Wien

Helmikuun loppu

Viime aikoina on ollut niin kovasti menossa, että pitää näin pikkuhiljaa päivitellä tännekin mitä oon puuhannu! Helmikuun viimeisenä viikonloppuna kävin mutkan Wienissä Nikon ja Liisan luona (erikseen). Nikolla oli syntymäpäivät ja, kuten 2 vuotta sitten Erasmuksella, leivoin hälle suomalaisen synttäritäytekakun. Otin junan täältä Jenasta Dresdeniin, johon kuulema olisi päässyt helpommin bussilla, ja sieltä menin yöjunalla Wieniin kolmellakympillä. Ei paha verrattuna Suomen ja VR:n hintoihin. Matkan varrella huvitusta herätti Riesan kaupunki!

Saavuin Wieniin aikaisin perjantaiaamuna kello kuudelta. Niko tuli asemalle vastaan ja vaikka alunperin ajatuksena oli ottaa ensin parin tunnin nokkaunet ennen Wienissä seikkailua, niin me ei maltettu, kun oli kuulumisia vaihdettavana! Viimeksihän olen kasvokkain nähnyt Nikon 10 kk sitten, kun hän vieraili Suomessa vappuna. Me olimme sopineet jo aiemmin, että käydään sitten lounaalla Wienin parhaassa Schnitzelipaikassa, ja koska Niko ja Petri (irlantilainen) asuvat nykyään saman katon alla, niin Petrikin innostui lähtemään mukaan ja lopulta me hengattiinkin koko päivä kolmestaan! Me käytiin moikkaamassa Norsu-patsasta Luonnontieteellisen museon edessä, sekä Tonavaa - natürlich! Schnitzelit maistuivat aivan samalle kuin viime kerrallakin ja perunasalaatti oli hyvää (tosin se on jännä, kun sitä syödään kylmänä).

Ronsu ja minä! Ja taskussa ylijäämä-Schnitzel

Sää suosi ja Tonava hymyili

Ulkoilun jälkeen kävimme kaupassa hakemassa täytekakkutarpeet ja sitten minä vatkasinkin käsivoimin kaksi sokerikakkutaikinaa ja vielä kermat päälle. Huh huh. Tosin molemmat nuoret miehet auttoivat keittiössä (toinen tiskasi ja toinen välillä vatkasi kermaa). Hehe, tuli kunnon emäntä olo! Lopulta kakussa oli kuusi kerrosta, välissä aina vadelmahilloa tai vaniljarahkaa ja päällä mustikoita. Kostutin kahvin maitokahvilla, sillä kahvihammasta kolotti ja tarvitsin energiaa vielä sen illan synttärikemuihin! Ja hyvinhän ne kemut menivätkin, mutta olin itse niin väsynyt reissaamisen ja leipomisen jälkeen, että muiden lähtiessä jatkamaan juhlintaa jäin itse nukkumaan. Ihan hyvä niin, sillä seuraavalle päivälle oli sovittu treffit eri kavereiden kanssa!

Kuusi kerrosta ja mustikat päällä

Lauantaina treffasin alkuun suomalaisen Billyn kanssa baagel-lounaan merkeissä. Sitten hengailin Liisan kanssaa ja ostin uudet kengät, kun aiemmissa oli jo reikä pohjassa. Shoppailun jälkeen suunnistettiin Rathaussille, missä tavattiin Niko ja Petri, sekä Billy uudestaan. Siellä kävin luistelemassa ekaa kertaa tälle talvea - vielä on taito jäljellä! Luistinrata oli hassu näky muuten niin alkukeväisen näköisessä Wienissä:

Coca-Cola karhu ja Rathaus

Vaikka viime vuonna ja Erasmusvuonna vannoinkin etten maksa malttaita pelkästä luistelusta, kun samaa voi tehdä Suomessa, niin koska tänä talvena on lumet jääneet minun osalta niin vähiin, niin pitihän sitä kuitenni... Sunnuntaina sitten matkustin junalla takaisin Jenaan. Haikeus jäi - kyllä se Wien tuntuu enemmän kodilta kuin Jena, vaikka ei mikään sitä koti-Suomea voitakkaan! Se taitaa olla ne ihmiset, jotka merkkaa eniten.

Anyways, kiitos Wien ja ystävät! Bis nächste Mal!
LG, Memmu