A2/2 completed

Oh Ja!

Kuten kuvasta näkyy, pääsin läpi intensiivikurssin ja vielä hyvin "arvosanoin"! JEE! 20 pistettä oli maksimi jokaisesta kohdasta. Mulla pitää vielä harjoitella tuota puhumista, kunhan vaan pääsen tästä ujoudesta eroon ja tietenkin kasvattaa sanavarastoa. Mutta ainakin nyt mun pitäisi selviytyä (vähän paremmin) näistä arkielämän tilanteista. :D

Me muuten maisteltiin turkkilaista Baklavaa nyt viimesenä päivänä, kun eräs tyttö toi meidän opettajalle. Oli aika jännää... Sokerista!

Anyways, nyt on todistus siitä, että osaan ainakin teoriassa kirjoittaa kirjeen saksaksi!
- Memmu

Voittaja-fiilis!

I will survive, just like Gloria!

Vihdoin! Vihdoin sain sen mun itävaltalaisen pankkikortin! Eihän sitä olekaan odotettu kuin... pari viikkoa? Ehdin jo ajatella, että joku on rohmunnut sen postista... Mutta onneksi ei. On paljon helpompaa asioida, kun ei tarvi kokoajan olla nostamassa käteistä, että saa lähikaupasta ruokaa (sinne ei kelpaa MasterCard). Tämä tarkoittaa myös sitä, että voin vihdoin pestä pyykkini itsenäisesti. Tähän asti olen aina joutunut häiritsemään Marittaa, että hän tulisi maksamaan omalta Quick-tilitään pesukoneen... Ihan tyhmä järjestelmä! Paitsi nyt, kun sain tuon kortin. :D Happy happy! Tämä siis tapahtui eilen, kun kävin pankista hakemassa sen kortin. Noh, tänään tuli postissa sitten toinen samanlainen kortti. Huh huh, saapi vaan nauraa, että mitähän ihmettä minä/itävaltalaiset säätää... Still happy!

Olen myös super-innoissani yliopistosta! Maanantaina näkee pääsenkö yhdelle massiiviselle 15 opintopisteen kurssille, jonka aiheena on neurotieteet. *Tahtoo!* Eli sain nyt vihdoin ilmoittauduttua haluamilleni kursseille, sekä "back-up plan" kursseille. Jos en pääse tai mahdu noille mihin ensisijaisesti haluan, niin on hyvä olla varalla noita muita, sillä näköjään pystyn vielä perumaan ilmoittautumiseni ensi kuun lopulle asti! Hienosti. Nyt sitten ensi viikolla on monilla kursseilla semmoinen vartin-puolen tunnin info-kerta. Mutta vielä ei voi huokaista helpotuksesta, sillä minun pitää etsiä itselleni tutkimusryhmä ja käydä kysymässä harjoittelupaikkaa kuukaudeksi. Onneksi ensi viikolla on aikaa kulkea ympäri Wieniä, kunhan ennen sitä tutustun tutkimusryhmien aiheisiin täällä internetissä.

Tänään sain myös vihdoin käytyä postissa, koska minulla on ollut jo viikon ajatuksena saada yksi paketti lähetettyä Ouluun. Aluksi ujostelin siinä tiskillä ja kysyin tädiltä, että puhuuko hän saksaa. Ei puhunut. Sitten näytin upean kielitaitoni ja aloitin "Ich möchte diese nach Finnland schicken..." ja näin poispäin. Hyvin se meni ja tämä tyttö lähti hymyssä suin kotia päin. :) Eli siis ihan oikeasti oli hyvä, että tulin tänne etukäteen jo preppaamaan saksaani!

Saksasta puheenollen, vähän kyllä jää ikävä tuota saksankurssia, kun olin jo tottunut, että joka aamu puhutaan vain ja ainoastaan saksaa se 3 h. Toivottavasti osaan nyt jättää sen englannin vähemmälle ja mongertaa saksaa kavereille, taitaa muuten jäädä se saksan opiskelu kokonaan... Mutta oon kuitenkin sen verta viihtynyt, että hommasin sille opettajalle tämmöisen pienen kiitoksen, jonka ojennan huomenna samalla, kun saan saksan kokeeni tulokset:

Iiks, ensi perjantaina on muutto uuteen kämppäänkin! Tai siis asuntolaan. Mutta onneksi minulla on kattila, sen avulla selviän kaikesta ;) JEAH!

Ainiin, ja tsemiä säbätytöille viikonlopun kotiturnaukseen Ouluun!


The winner takes it all,
Memmu

Hups, kun aika rientää!

Pikakelausta ja paniikin poikaista (no melkein)

Lauantaina oli tämä Speed-dating. Tai siis Speed-friendling! Joo, se nyt oli aika… no kaaoottista. 2 min aikaa puhua uusille ihmisille – ei todellakaan riittänyt! Varsinkaan, kun musiikki oli liian kovalla ja kaikki huusi vieressä. Hienosti… No näinpä silloin kuitenkin näitä mun kavereita ja me käytiin vielä sen jälkeen kasari/ysäridiskossakin, joten loppujen lopuksi really nice! Meidän crew:hen liittyi yksi Juulia (italialainen, taas) ja semmoisiksi puolijäseniksi Paavo (irkku) ja Kaitsu (aussi). Kaitsu sanoi mulle siellä diskossa, kun soi Spice Girlsien Wannabe, että "You´re Sporty Spice"! ...eli joo, näytin mun tanssiliikkeet, eeeeh. No, ei ne kaverit siitä kaikonneet ja parempi alottaa heti niiden totuttelu, ettei tule myöhemmin yllätyksenä. ;)

Sunnuntai menikin sitten kursseja katsellessa, että mitä valitsen nyt tulevalle lukukaudelle... Ei oikein muuta tapahtunut. Lepäsin. Oli aurinkoinen viikonloppu, se siitä. :)

Maanantaina näin Andreasta, joka sitten auttoi noiden kurssien kanssa ja kävin mutkan NachBarissa, kun Venlalla oli ollut huono päivä. Tarvitsi kuulema positiivista energiaa ja sitähän täältä löytyy!

***

Tiistai: Mitä ihmettä? Pankista tulee kirje. Kiva. Vielä kivempi, kun ei ole mitään hajua mitä se yrittää sanoa. Onneksi mulla kuitenkin on saksaa sujuvasti puhuva kaveri, niin kohta se ratkesi. Ei mitään hälyyttävää, ihan vaan peruskirje, että mulle ois pitänyt tulla koodit ja jos ei ole tullut niin soita tähän numeroon ja jos on niin ignoreta koko kirje. Jees. Eli siis tässä oli tämän päivän paniikin poikanen.

Toinen paniikin poikanen on nämä kurssit mitä aion täällä käydä! Niin paljon valinnan varaa ja niin vähän aikaa pohtia niitä syvällisesti... Tämänkin olisin voinut jo aloittaa silloin pari viikkoa sitten, kun sain tietää opiskelijanumeroni ja UNIVIS tunnukseni. *Huoh* Oon kunnon Neiti Viimetipassa. Noh, kävin eilen kuitenkin juttelemassa paikallisen laitoksen kv-vastaavan kanssa noista kursseista. Oli muuten aivan ihana mies! Vanha, mutta huumorimiehiä. Käytiin yksitellen nuo läpi ja hän antoi mielipiteensä minulle ja sanoi, että ollaan yhteyksissä. :)  Kyllä tämä tästä, kunhan nyt katson nuo aikataulut kohdilleen ja sittenpä ne alkaakin jo ensi viikon perjantaina!!! IIKS. Biochemical world, here I come. Once again. You won´t get rid of me. :D

Ja tähän loppuun vielä: HEI JEE MÄ MEEN NYT VKL Müncheniin! Käyn moikkaa mun saksalaista kamua siellä ja sitten maanantaina onkin jo tumor biologyn tentti... No, onneksi junassa ehtii lukea sen 8 h. Pitää muistaa ladata iPod. Ensi viikolle ollaan myös Venlan kanssa suunniteltu reissua Leopoldin museoon katsomaan nakuja miehiä. Tämän lisäksi Nikolla on synttärit tiistaina ja olisi tarkoitus leipoa hälle kakku. Ja tämä kunnia luultavasti lankeaa mun harteille, sillä muut tytöt on töissä iltapäivään saakka... Noh, en oo ennenkään ketään (ainakaan kovin pahasti) myrkyttänyt. Mutta tässä tämä pikakelaus; katellaas paremmalla ajalla lisää! Pakollinen München päivitys ainakin luvassa ensi viikolla *ihan kuin olisin jonkun ohjelman juontaja, heheh*.

Tsaukkidaukki,
Memmu

Kuvia seikkailuista!

Starring Memmu

Sain nyt Maritalta ison kasan kuvia viime perjantain aarrejahdista ja muusta elämästä, joten tässä on (kylläkin vain) pienoinen kuvakokoelma. En viitti tänne laittaa ryhmäkuvia, kun en porukan yleistä mielipidettä asiasta tiedä, että haluavatko päätyä mun blogiin. Eli alla olevat kuvat ovat Maritta Ivanoffin ;)

Torstain Opernballia katsomassa

Viime lauantaina söin kaiken pastan!

Ilmeisesti liian hot kuva, joten mustan laatikon takaa löytyisi minun ensimmäinen Käsekraineri!

Aarrejahdissa.

Kaupungintalon luistelurataa ihmettelemässä.

En oo ihan varma, että mikä rakennus...

 

Heldenplatz

Taidan pitää norsuista.

Ja näihin tunnelmiin sopii hyvin seuraava biisi: Norsuja Napajäällä. 

***

Ystävänpäivä-postaus unohtui! Oli hirveä kiire (...jotenkin mun elämä alkaa muistuttaa Oulun elämää) ja kokoajan jotain, niin... No tässä se tulee vähän myöhässä: Hyvää ystävänpäivää! (Nyt on ihan omia kuvia)

Sain tämän ruusun yhdeltä meidän kerroksen tyypiltä. Olin ehkä kerran aikaisemmin nähnyt koko tyypin ja sitten, kun siinä tein hienoa kello neljän lounastani, niin se tuli siihen juttelemaan. Ihan kiva tyyppi ja mä toivottelin sille ystävänpäivät, niin se oli, että "Wait!" ja sitten tuli takaisin ruusun kanssa. Kuulema se piti tehdä kunnolla se homma ja tyyppi polvistu siihen ojentaa ruusun. Pikkasenko nauratti! Joo, ihan kiva oli saada ruusu. Hyvillä mielin olin sitten sen pari tuntia ennenkuin lähdin minnekään, mutta sitten kun olin lähdössä toisen Maritan (italialaisen) luokse, niin törmäsin samaan tyyppiin joka jakeli kaikille muillekin tytöille kukkia. Haha, en ollutkaan mitenkään erityistapaus! Oli silti mukavaa saada ruusu. :) 

Ei nyt tullutkaan sitä kahden viikon yhteenvetoa mitä suunnittelin, sillä haluan näitä kuvia tänne! Mutta voin sen verta sanoa, että välistä kyllä saa ihmetellä tätä menoa. Kaikilla itävaltalaisilla tuntuu olevan kiire jonnekin, mutta sitten taas noita italialaisia ja ranskalaisia (ja bulgarialaista) saa aina odottaa... :D Mä taidan elää ihan omalla rytmillä, kun tuntuu ettei muiden tahti käy yhtään yksiin mun kanssa. No, kyllä ne solutkin aina sopeutuu eri ympäristöoloihin, joten miksi ei tämmöinen isompi yksikkökin? Ihmiset ei muuten hirveästi ole iloinneet tästä lumesta (ok, nyt se kyllä on sitä lätäkkö kautta, koska lämpötila ei kokoaikaa pysy miinuksen puolella), mutta minä innostuin - varsinkin silloin viikko sitten, kun sitä tuli ekaa kertaa kunnolla.

Ihan mielissään, kun tuli lunta alkuviikosta.

Eilen oli International Dinner ja mä oon varmaan saanut ihan yliannostuksen sosiaalista kanssakäymistä, kun hengasin kokoajan vain meidän oman tehoviisikon kanssa. Tässä kuitenkin kuvia millaista siellä oli tarjolla, ennenkuin kaikki hyökkäsi ruokien kimppuun.

Mun wanna-be laskiaispullat. Leikkasin pullaleetasta palasia, kun noissa pyöreissä pullissa oli rusinoita... Pitää jossain välissä leipoa näille kavereille ihan oikeita ;)

Toiset oli tehneet korvapuusteja ja mustikkakukkoa.    

    

Australian Fairy-Bread = strösseleitä paahtiksella.

Romania

Bulgarialainen kurkkukeitto tjsp. Siinä oli jugurttia ja vettä ja kurkkuja ja suolaa. JA maistui muuten hyvälle kylmänä.

Naapurimaan tuomiset.

Italialaiset oli tehneet pastaa. Ja hauskinta oli, kun Niko itse haki sitä kokoajan lisää. Jättäkää muillekin!

Korealaista.

Oli ihmisiä.

Ainiin ja vielä ihan vertailun vuoksi Maritan ottama kuva itävaltalaisesta laskiaispullasta (eli hillomunkista):

Krapfen

Makoisiin tunnelmiin,
Memmu

Ps. Tänään on se Speed-Friendling juttu. Toivottavasti oon sosiaalisella päällä tai muuten annan kunnon angst kuvan suomalaisista :D

Laskiaistiistai - Faschingsdienstag

Antakaa niitä pusuja! ...et sinä.

Eilen oli laskijaistiistai ja saksankurssilla meidän ihana opettaja toi meille Krapfeneja elikkäs laskiaismunkkeja (täällä ne on munkkeja, ei pullia)! Samalla hän selitti meille hieman laskiaisen (Fasching) merkitystä. Itävalta on ymmärtääkseni mm. katolilainen maa ja laskijaisestahan alkaa pääsiäisen odotus. Itselle tuttuun tapaan täällä ei mennä mäkeä laskemaan (ok, lapset ehkä joo), mutta ihmiset pukeutuvat asuihin ja pitävät karnevaalit. Täällä Wienissä en nähnyt kulkuetta, mutta se on kuulema pienemmissä kaupungeissa ihan yleistä ja opettaja näytti meille jonkun videonkin. Aika mielenkiintoista.


Illalla mentiin yhdeksästään syömään taas paikallisessa ja perinteisessä ravintolassa (Buschenschank) syömässä. "Taas" sen takia, että silloin ensimmäisenä sunnuntainakin käytiin samantapaisessa paikassa ESN-porukalla. Lähdin itse nyt uudestaan tämän tyyliseen paikkaan, sillä Venla ja Karoliina eivät olleet viime kerralla mukana. Katkaisin kuitenkin Schnitzelin syömiskierteen ja kokeilin pyttipannua! Oli muuten hyvää, kolmella erilaisella lihalla, omnom. Tämä ravintolakerta oltiin sovittu ihan ilman ESN:ää. Karo huuteli facebookissa ryhmän seinällä, että ollaan menossa ja haluaako joku lähteä mukaan. Siinä sitten tutustuin neljään uuteen ihmiseen hyvän ruuan äärellä.

Oli muuten hyvä tuonne syömään mennessä, kun meidän tapaamispaikalla oli minun sinne saapuessa paikalla jo Venla, Karoliina ja Niko ja sitten yksi tuntematon ihminen. Tulin siihen, että "Moi!" ja sitten yllätyin, kun kukaan ei tullut halaamaan/pussaamaan. Siis mitä ihmettä!? Ensin ne ehdollistaa mut tottumaan näihin etelän tapoihin tervehtiä sekä kavereita että täysin tuntemattomia ahistelemalla poskikontaktilla ja sitten kerrankin, kun itse olin jo ehtinyt tottua siihen, että miten kavereita tervehditään oikeaoppisesti, niin EI. Käännyin siinä sitten kannoillani muka leikillä, että "jos ei seura kelpaa, kun ette kerta tervehdi niin ciao!" ja sitten ne oli, että "Nooo, Meira come back!". Heheh, ja sitten sain halailtua/poskipussailtua nämä mun kolme kaveria läpi. Sen jälkeen aloin tervehtiä tätä uutta tuttua ja esittelemään itseäni, kun hänkin jo lähestyi poskiani. Mun reaktio oli ihan hirveä "wouuuuuu"-kavahdus taaksepäin. *NOLO* Kyllä mä sitten sitä pussasin poskille ja selitin, että mä tuun Suomesta ja mä tunnen jo nämä muut niin siksi mä niitä pussailen, enkä muuten yleensä päästä ihmisiä iholle. Onneksi tyyppi ymmärsi :) ja sitten, kun loputkin ruokaseurasta saapui niin olin aina heti käsi ojossa. Just in case.

***

Tänä aamuna Aram oli ihana. Hän tuli sanomaan, että oli vilustunut ja ääni lähtenyt ja muistutti mua, että ulkona on kylmä ja puethan lämpimästi päälle! Ei hitto miten mua alko naurattaan. Siis, kyllä, osaan pukea päälleni, ei tämä -3 astetta tunnu kovin miltään. Mutta kiva, kun toinen huolehtii. :)

Saksan tunnilta tuli ihan mukava läksy: kirjoita "leffa-arvostelu" perjantaiksi. Ainut huono puoli on vaan se, etten mä oikeen muista milloin oon viimeksi katsonut elokuvia tai edes että mitä. Joten taidanpa tänään keskiviikkoillan kunniaksi katsoa jonkun ulkoselta kovolta. Ei mitään hajua, että minkä. Erittäin hämmentävää, kun kaikilta muilta tuli kuin tykin suusta tunnilla, että "tämä on mun lempielokuva ja oon nähnyt sen ainakin 5 kertaa".


Anyway, kun tänään tulin takaisin kämpille niin minua odotti aivan ihana yllätys! Nimittäin olin saanut postia Suomesta! Kaksi kirjettä yhtä aikaa ja se on ihmeellistä, kuinka paljon energiaa voi jokin tällainen asia tuottaa. Minä melkein heitin kuperkeikkoja täällä ja ihan innoissani hihkuin, kun olin saanut ystävänpäiväkortin ja sitten tuommoisen pakina-kortin. Terkut Nipsulle ja Minskille, arvostan! <3 Samalla kyllä vähän itsetuntoa kolkuttaa, kun torstaina on ystävänpäivä ja mulla ei ole oikeastaan ollut aikaa edes hirveästi miettiä, että miten muistaisin vai muistaisinko ollenkaan Suomen kavereita :/ möh. Mutta onneksi mun kaverit on niin ihania, että niitä ei haittaa (?) jos mä oon vähän menopäällä ja en välttämättä muista. :) Kyllä mä teitä ajattelen aina välillä!

Ystävänpäivästä puheenollen, me varmaan pidetään single ladies night ja hoilataan Beyoncén "All the single ladies..." Kuulostaa lupaavalta. Sitten perjantaina onkin jo ESN:n järjestämä International Dinner, jonka ideana on, että jokainen tuo jotain omalle maalleen ominaista ruokaa tarjolle. Paikan päällä ei ole lämmitys mahdollisuuksia, joten mitään hienoa ei sitten voi viedä. Mä ajattelin, että voisin tehdä laskiaispullia Suomen tapaan ja olla näin ollen ajankohtainen. ;) Mutta saa nyt nähdä onko aikaa tehdä niitä ja miten se edes käytännössä onnistuisi... Lauantaina onkin sitten toinen ESN:n järjestämä juttu - Speed Friendling-. Kuulostaako samalta kuin Speed Dating? Jep, samalla idealla mennään eli ihmisillä on n. 3 minuuttia aikaa jutella ja tutustua uusiin ihmisiin ennenkuin vaihdetaan seuraa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole löytää mitään poika-/tyttökaveria sieltä, vaan ihan vaan kavereita. Tietenkin varmaan joidenkin kohdalla voi sattua tuolla tavalla, että löytääkin jonkun über kivan, who knows. Eli tässä on loppu viikolle taas ihan tarpeeksi ohjelmaa tiedossa, mikä on ihan hyvä, ettei tarvitse itse alkaa ihmettelemään mitähän sitä tekisi!

Semmoinen huomio vielä, että ystävänpäivänä tämä öpö on ollut täällä jo kaksi viikkoa! Hui. Saa nähdä saanko jonkinlaista yhteenvetoa kirjoitettua, sillä oon vieläkin ihan ymmälläni kaikesta tästä. Ja koska aika rientää, niin minulla pitää myös nyt tosissaan alkaa katsella mitä kursseja käyn, kun luennot alkavat maaliskuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi tässä lähiaikoina käydä moikkaamassa Zentrum für Molekulare Biologie kv-vastaavaa. Mutta nyt aion (ainakin yrittää) ottaa semmoisen asenteen, etten stressaisi liikoja etukäteen. Oon täällä saanut pariinkin otteeseen kuulla, että huolehdin/murehdin liikaa asioista. Se on vaan tämä suomalainen mentaliteetti. ...ja Memmu-mentaliteetti.

Kavereita ajatellen,
Memmu <3

Crazy finnish girl

Matias ei vaan tykkää musta.
(No ei vaineskaan.)

Haha. Unohdin kertoa tuosta lauantain pastan syönnistä vielä sen, että siellä oli yksi itävaltalainen tyyppi, jonka mielestä mä oon ihan hullu. Tämä tyyppi oli Matias. Niko oli ostanut valmiiksi keitettyjä munia ja ihmetteli, että miten niitä voi syödä. No mä sanoin, että annahan tänne ja leikkasin sen veitsellä puoliksi. -Tässä vaiheessa kuului "WTF?!" ja hirvee puheensorina muiltakin- Minä siinä sitten ihan rauhassa kuorin sen sillä tavalla, että liu´utin sitä veistä siellä munan kuoren ja valkuaisen välissä, milloin se syötävä osa tippuu lopuksi kivasti pois siitä kuoresta. Valitettavasti se veitsi oli tylsemmän puoleinen niin se oli vähän hankalampaa kuin yleensä ja porukan mielestä se perinteinen tapa koputtaa ja kuoria oli parempi. Puolustelin kuitenkin tätä omasta mielestä parasta kuorimistapaa ja Liisa oli jo valmis ottamaan kisan kumpi kuorii nopeammin kananmunan. Lol. Musta tuntuu, että Maritta taisi ottaa tämän videollekin, koska ne ei olleet koskaan nähneet tätä tekniikkaa. Mä kyllä sanoin, että se on ihan normaalia, mutta ei vissiin ainakaan muualla ole. Eivätkä tyypit halunneet uskoa, että se olisi Suomessakaan yleistä (no en kyllä itseasiassa tiedä onko), niin sanoin sitten vain, että "ihan sama, talk to my polar bear".:D

Että tämmösiä hassutuksia! Ja tosiaan tämä Matias nyt muutenkin aina vaan heittelee semmoista ystävällistä vittuilua, että ei siinä mitään - tulee kaverit Suomesta mieleen. ;) Tämä tyyppi myös ihmettelee, kun minä innostun laulamaan ihan selvinpäinkin. Kynnys laulamiselle on muuten paljon alempi silloin, kun tietää lausuvansa sanat ihan väärin, koska kukaan ei keskity sitten siihen, että miten sä oikeasti laulat. Hih.

Tuli nyt tuosta jääkarhu-jutusta mieleen se, että niin minähän siis omistan lemmikki-jääkarhun, jonka kainalossa nukun iglussa ja jolla mä ratsastan kouluun. Ja sitten kun se on liian vanha, niin mä nyljen siltä turkin irti, että tarkenen edelleenkin nukkua siellä iglussa. Levotonta läppää - onneksi saan nykyään tehtyä sitä lämmintä ruokaa niin jospa alkaisin pikku hiljaa ihmistymään.

***

Tänään aamulla mulle tuli bussipysäkillä juttelemaan semmoinen iloinen itävaltalainen joulupukki! Siinä luontevasti aloitti keskustelun, että Wann kommt der Bus? ja sitten mä alan söpertää saksaa :D Ihan hyvin se meni ja se kysyi, että oonko kenties Unkarista. Täh? En. Joo, mutta anyway, kuulema ihan hyvin osasin sen mielestä saksaa ^^ Ja siellä bussissa näkyi Sonata Arctica -laukku! Mutten alkanut juttelemaan, kun kerta olin saanut jo sosiaalikiintiön tuntemattomien osalta täyteen joulupukin kohdalla.

The polar bear rider,
Memmu

PS: Täällä tulee vieläkin lunta! :3

Hyvä ruoka parempi mieli!

Kaikki mitä pieni ihminen tarvitsee ollakseen iloinen - ruokaa ja seuraa.

Tähän alkuun pieni esittely keitä näissä teksteissäni saattaa tulevaisuudessa esiintyä (näin suomalaisittain, juontaa juurensa meidän hienoon keskusteluun Isotalosta):
Karoliina - ranskalainen
Kerttu - virolainen
Liisa - tanskalainen
Maritta - bulgarialainen
Niko - italialainen
Venla - italialainen

What a weekend! Perjantaina tosiaan meillä oli ESN:n järjestämä Aarrejahti (Schnitzeljagd) iltapäivällä. Se olisi ollut hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin, mutta me oltiin jo aiemmin viikolla sovittu, että ollaan Maritan, Nikon ja Karoliinan kanssa joukkue. Muuten ihan hyvä, mutta Niko ja Karo pääsivat liittymään seuraan aikaisintaan tunti aarrejahdin alettua. Minä menin kohtaamispaikalle ihan ajoissa ja päättäväisenä, että jes, vaikka me Maritan kanssa aloitetaankin jahti kahdestaan niin me näytetään kaikille kuin hyviä ollaan! Ja tietenkin todellisuudessa sitten kävi niin, että Maritta tuli sen vartin-kakskyt minsaa myöhässä paikalle ja mä jouduin vakuuttelemaan ihmisille, että on mulla jo oma joukkue...

Kuitenkin päästiin sitten aloittamaan jahti, jonka ideana oli, että me kierretään Wienin keskustassa katselemassa tärkeimpiä paikkoja ja vastailemassa kysymyksiin. Voittaja olisi se, kuka saisi eniten pisteitä kysymysten vastauksista ja kenellä olisi parhaat kuvat. Me ehdittiin Maritan kanssa tehdä jo 1/3 kysymyksistä, kun Karoliina liittyi seuraan. Ok, no ehkä me hieman huijattiin niiden kysymysten kanssa, sillä molemmat meistä oli jo nähnyt niitä nähtävyyksiä, joten keskityttiin kuvien ottamiseen ja sitten välistä etsittiin kartasta/opaskirjasta vastauksia. Tehtävissä oli myös kohta, kun kuvassa piti olla ihminen, jolta oltiin vastaukset saatu niin bongailtiin tuolla keskustassa vain söpöjä tyyppejä, ketkä suostuivat samaan kuvaan.*:D*

Me saatiin jo oikeastaan tyttöjen kanssa vastattua kaikkiin kysymyksiin ennenkuin Niko liittyi seuraan, mutta Nikon ja Liisan (joka tuli hänen mukanaan) kanssa otettiin sitten vielä vähän parempia ryhmäkuvia. Tietenkään mulla ei vielä näitä kuvia ole, mutta sitten kunhan saan niitä niin tänne tulee varmaan kuvasarjaa minusta ja metallinorsusta. Sounds promising. Palkintojen jako tapahtui jo tutuksi tulleessa Travel Shackissä ja vaikka meidän ryhmän kuvat olivat ylivoimaisesti hienoimmat, niin ei tällä kertaa yletetty palkintosijoille! Pahus. Kuitenkin jatkoin tutustumista itävaltalaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin ja maistelin Spritzeriä. Helille terveisiä koto-Suomeen, että sun juomasekoitus on ihan normaalia täällä ;) Spritzeriin tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan viiniä ja kivennäisvettä. Kuulema ihan ykkösjuttu kesäisin! Minä kuitenkin tilasin Spritzerin, johon tuli valkoviiniä, kivennäisvettä ja mustaherukka-makua. Pitää varmaan tilata toistekkin.


Lauantaina oltiin sovittu, että Niko kokkaa meille pastaa italialaisittain. Alunperin tämä ajatus lähti siitä, että koska mulla ei ollut kattilaa, niin hän voisi ruokkia minut. Hehheh, mulla hyviä kavereita täällä :) Anyways, meitä oli yhteensä seitsemän siellä. Täytyy kyllä myöntää, että aluksi olin hieman peloissani, kun kuulin, että syödään pastaa tomaatilla. Siis missä se liha on?? Mutta nälkäisenä nielin sitten nämä pelkoni ja ihan mielissäni suuntasin tuonne vähän lähemmäs keskustaa. Niko oli tuonut mukanaan Italiasta spagettia ja tomaattisosetta (ihan kotoansa) ja parmesaania. Voin sanoa, että oli muuten parasta pastaa ikinä mitä olen syönyt, fantastico! Huippua, eikä se edes kaivannut sitä lihaa ;) Siinä sitten samalla tuli tutustuttua Kerttuun ja vertailtua suomen ja viron eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, siis kielellisiä. Naurettiin yhdessä sille, että viroksi talo (fin) = maja (est) ja maatila = talo. Joten minä tietenkin vitsikkäänä nakkasin Kertulle, että ne tomaatit oli Nikon talolta... ja muut eivät oikein ymmärtäneet, kun me kiherrettiin siinä Kertun kanssa. :D En kyllä enään muista, että sanoiko Niko niillä olevan maatila vai talo, mutta vanhaa vitsiä on muutenkin vähän turha enää toistella (vaikka nyt muka yritinkin toistaa).

Lounaalle menossa.

Yritin pitkästä aikaa tehdä tämmöistä lettiä ja ihan hyvä tuli!

 Lounaan jälkeen lähdettiin Nikon kanssa käymään IKEA:ssa, kun muut eivät jaksaneetkaan lähteä. Sinne pääsi yllättävän helposti, kun otti ensin U1 metron Kagranplatzille ja sieltä 24A bussin IKEA:lle. Ei kyllä ole yhtään sekavampaa kauppaa sitten voitu keksiä, hulluja nuo ruotsalaiset! Vaikka olin kyllä erittäin mielissäni paikan hintatasosta... Sain vihdoin ostettua sen 3 litran kattilan (10e) ja vähän muuta härpäkettä, että selviän. IKEA:n jälkeen sitten vielä sovittiin iltamenoista ja sitten täällä kämpillä testasin kattilan tekemällä tortellineja.

Ensimmäinen ruoka uudella kattilalla!

 Illalla kävin uudestaan istumassa Nikon luona Venlan kanssa eli hengasin italialaisten seurassa! Opin myös jotain erittäin rumaa italiaksi, mitä en tähän kirjoita (koska en tiedä miten se kirjoitetaan). Meillä oli hauskaa ja he näyttivät minulle muutamia mainosvideoita Suomesta, mitä pyörii italialaisessa tv:ssä. Rikkolaa! Myöhemmin käytiin mutka pubissa tervehtimässä irlantilaista ja australialaista tyyppiä, mutten ole vielä heille keksinyt hyviä suomenkielisiä nimiä, kun he omistavat niin... mielenkiintoiset nimet. *Challenge accepted ja sitä rataa*

Sunnuntaina sitten kävin lataamassa pre-paid-liittymääni hieman saldoa, sillä vaikka voin ilmaiseksi soitella saman liittymän omaavien henkilöiden kanssa tämän kuun, niin kaikilla ei vielä ole itävaltalaista numeroa. Tämä tapahtui tosi kätevästi semmoisessa kioskissa, josta ne antoivat kuitin, missä oli numeroyhdistelmä, johon soittaa. Zap. Kätevää. Kätevää oli myös se, että Maritta asuu tässä samassa talossa kuin minä, joten ei enään tarvitse nyrkkipyykätä!! Eli siis sunnuntai oli pyykkipäivä ja pyykkituvan tyhmä automaatti sai mitä halusi, kun lainasin Maritan itävaltalaista korttia. In any case, nyt mulla on jälleen puhtaita vaatteita. :)





Sunnuntain mukava ylläri oli lumisade! JEE! Vähänkö olin mielissäni aamulla, kun oli lumikerros maassa! Tietenkin illalla jo oli vähän satanut, mutta se fakta, ettei se ollut sulanut poissa! Tuli kotoisa olo, kun en ollutkaan tehnyt aikahyppyä ja skipannut niitä paria talvikuukautta. Paljon kivempi on pimeällä kävellä nyt, kun lumi tuo vähän sitä valoa sinne. Ei tarvitse olla ihan niin harhaluuloinen, kuin muuten. Tänään muuten kuului aika paljon narinaa saksankurssilla tuosta lumesta... :D Joo, tulispa sitä vielä vähän enempi, niin ehkä oikeasti pääsisin joskus sitä lumisotaakin leikkimään.

Tein eilen tosiaan sitä nakkikeittoa, kuten aiemmassa viestissä mainitsin. Laitoin jopa sipulia siihen (!), että tulisi makua, sillä en löytänyt kaupasta liemikuutioita. En kyllä tiedä etsinkö niitä edes oikeasta paikasta... Ja kaiken kukkuraksi unohdin ostaa suolaa, joten ihan hyvä vaan, että oli niitä sipuleita. Nakkikeitosta en ottanut kuvaa, kun oli hirveä nälkä ja ehkä mun pitäisi vähän rajoittaa ns. turhien kuvien ottamista tai menee aika nopeasti muisti täyteen. Vieressä kuitenkin yksi turha kuva, sillä meikä likkapa löysi täältä laktoositonta maitoa ;) Mysliä aamupalaksi *omnom*



Tästä alkaa jo tulla vähän liiankin pitkä postaus, joten vielä nopeasti tämän päivän kohokohdat. Maanantai, tuo *aatanan keksintö. Saksan kurssi meni kyllä ihan kivasti! Oon kyllä meidän ryhmässä se, joka ei hirveän nopeasti osaa reagoida puhuessa, sillä minulla on varmaan suppein sanavarasto, mutta ainakin oon tunnollisin oppilas. Musta tuntuu, että muut kokoajan "unohtaa" tehdä kirjoitelmat ja läksyt - siis mitä järkeä on maksaa kielikurssista, jos ei oikeasti sitten opettele sitä kieltä?? Niin ja välistä ihmettelen, kun ei kaikki kielioppisäännöt mene perille, vaikka niitä on jankattu pitkään - tosin itsekin välillä väsyneenä tuijotan tyhjyyteen (siinä just ennen taukoa).

Ei tämä äskeinen kuitenkaan ollut se maanantain ongelma, vaan paikallinen VR. Wiener Linien. Alkuperäinen tieto oli, että lukukausikortin julkiseen liikenteeseen saapi opiskelijat 75 e (5 kk), mikä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta! ...no se oli liian hyvän kuuloista. Sillä tämä byrokratian luvattu maa oli päättänyt, että tällä hinnalla saavat lukukausikortin vain ne, ketkä on rekisteröineet itävaltalaisen osoitteensa viimeistään 1.2.2013 mennessä. Ei-kiva! Olisi  varmaan ollut ihan mukava tietää tästä vähän aiemmin, tosin viime torstain orientaatiosta tästä mainittiin, mutta yliopistollekin tieto oli tullut 6.2. eli 5 päivää sen deadlinen jälkeen ja ne kyllä yritti neuvotella asiasta, varsinkin kun vaihtareista suurin osa tulee vasta loppukuusta. Nyt huomasin kyllä olevani suomalainen, sillä pidin ajatukset visusti itselläni ja ostin sitten hammasta purren kalliimman lipun. Välistä toivoisin olevani semmoinen huligaani-luonne, että ois vähän lasit rikkoutuneet ja ärräpäät lentäneet... Huomasin tämän ajatuksen myötä olevani suhteellisen nälkäinen ja hyräilin sitten tätä koko kotimatkan.
Onneksi kämpillä odotti ruoka <3 Elämä parani heti 100%

Off-topic: Täällä huoneessa taitaa vetää... Tuntuu kylmä tuuli läpi. Onneksi otin villasukat matkaan! Nyt on taas parempi mieli, over and out
Memmu

PS: Tässä kuva Wienin Oopperatalon edestä, kun oltiin torstaina katsomassa ja ihmettelemässä, en selvitä enempää niistä itse tansseista, googlesta löytyy.

