Toinen säbäturnaus

ja pistetilin avaus

Näin kaksi viikkoa ensimmäisestä turnauksesta oli jo toisen vuoro! Vastustajina oli harkkaturnauksestakin tuttu sieviläinen joukkue, sekä uutena tuttavuutena liminkalaiset. Allekirjoittanut oli tässä välissä ehtinyt käydä vain yhden kerran (mahdollisesta neljästä) reeneissä, mutta onneksi työpaikan sählyssä ehti myös käydä kerran. Tunnelmat pelireissua kohtaan olivat hieman sekalaiset, sillä aiemmissa reeneissä tuntui ettei yhteisymmärrystä pelinrakennuksen pelipaikoista ollut löytynyt. Miten perus alakolmiot ja noppavitoset tulisivatkaan toimimaan?

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava ajella pari tuntia Sieviin loistavassa seurassa. Harmi ettei koko joukkue mahtunut yhteen autoon, mutta jospa ensi kerralla taas vähän sekoitetaan pakkaa ja saadaan eri ihmiset tutustumaan toisiinsa. Kyllä tässä kauden mittaan tulee joukkuekaverit tutuksi! Matkaan lähdettiin vain hieman tiukalla aikataululla, jonka seurauksena ulkolämpät jäivät "autolta halliin" -mittaisiksi. 

Ensimmäinen peli oli tuttuja kavereita vastaan, joita näytti jännittävän, mutta karvasivat korkealta. Meidän puolustuspääty oli ongelmissa ja kaverit jäivät liian kauas. Peliä ei saatu juuri ollenkaan rakennettua ns. oikeaoppisesti, vaan hyökkäystilanteet lähtivät suurimmaksi osaksi vastustajien  syöttöjen katkaisuista ja irtopallojen poimimisesta. Silti meidän hyökkääjät olivat tomeria ja maaleja saatiin aikaiseksi. Vastustaja sai myös aika paljon syöttöjen katkoista tilanteita meidän päätyyn, mutta onneksi on mahtava mokke, joten vaikka tilanteita syntyi, niin vastustajien maalisaldo jäi pieneksi. Pientä hengenhaukontaa aiheuttavia tilanteita kyllä nähtiin merkkausvirheiden seurauksena. Tämä peli ei henkilökohtaisesti pelillisesti miellyttänyt, sillä tuntui että pakeilla ja hyökkääjillä on omat pelinsä. Vaihdossa annoin kommenttia laitureille, että viivaankin voi pudottaa palloa ja kappas! Seuraavassa vaihdossa pallo tiputettiinkin ja tämä neito teki (vaikkakin aika liru vedolla) maalin! Pistetili avattu (ja henkilökohtainen kauden tavoite saavutettu), jippii! Peli päättyi 8-2 meidän hyväksi. Palautteeksi omalta maalivahdilta sai, että pallon voi levittää toiseen reunaan sen sijaan, että räiskäisi sen samaan sumppuun siinä laidassa mistä se oli tullutkin. Kyllä. Näin siellä kentällä aina oli ajatuksena tehdä, vaan keho ja mieli eivät (vielä) suostuneet yhteistyöhön. Tätä harjoitellaan!

Toinen peli näytti paljon paremmalta kuin ensimmäinen, vaikka se voitettiin pienemmällä maalierolla 3-1. Kaveri (eli vastustaja) ei karvannut kovin korkealta ja puolustuspää sai rauhassa rakentaa peliä. Sieltä alkoi löytyä jo laadukkaampaa syöttelyäkin, sekä aiemmassa pelissä kaivattua levitystä. Kuitenkin kaverilla oli tehokas noppavitospuolustus, minkä ohi ei kovin helposti päästy. Tai jos päästiin, niin vetotarkkuus ei riittänyt viimeistelyyn. Tässä pelissä vastustaja hyökkäsi hyvin ja haki kaaripalloa, mutta joko omat hoitivat tilanteet. Rikkeitä tuli molemmille joukkueille, joten vuorotellen päästiin harjoittelemaan myös ali- ja ylivoimaa. Pallonnälkää alkoi olla, mutta täysipainoinen taistelutahto ei päässyt pintaan. Kuitenkin tähän mennessä parhaiten pelattu peli! Enemmän vain olisin kaivannut viivaan pudotuksia hyökkäyspäältä, mutta ehkä sitä täytyy itsellä harjoitella käyttämään kovemmin ääntä siellä kentällä.

Turnauksesta jäi päällimmäiseksi hyvä mieli, mutta toivottavasti tästä ei tule meidän joukkueen käytösmallia, että ensimmäinen peli menee heräillessä ja itseään kootessa, ja vasta toisessa pelissä saadaan pelinomainen käytös näkyviin. Silti, I gotta say, joukkue on kehityskelpoinen ja jo kahdessa viikossa on saatu enemmän salibandymäisyyttä ja joukkuehenkeä sinne pelikentälle! Tästä on hyvä jatkaa. Henkilökohtaisella tasolla veto- ja syöttötarkkuutta  voisin kehittää seuraavaan turnaukseen (sekä pallon kanssa liikettä, ettei iske hätä vastustajan kanssa). Ainiin, ja laitetaan muistiin, että Sievin hallissa on tahmea matto.

Terkuin,
Säbä-Memmu