Huh hikeä
Pieni lumikerros ja kymmenen asteen pakkaset ovat saapuneet. Näin autottomana ihmisenä työ- ja kauppamatkat menevät joko kävellen tai pyörällä - talvellakin. Sopivasti työsähköpostiin tuli #pyöräilytalvi -mainos, joten ajattelin itsekin kirjoittaa näitä ensitunnelmia. Jospa se tästä helpottaisi!Kesän ja syksyn töihin pyöräilleenä osasin jo aloittaa talveen varustautumisen ajoissa. Olin ostanut kypärämyssyn ja korvaläpät kypärän alle, sekä saanut kaverin avustuksella vaihdettua nastarenkaat pyörään. Liikennetuvankin painottamaan näkyvyyteen olen panostanut käyttämällä huomioliivejä pimeällä ja hämärällä. Liukkaalla pyöräillessä on jo tarpeeksi vaarallista kaatumariski, niin sehän se vielä puuttuisi, että auto ajaisi päälle! Mutta hyvällä hengellä silti lähden tähän talveen ja etsin netistä muutamia vinkkejäkin, kuten Hesarin sivuilla ja Hyvä Terveyden sivuilla. Hmm.. täytyypä seuraavaksi teipata kypärän reiät umpeen!
Silti, olin aika naiivi, kun maanantaina lähdin pyörällä töihin. Aikaa kului tavallista aamua enemmän ja vaihdetta ei saanut vaihdettua ylämäkeen. Nämä olivat vielä ihan ok, mutta se alkoi ärsyttää, kun työpaikkani kaupunginosassa ei oltu aurattu tai hiekoitettu pyöräteitä. Ei siinä kauhean paljon lunta ollut, mutta sen verran, että rengas upposi pehmeään lumeen tehden matkanteosta raskaampaa. Takaisin tullessa lumi oli sentään vähän tamppaantunut ja onneksi ilma oli selkeä molempiin suuntiin mennessä. Jos talvipyöräily pysyy samanlaisena koko talven eli raskaana, niin tämän neidon reisistä tulee rautaa ensi kevääseen mennessä. Toivottavasti en vain hajoita vaihteita!
Pahoittelen kuvan puutosta, ei tehnyt mieli jäädyttää näppejä :)
-Memeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti