Challenge accepted!

Day 1. in Vienna

Mulla on ollut nyt hirveän suuri ristiriita sisäisen kotihiireni ja seikkailijan välillä. Toisaalta vaihtoon lähtö on tuntunut hirveän pelottavalta ja toisaalta aivan hirveän jännittävältä, mutta onneksi nyt ainakin tämän ensimmäisen päivän ajan Seikkailu-Memmu oli vallassa! Tässä tulee nyt väsynyttä selostusta mun, ah niin mielenkiintoisesta, päivästä:

Heräsin klo 4:00 aamulla, suunnattiin vartin yli viideksi Oulunsalon lentokentälle check-inniin ja nätisti oli ruumamatkalaukku alle 23 kg (jotain 21 kg). Käsimatkatavaralaukkua eivät ees punnanneet ja sain läppärin kuljetettua sen ison-pienen-keskikokoisen laukun sisällä, kuten myös käsilaukun. So far so good. Oulu-Helsinki välillä ihastelin kuuta, kun pimeässä lennettiin klo 6-7. Mun vieressä istui myös yrmeän näköinen herrasmies, mutta pakkohan mun oli siitä kuusta jotain kommentoida, niin se lämpesi ja kohta puhuttiinkin jo kuinka pitäis saada nopeampia junia samalle välille, sillä lentokentällä menee aina aikaa ja Helsingin päädyssäkin pitää vielä keskustaan raahautua sieltä kentältä.

Noh, se lento oli ja meni ja mua väsytti. Hengailin sitten siellä Helsingin päädyssä sen tunteroisen aamuteen ääressä. Ainiin, olin eilen illalla saanut vasta tietää, että Itävallassa eletään tuntia Suomen ajasta jäljessä... Eli mun lento Hki-Wien kestikin 2h 15 min. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä heti kun kone oli ilmassa niin tämä neiti veteli sikeitä :D Sitten kun aukaisin silmät, niin aurinko vaan paistoi ja mulla tuli kauhea mielihalu päästä hiihtämään niiden pilvien päälle... Anyways, kun saavuin Wieniin niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli Saksan ja Espanjan yhdistelmä! Sillä talot oli kuin Saksasta ja ilmasto (ok, no se aurinkoisuus ja +13 astetta) kuin Espanjasta - täällä oli jo kevät alkanut. Tosin myöhemmin kuulin, että tämä oli eka tällainen erilainen päivä ja varmaan sää palaa siihen +2 asteeseen tässä piakkoin.

Lentokentältä seikkailin ensin junalla (CAT) Wien Mitte -asemalle/pysäkille ja sitten otin metron (U-bahn) käyttöön ja seikkailin Handelskain pysäkille. No tähän asti kaikki sujui jotakuinkin hyvin. Ongelma tuli siinä, ettei mikään mun kartta näyttänyt sitä tietä missä hostelli oli, koska se ei ole keskustan lähellä. Kuitenkin muistelin katsoneeni eilen googlemapsistä suurinpiirtein mihin suuntaan lähteä ja kuljinkin oikeaan suuntaan. Kadulla kysyin yhdeltä naiseltä missä se hostelli voisi olla ja hän yritti neuvoa englanniksi, kunnes totesi ettei osaa auttaa. Onneksi paikalle saapui itävaltalainen rouvashenkilö kahen koiran kanssa ja nämä neitokaiset juttelivat hetken keskenään. Tämä uusi opas osasi neuvoa minut perille, mutta puhui ja ymmärsi pelkkää saksaa. Le fu. Ensimmäinen päivä Itävallassa ja heti joutui herättelemään saksankielen taitoa, joka on saanut tässä jo pitkän tovin uinua... Anyhow, tämä tyttö löysi perille ja sai huoneen ja kellokaan ei ollut vielä kuin 12 !

Pikaisen siistiytymisen jälkeen lähdin sitten etsimään yliopiston päärakennusta, joka olikin ihan-täysin-heti Schottentorin U-bahn pysäkin (Haltestelle) vieressä. Siis en edes ala vertaamaan Oulun yliopistoa Wienin yliopistoon... Ei saakeli! Kuten serkkuni kerran minulle kuvaili minkälainen paikka hälle tulee yliopistosta mieleen, niin tämä täytti sen kuvauksen täydellisesti: Vanha, mahtava, kivinen rakennus, joka huokuu viisautta niin, että tuntee ittensä viisaaksi ihan vaan olemalla siellä. Wau. Tai ainakin tämä oli mun reaktio siitä aulatilasta. (Katotaan sitten mikä reaktio on muusta yliopistosta myöhemmin). Kävin siis siellä, koska sieltä olisi ehkä voinut löytää muita ESN-ihmisiä, mutta koska kello oli jo vähän päälle yksi eikä siellä näkynyt ketään niin lähdin etsimään saksankielenkurssin lähtötasotestin paikkaa. Välihuom. kannattaa olla silmät ja korvat auki, kun matkustaa metrolla/ratikalla, nimim. jäin 3 pysäkkiä liian aikaisin pois haaveillessani... No sitten, kun löysin paikallisen kielikeskuksen niin seuraava yllätys: siinä oli sekä suullinen haastattelu, että kirjallinen. KÄÄK. Tosin se suullinen ei sitten vaikuttanutkaan mitenkään kai :D Mutta pulssi kävi korkeella...

Kokeen jälkeen eksyin sinne missä ESN Uni Wieniläiset myivät ESN-kortteja ja koska olin hieman väsynyt ja nälkäinen (söin viimeksi lentokoneessa ja kello oli jo päälle 15) ja levoton, niin nakkelin kenties-hieman-liian-levotonta läppää tälle opiskelijalle :D No ei se mitään! Levoton läppä palkittiin ja ESN-tyyppi yhdessä italialaisen kanssa-kielikurssi-opiskelija-tyypin kanssa lähtivät minun kanssa markettiin ostoksille :) Sitten käytiin vielä syömässä minun ensimmäinen Schnitzel (lihaa leivän välissä), tosin se täti ei laittanut sinne mitään väliin niin oli aika kuiva... Pitää kokeilla toiste eri paikasta!

Kello oli "jo" kuusi paikallista aikaa illasta, kun saavuin sitten hostellille ja aukaisin tietokoneen ja pääsin WiFillä nettiin ja kohta nukahdan. Kuitenkin tuli tänään sitten tutustuttua kahteen tyyppiin, jotka vaikutti tosi kivoilta ja sunnuntaina sitten näkee heitä uudestaan ekassa ESN-tapaamisessa!

Everything went better than expected,
Memmu

PS: Hereillä jo 16,5 h ja en kyllä hirveemmin saanut viime yönä unta, joten vaikka paikallinen aika onkin 19:30, niin tämä nainen taitaa painaa pään tyynyyn.
PPS: Loppupäivästä olis saanut kans niin hienot selostukset kuin aamusta, mutta jaksu loppui kesken.  :)