Ottanut Niko Isotalo

PPS: Linkki Anthony Bourdainin ohjelman jaksoon Wienissä (englanniksi, ilman tekstityksiä) http://www.youtube.com/watch?v=mgkNBmlqn5s , kiitos Annalle vinkistä!

PPPS: Jos ette ole vielä törmänneet tähän sarjakuvaan, niin suosittelen: http://satwcomic.com/

Kattila!

JES!

Noniin! Eilen kävin IKEAssa ensimmäistää kertaa ikinä (tai ainakaan muistaakseni) ja löysin sieltä sen surullisen kuuluisan kattilan :) *Yay*

Nyt on kiirus näitten saksan läksyjen kanssa ja taas pitäis mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, joten tässä teille kuva kattilasta ja minun IKEA-pelleilystä:

Der Topf

The Memmu
(Nicola kuvasi)

Palataas myöhemmin vähän pitemmän viestin kera!
Terkuin "kotirouva" Memmu (joo, toi essu ei kyllä oikeen sovi mun tyyliin)

ps. Tein tänään nakkikeittoa :,D

Pitäkää rauha!

Myötätuuli.

Jes! Mä tein sen, jes! Itävaltalaisen osoitteen rekisteröintitoimisto 2 - Memmu 1. Mutta tein sen silti! Eilen aamulla lähdin aikaisin seikkailemaan tuonne keskustan toimistoon. Ensin otin tutun bussin 5B:n Jägerstrasselle, siitä U6 linjalla metrolla Spittelaulle, jossa vaihdoin U4 linjalle ja menin Schwedenplatzille. So  far so good. Mutta. Minun oli tarkoitus ottaa vielä linja-auto sinne toimiston tielle, joka oli ehkä 4 korttelin päässä, vaan tietenkin nousin sieltä metroasemalta sellaisen tien varteen, joka oli väärään suuntaan yksisuuntainen... Nice. Hieman kuumotti, että mitäs nyt teen, kun pitäisi saksankurssillekin vielä ehtiä, niin otin vanhanaikaisesti ison kartan esille ja aloin suunnistamaan. Hienostihan se suunnistus meni (oon opetellut sen tiistaiaamun jälkeen) ja löysin toimiston :)

...Paitsi, että ensin menin väärään paikkaan jonnekin toimistotilaan ja hiki nousi pintaan, kun olin oikeassa osoitteessa, mutta se näytti semmoiselta paikalta mihin olisi pitänyt olla aika varattuna. Anyway, ajattelin, että perhana minähän en enää neljättä kertaa lähde tämän asian takia mihinkään ja rohkaisin itseni kysymään toimistotädiltä (siis piti koputella johonkin random oveen), että onko tämä oikea paikka. Täti ei puhunut englantia, joten auf Deutsch natürlich. Nyt minun pitäisi vielä 3 kuukauden sisään muistaa käydä hakemassa tuon rekisteröinnin confirmation elikkä... siis joku leima siihen vielä ennenkuin lähden Itävallasta ja sitten kun oon lähdössä niin pitää ilmoittaa ja purkaa noi rekisteröinnit. Byrokratiaaaaaaaaaaaah! Mutta se on sen ajan murhe.

Täällä on nyt eilen ja tämän aamupäivän ollut aurinkoinen sää, mutta on kyllä kylmä. Varmaan jotain +2-3 astetta. Muttei ole lunta eli on vähän jo semmoinen pääsiäis-vappu-olo :D

Saksankurssilla vähän ärsyttää, kun mulla tulee aina vain ruotsiksi sanat mieleen... Noh, pitää nyt vähän opiskella viikonloppuna ne yleisimmät sanat mitä mä tarvitsen keskustelussa (ja ei ne eivät ole "häh, täh, mitäh"). Muuten meillä on kyllä tosi mukava se kurssinvetäjä ja oikeastaan eilen oli huippua, kun puhuttiin ammateista ja mä sain kertoa, että mitä kaikkea tiedemies tekkee ;) No ok, vain pari yleistä asiaa, kuten artikkeleiden kirjoittaminen ja uusien löytöjen tekeminen ja tutkimus, mutta silti!

Tämän jälkeen minulla oli Wienin yliopiston järjestämä orientaatio-tilaisuus, jossa mm. sain opiskelijakorttini ja taas paljon lappuja täynnä informaatiota. Huh huh, iltalukemista riittää. Mun pitää ottaa kuva tuosta opiskelijakortista, kunhan saan kameran ladattua... Siis, se on tuommoinen pahviläpyskä :D Old-school meiningillä mennään.

Illalla vielä nähtiin muutamien muiden Erasmus-vaihtareitten kanssa, kun mentiin porukalla katsomaan Opernballia. Tai siis minä olin facebookissa huudellut ESN:n seinällä, että lähteekö kukaan messiin ja lopulta meitä oli 7. Tapaamispaikaksi sovittiin Kalsplatzin metroasema ja McDonaldsin edessä ja no, siihen löysi tiensä minun lisäksi 3. Yksi ihminen löydettiin sieltä Oopperatalon edestä ja sitten kaksi tyttöä soitti  mulle vähän ajan päästä. Tosiaan kamerasta akku loppui ja mua niin ärsytti!! Toivottavasti nuo tyypit lähettelee mullekin niitä kuvia, niin voin tännekin laittaa pari :) Tosin ei siellä Oopperatalon edessä näkynyt muuta kuin ihmisiä hienoissa puvuissa jonottamassa sisälle ja muutamat limusiinit. Siinä vaiheessa, kun alkoi olla kylmä niin me siirryttiin läheiseen kahvilaan, jossa oli isolla screenillä Opernball. Istuttiin siellä ihmisten kanssa ja otettiin pienet lasit kuohuvaa (oli aika kallis paikka, niin oli oikeasti pienet lasit). Siinä vaiheessa, kun avajaisseremonia oli ohi, todettiin että joo nyt nukkumaan! Eli joskus klo 23 aikaan lähdettiin yhden Marinan kanssa takaisin tänne opiskelija-asuntolaan.

Tuolla iltaa istuessa kuitenkin tuli pari ihan hauskaa juttua. Me opeteltiin eri kielillä sanomaan "kippis", tosin minä muistan vain "Prost!" ja "Salute!". Eräs ranskalainen tyttö kuuli, että sanoin "keep peace!" Hehehehh. Toinen hauska oli, kun minulla on laukussa tuommoinen Oulu pinni ja se mun italialainen kaveri sano, että mikä tuo on. No minä, että se on se kaupunki, josta mä tuun. Tästä seurasi tämmöinen keskustelun pätkä:
"Aa! Just like Olululu"
"Mitä?"
"You know, USA, Hawaiji"
"Aa! H-ONOLULU"
"Yes!"
"Melkein kuin Honolulu, kyllä."

