Läksijäiset

Haikeutta.

Eilen oli läksärit. Mitäköhän niistä osaisi kertoa? Ainakin jälleen lähtö konkretisoitui, kun istuttiin porukalla lattialla tyhjässä (huonekalu mielessä) ja ei-niin-tyhjässä (ihmispaljous) kämpässä. Käytiin alkuillasta ekojen kavereitten kanssa saunassa ja siinä vaiheessa, kun itse palasin asunnolle saunarakennuksesta niin siellä oli jo Munchkinit menossa. Ainiin ja ennen saunaa pelattiin 7 Wondersia - aikas kiva peli sekin!

En ollut mitään ihmeempiä ohjelmia järjestänyt meille (alunperin oli tarkoitus olla lumisotaa, mutta sää ei sallinut lumipallojen tekoa, nyyh), joten kaverit olivat omatoimisia ja toivat lautapelejä mukanaan. :) Tietenkään kaikki eivät halunneet/jaksaneet pelata, mutta sellainen yleinen rento hengailu ringissä oli aika pop - eli ei nyt mitkään hirveät reubaamis läksärit olleet kyseessä.

Itsellä ohjelmanumerona oli pizzan tilaaminen puhelimella, mikä oli jännää, sillä en ole koskaan ennen joutunut (lue: uskaltanut) tilata kotiinkuljetuksella pizzaa. Mutta hienosti se 15 pizzan luetteleminen sujui ja saatiin oikea määrä käteistäkin kerättyä kaikilta. Se oli sitten aika hienoa huomata kuinka juhlien äänenvoimakkuus vaimeni kuin taikaiskusta, kun ne pizzat saapui ja löysivät omat omistajansa *:D* Magical moment indeed ja syömisen jälkeen minäkin osasin jo vähän rentoutua enkä vouhottaa, että haluaako kukaan kahvia/kaakaota :)

Vaikka tunnelma olikin suhteellisen läheinen ja lämmin, niin ihmiset oli ihania ja osasi naapureita kunnioittaen oma-aloitteisesti tehdä lähtöä siinä hiljaisuuden alkaessa... tietenkin sinne jatkopaikalle Caioon istumaan! Mutta tykkäsin kyllä, kun kukaan ei örveltänyt vaikka olisi luullut siihen lukumäärään edes yhden örveltäjän mahtuvan ;) Allekirjoittanut kävi myös istumassa paikallisessa, mutta tanssijalan alkaessa vipatuttaa lähtivät pojat tietenkin käyttämään reissuunlähtijää vielä kerran humpalla.

Tänään sitten siivottiin kämppiksen kanssa entinen asunto sellaiseen kuntoon, että kehtaa avaimet käydä luovuttamassa viikolla. On se edelleen ihan huippu asunto. Haikeus myös siihen suuntaan, mutta on ne seuraavat asukit kyllä tosi onnekkaita, kun saa niin hienon kämpän! Varsinkin, kun siinä on niin siististi asuttu ;)

Oli todella ihana nähdä vielä paljon tuttuja kasvoja ja tietenkin se haikeus iski päälle ettei näe hienoja ihmisiä niin pitkään aikaan (ok, no ei se puoli vuotta nyt maailmanloppu ole). Silti on lohduttavaa tietää, että löytyy niitä kavereita silloinkin, kun tulee takaisin <3 Mää oon muutenkin tällainen haikailija niin varmaan sitten tulee samanlainen haikeus, kun joutuu lähtemään takaisin Suomeen sieltä Itävallasta... Kuvia ei nyt tullut otettua kovin montaa, kun oli kokoajan jotain muuta, mutta hyvä muisto jäi tästä - kiitos kaverit!

Noni. Nyt pitäisi sitten kääntää ajatukset jo Wienin päätyyn, sillä eihän tässä enää ole kuin neljä yötä ennen lentoa! HUI. Matkalaukku odottaa purkamista. Ei, wait? Siis pakkaamista! Ei?? Siis ensin purkamista ja uudelleen pakkaamista, kunhan saan karsittua ylimääräiset vaatteet ja muun turhan pois, että se mahtuisi edes kiinni. Jep. No panic. Kyllä se hoituu ja jos jotain jääpi matkasta niin onneksi posti on keksitty (tai sitten vain kävelen itävaltalaiseen lähikauppaan ja haen sieltä). Huhhuh.


Vielä kerran kavereita kiittäen ja tekstin punaisen langan olemattomuutta pahoitellen,
Memmu