen Hansakaupunki ja siellä sijaitseekin maan ehkä tärkein satama. Ensivaikutelma Hampurista oli, että punatiilitalot ovat pop! Seikkailessa vastaan tuli myös Finnland-haus, jossa ennen oli Suomen konsulaatti, joka on sittemmin lakkautettu. Talon tunnistaa Suomi-leijonan vaakunasta. Toinen mieleen jäänyt asia oli (joka ei tullut yllätyksenä Saksan internettiin tottuneelle), että ilmaisten langattomien verkkojen löytäminen oli melkein mahdottomuus ja silloin kun yksi löytyikin, niin yhteys oli suht huono. Vaan onhan sitä aina ennenkin ilman nettiä pärjätty ja seikkailu on kahta hauskempi! En nyt ala tähän kaikkia kuvia lataamaan omalla koti-yhteydellä, mutta hieman Hampuri-kuvia:

Hoon hotelli ja punaiset tiilet

Kaupungintalo

Vanha posti ja sen katolla kaupungin lippu

Yksi monesta sillasta ja muutamat lukot monista sadoista kaikkien siltojen lukoista

St. Michael

Sitruuna-Jette ja kultainen sormi

Yksi vanhoista kuppiloista, turistinähtävyys, siltikin 200 vuotta nuorempi kuin Jenan Roter Hirsch

HafenCityn lähellä on tämä korttelisto joen päällä.

Finnlandhaus

Landungsbrücken

Ainiin, täällä Jenassa on jo kevät melkein alkanut - linnut laulaa ja ensimmäiset kukat on puskeneet pintaan! Lämmöt on vaihdellet nyt lähiaikoina +2 - +11 asteeseen, vaan ensi viikolle oli luvattu plu 16 astetta!

Vaan oli kyllä mahtava viikko - kiitos kotiväelle ja terveiset Hampuriinkin vielä! <3 br="">Seuraaviin kuulumisiin, Memmu

Wien

Helmikuun loppu

Viime aikoina on ollut niin kovasti menossa, että pitää näin pikkuhiljaa päivitellä tännekin mitä oon puuhannu! Helmikuun viimeisenä viikonloppuna kävin mutkan Wienissä Nikon ja Liisan luona (erikseen). Nikolla oli syntymäpäivät ja, kuten 2 vuotta sitten Erasmuksella, leivoin hälle suomalaisen synttäritäytekakun. Otin junan täältä Jenasta Dresdeniin, johon kuulema olisi päässyt helpommin bussilla, ja sieltä menin yöjunalla Wieniin kolmellakympillä. Ei paha verrattuna Suomen ja VR:n hintoihin. Matkan varrella huvitusta herätti Riesan kaupunki!

Saavuin Wieniin aikaisin perjantaiaamuna kello kuudelta. Niko tuli asemalle vastaan ja vaikka alunperin ajatuksena oli ottaa ensin parin tunnin nokkaunet ennen Wienissä seikkailua, niin me ei maltettu, kun oli kuulumisia vaihdettavana! Viimeksihän olen kasvokkain nähnyt Nikon 10 kk sitten, kun hän vieraili Suomessa vappuna. Me olimme sopineet jo aiemmin, että käydään sitten lounaalla Wienin parhaassa Schnitzelipaikassa, ja koska Niko ja Petri (irlantilainen) asuvat nykyään saman katon alla, niin Petrikin innostui lähtemään mukaan ja lopulta me hengattiinkin koko päivä kolmestaan! Me käytiin moikkaamassa Norsu-patsasta Luonnontieteellisen museon edessä, sekä Tonavaa - natürlich! Schnitzelit maistuivat aivan samalle kuin viime kerrallakin ja perunasalaatti oli hyvää (tosin se on jännä, kun sitä syödään kylmänä).

Ronsu ja minä! Ja taskussa ylijäämä-Schnitzel

Sää suosi ja Tonava hymyili

Ulkoilun jälkeen kävimme kaupassa hakemassa täytekakkutarpeet ja sitten minä vatkasinkin käsivoimin kaksi sokerikakkutaikinaa ja vielä kermat päälle. Huh huh. Tosin molemmat nuoret miehet auttoivat keittiössä (toinen tiskasi ja toinen välillä vatkasi kermaa). Hehe, tuli kunnon emäntä olo! Lopulta kakussa oli kuusi kerrosta, välissä aina vadelmahilloa tai vaniljarahkaa ja päällä mustikoita. Kostutin kahvin maitokahvilla, sillä kahvihammasta kolotti ja tarvitsin energiaa vielä sen illan synttärikemuihin! Ja hyvinhän ne kemut menivätkin, mutta olin itse niin väsynyt reissaamisen ja leipomisen jälkeen, että muiden lähtiessä jatkamaan juhlintaa jäin itse nukkumaan. Ihan hyvä niin, sillä seuraavalle päivälle oli sovittu treffit eri kavereiden kanssa!

Kuusi kerrosta ja mustikat päällä

Lauantaina treffasin alkuun suomalaisen Billyn kanssa baagel-lounaan merkeissä. Sitten hengailin Liisan kanssaa ja ostin uudet kengät, kun aiemmissa oli jo reikä pohjassa. Shoppailun jälkeen suunnistettiin Rathaussille, missä tavattiin Niko ja Petri, sekä Billy uudestaan. Siellä kävin luistelemassa ekaa kertaa tälle talvea - vielä on taito jäljellä! Luistinrata oli hassu näky muuten niin alkukeväisen näköisessä Wienissä:

Coca-Cola karhu ja Rathaus

Vaikka viime vuonna ja Erasmusvuonna vannoinkin etten maksa malttaita pelkästä luistelusta, kun samaa voi tehdä Suomessa, niin koska tänä talvena on lumet jääneet minun osalta niin vähiin, niin pitihän sitä kuitenni... Sunnuntaina sitten matkustin junalla takaisin Jenaan. Haikeus jäi - kyllä se Wien tuntuu enemmän kodilta kuin Jena, vaikka ei mikään sitä koti-Suomea voitakkaan! Se taitaa olla ne ihmiset, jotka merkkaa eniten.

Anyways, kiitos Wien ja ystävät! Bis nächste Mal!
LG, Memmu