Tänään meillä on vielä Aarrejahti edessä ja huomenna tosiaan ajattelin käydä Wienin IKEA:ssa! Ensimmäinen IKEA vierailuni, hui! Mutta se kattila on saatava, jumankauta :D


Keep Peace,
Memmu

PS: Ihan kamalaa lukea jäljestäpäin mitä oon kirjoittanut... Hirveitä kielioppivirheitä ja välistä puuttuu verbiä tai subjektia tai objektia... Onneksipa mun kaverit ovat tottuneet mun hieman epäloogiseen selitystapaan, joten ei luulisi olevan kovin vaikea haaste ymmärtää mitä selitän. :D Mutta jos haluaa paljon tekstiä kirjoittaa niin menee ikuisuus, kun alkaa tarkistelemaan mitä on jo kirjoittanut. Antakaa anteeksi ja ehkä saan tässä jossain välissä taas kuvia laitettua tänne. :)

Nyrkkipyykkiä ja ennakkoluuloja

Himpskatin rekisteröityminen.

Ok, vaikka täällä on ihan kivaa niin silti välillä elämä potkii vastaankin. Nimittäin yritin tosiaan tiistaiaamuna mennä rekisteröimään itävaltalaisen osoitteeni sinne Municipal District Officeen. Mun saksankurssi alkaa aina klo 9:00 ja tämä toimisto aukeaa klo 8:00 ja sulkeutuu niin etten millään enää kurssin jälkeen ehdi käydä. Pääsin paikan päälle mihin ohjeet opasti, mutten löytänyt koko toimistoa?!?! Ärsyttävää ja sitten tuli kiire kurssille, niin en enempiä jäänyt jahkailemaan. Illalla sitten katsoin google mapsistä tarkan paikan ja tänä aamuna menin uudestaan yrittämään. Ei siinä mitään, mutta paikan ovessa luki, että toimisto suljettu tämän viikon!! ARGH. Eli huomenna yritys numero 3. ihan eri toimistolle. Asialla ei muuten olisi kiirettä, mutta ymmärtääkseni kaikkien, jotka tulee asumaan Itävallassa pidempään kuin 3 kk täytyy rekisteröityä kolmen päivän sisällä saapumisestaa (hups).

Toinen potkija on se kattila. Tosin tänään, kun näin Geraldia (hän oli Oulussa viime syksynä vaihdossa meidän laitoksella ja osasi antaa hyviä neuvoja Wienin suhteen) niin me löydettiin kattiloita. Kalliita kattiloita, jotka oli hinta-koko -suhteeltaan ihan vääriä. Tulin nyt siihen tulokseen, että pitää käydä viikonloppuna IKEA:ssa tsekkaamassa onko siellä samat hinnat vai halvemmat ja ostaa se kattila. Mutta hyvät uutiset ovat nämä, että tosiaan Gerald kävelytti mua tuolla Wienin keskustassa ja nyt mulla on aika hyvä käsitys tuosta alueesta missä kaikki vanhat (ja hienot) rakennukset on. Sitten myös se, että mulla on nyt muki tiistain ESN:n kirppiksen jäljiltä ja lusikka niin saan syötyä mysliä/jogurttia, enkä kuole nälkään. :D

Tähän väliin pakollinen säätilapäivitys: Tiistaina täällä ripotteli vettä, mutta tänään lähinnä vain oli pilvistä ja kylmä (jotain +3 astetta).

Eilisestä vielä sen verta, että aamun kielikurssin jälkeen menin etsimään jälleen sitä kattilaa ja kävin siellä ESN:n kirppiksellä. Sieltä oli viety ne ainoat kattilat ja näin pois päin... Mutta sitten illalla meillä oli vielä ESN-ihmisten kanssa Schnitzelin maistajaiset ja Travel Shack nimisen baarin kurkkaus. Eli olin jälleen maistelemassa Schnitzeliä! Se oli hyvää, kannattaa aina ottaa Wiener Schnitzel. Muutenkin tästä vaihtariporukasta voin nyt sanoa, että on hauska huomata kulttuurieroja. Esim. se italialainen tyyppi ja sitten nämä paikalliset itävaltalaiset tulevat aina tervehtimään nähdessä ja erotessa poskisuudelmilla! Heh, ekalla kerralla ehkä vähän punastuin, että mitä ihmettä - ei meillä koskaan poskipussailla! Tosin nyt, kun ehdin jo tottua niin huomasin, ettei ne oikeasti edes pussaa (!) vaan siinä on poski poskea vastaan ja sitten ne vaan ääntelee *mikä pettymys*. Hehe.

Eilen muutenkin huomasin, että ehkä vähän liian aikaisin menin tuomitsemaan ihmiset maanantaina, sillä törmäsin kivaan suomalaistyttöön! Jes! Ja sitten yksi toinen, joka aiemmin vaikutti tosi ylpeältä ja itseään ehkä vähän täynnä olevalta vaikutti myös kovin mukavalta tällä kertaa. :) En sitten tiedä vaikuttiko asiaan se, ettei meidän seurassa ollut miespuolisia henkilöitä vai mikä, mutta nyt ainakin tajuan osata vaihtaa mielipidettä ihmisistä lennosta --> kaikilla on huonoja päiviä, eikä ihmiset aina käyttäydy niinkuin mitä ne on JA muutenkin tapasin muutaman tosi kivan uuden kaveri-ihmisen.

Noniin ja sitten taas tähän päivään:

Tänään oli tosi mukavaa, kun molemmat mummut ja ukki soittelivat tänne :) Kun on koko päivän puhunut englantia ja saksaa, niin on super mukava kuulla suomea ja varsinkin kotiväen suusta! <3 Terkut sinne, mä tiiän, että te luette tätä ;)

Tänään oli myös pikkuinen pakko jo nyrkkipyykätä alkkareita, kun ei vieläkään ole ihan selvillä tuo pesutupa-juttu... Jotenkin on mennyt keskittyminen enempi siihen kattilaan kuin pyykkäämiseen (aivot ei toimi, jos ei maha saa ruokaa). No, onneksi sitä on ennenkin nyrkkipyykätty! Tosin saa nähdä kauanko menee ennenkuin nuo pyykit on kuivuneet... Ihan kiva, että mulla kuitenkin on kaksi hengaria mukana täällä.

Sitten vielä pikakatsaus huomiseen:

Mä en maanantaina päässyt yliopiston järjestämään 1,5 h orientaatio -tilaisuuteen niin menen sinne huomenna klo 14. Sieltä ois tarkoitus saada mukaan täkäläinen opiskelijakortti ja muuta elintärkeää informaatiota! Huomenna myös on Opernball, elikkäs oopperatanssijaiset. Ajateltiin parin vaihtarikaverin kanssa mennä katsomaan siihen oopperatalon eteen, kun nätisti pukeutuvat ihmiset kulkevat. En nyt oikein ole varma, että mikä tämän tilaisuuden historia on tjsp. mutta täällä Wienissä on kuitenkin helmikuu tanssijaisten aikaa. Pitää ottaa asiasta selvää ja palata sitten enemmän informaation kera asian ääreen (jos muistan).

Nyt sitä saksan kirjoitelmaa kirjoittamaan!
-Memmu

Ei vieläkään kattilaa ;___;

Sunnuntai-maanantai -akseli ja saksankurssin alku.

Sunnuntaiaamuna minulla oli aikomuksena, että lähden käymään lenkillä ja kahvilassa syömässä ennenkuin illasta olisi ensimmäinen kokoontuminen ESN-porukalla. Aamun kuitenkin vain lepäilin ja näin ja juuri, kun olin jo ajatustasolla pukemassa päälleni niin kuulin Aramin liikkuvan. Onnistuin sitten hienosti säikyttämään hänet tuossa jääkaapilla, kun kysyin lähtisikö hän kanssani kahvilaan. Vastaus oli myönteinen ja me lähdettiin ensin etsimään meidän nurkilta auki olevaa kahvilaa, mutta kun sitä ei löytynyt niin otettiin metro keskustaan. Me käytiin sellaisessa paikassa kuin "Phil", joka on sekä kahvila että kirja- ja levykauppa. Tosi hip/boheemi paikka. Tietenkin tämmösenä "mettästä tulleena" menin (ja Aram kanssa) siihen tiskille katselemaan menua. Tarjoilija tuli siihen ja käski istua pöytään niin tulevat sitten kysymään... Heh. Ja maksamisen kanssa sama juttu - ehdittiin jo kovaan ääneen ihmetellä, että minneköhän täällä pitää maksaa niin tarjoilija toi laskun. On ehkä pikkasen eri meininki meinaan kuin mihin tää tyttö on tottunut. :D

Ennen kahvia leikittiin turisteja ja otettiin muutama kuva Wienin keskustasta. Kummallakaan ei kyllä ollut hajua, että mitä rakennuksia me kuvattiin :D

Näkymää meidän talon ylimmän kerroksen parvekkeelta.

Tonavan kanaali, kauempana voivat tarkkasilmäisimmät nähdä Tonavankin.

Metroasema (Handelskai)

Keskustan joku.

En ymmärrä miksi tämä kääntyi kyljelleen...

Olisin halunnut posettaa Ronsun kanssa, mutta muksut ehti ensin eivätkä olleet tekemässä lähtöä :/
En ymmärrä miksi tämäkin kuva tahto mennä kyljelleen.

Kahvilan jälkeen me seikkailtiin metrolla vähäsen ja käytiin katsomassa Tonavaa. Tässä hieman kuvia:

Tonavansaaresta

Tonavasta

Kesyjä joutsenia

Kotimatkalla.

Ja tässä se ikkunajuttu mistä mainitsin aiemmin elikkä ne aukeaa sekä "normaalisti" että tuolta yläreunasta :)

 Tässäpä se sunnuntaipäivä meni leppoisasti kämppikseen tutustuessa. PS: terkkuja Suomeen, että aika monet mun kavereista on kuulema söpöjä tai komeita ;)

Illalla sitten mentiin ESN-porukalla tänne http://www.wienerheuriger.at/ (rumat kotisivut). Mä hengailin pöydässä missä oli nämä kaksi mun ensimmäisen päivän tuttavuutta ja sitten pari jotain muuta, mm. mun henkivartija. :D Eli siis tyyppi, joka asuu samassa talossa niin käveltiin metrolta yhtä matkaa. Jee! Mä en oikein tiedä mitä tuosta kertoisin... Innostuin parin viinilasin jälkeen laulamaan sitä ainutta saksankielistä juomalaulua minkä tiedän ja olin muutenkin aikalailla... oma itseni. Great first impression indeed! No, oli kivaa, vaikka karkotin tytöt meidän pöydästä. Ironista on, että olin just ehtinyt sanoa tyypeille, että joo oon mä aika hyvä wingwoman :D  Btw, nämä suomalaiset tytöt joihin oon törmännyt ja jutellut enempi (no en oo kovin monelle jutellut enempi) niin vaikuttaa kaikki _humanisteilta_! Kuvitelkaa. Yhdelläkin oli kauhean sivistynyttä keskustelua jostain englannin kieliopista. Hienosti. Sitten, kun multa kysyttiin aihetta ja nakkasin, että no vaikka urheilu niin puhe kääntyi zumbaan... Hienosti ^10.  Eilisillasta vielä sen verta, että täällä satoi ihan pikkuisen lunta!!

Mistä päästäänkin luontevasti tähän päivään, jolloin satoi vettä. Koko päivän. En ottanut kuvia.

Aamulla löysin saksankielen luokkaan. Meitä on tuossa ryhmässä 8 opiskelijaa, joista 5 oli paikalla ja ryhmän tasohan on A2/2 eli kertausta kertausta. Ihan hyvä vain, koska sanastoa pitää laajentaa ja ne peruskieliopitkin palauttaa ajantasalle. Aamu meni mukavasti ja heti saatiin kotitehtäviäkin, mm. 80 sanan aine aiheesta "Ich, Wien und Deutch". Ainiin, kaikki muut oli asuneet Wienissä vähintään puolivuotta ja jo työelämässä, että kiva saksanryhmä :D

Kurssin jälkeen kävin täällä asunnolla täyttämässä huoneistokortin ja sain Meldezetteliin allekirjoituksen. Huomenaamuna on sitten tarkoitus käydä rekisteröimässä Municipal District Officessa (oon nyt liian väsynyt tarkistamaan oikeinkirjoituksen) itselleni itävaltalainen osoite. Sitten lähdin sinne kuuluisalle ESN kirppikselle etsimään niitä vieläkin kuuluisampia kattiloita, joita ei ollut *tähän semmoinen starwars NOOOOO ääni*. Kiertelin sitten kaupunkia ympäri yrittäen löytää jotain kauppaa, josta ylipäätään saisi kattiloita. Ei. En löytänyt. Oli pimeää ja sateista ja nälkä. Onneksi tänään oli toinen ESN tapaaminen ja sinne tuli se mun italialainen kaveri niin ei vieläkään tarvinnut tehdä uusia tuttavuuksia (tietenkin kärttyisenä ja nälkäisenä). Me mentiin tänne NachBar porukalla ja sitten söin siellä pizzaa *omnom* <3

Saa nähdä milloin mä saan jostain ne kattilat taiottua, mutta enköhän selviä. Budjetti ei vaan kestä syyä ulkona kokoaikaa, niin kohta varmaan täytyy kiristää vyötä. Tai kysyä paikallisilta, että missä täällä on paikallinen PRISMA.

Nyt sänky kutsuu, ciao!
Memmu

PS. Pohdin ääneen sitä mun antamaa ensivaikutelmaa, niin nämä mun kaverityypit vaan totes,  että oon hauska. Nice, no worries. Musta tuntuu, että olin vaan niin mielissäni ihmisistä, että siksi olin niin meno päällä.
PPS. Täällä tuntuu olevan aika paljon australialaisiä jätkiä ja suomalaisia likkoja. Jännä.
PPPS. Punainen lanka saattaa jälleen puuttua, mutta aattelinpahan vaan ilmotella, että hengissä ollaan :)