Tätähän olisi melkein syytä juhlia, että olen jaksanut/muistanut kirjoittaa näinkin monta tekstiä vuosien varrella (eli verrattain vähän, jos katsotaan "oikeiden bloggareiden" blogeja) ulkomaanreissuista käsitöihin ja enimmäkseen random kuulumisiin. Wau. Paljon on jäänyt posteja ihan vain ideatasollekin ja paljon on ideoita jo tulevaisuuden varalle, kunhan ensin kotiudun reilun kuukauden päästä Suomen kamaralle. Olisi hyvä opetella valokuvauksen alkeet näitä ideoita varten, mutta ehkä se jää myös ideatasolle ja blogi pysyy samantasoisena "harrastelijablogina". Heh. No enpä ole ikinä mitään mainostanutkaan niin, että siitä olisi saanut rahaa, niin samapa tuo.
Tällä hetkellä minulla on menossa vähän synkenpi kausi/viikko, joten tunnen kyllä hieman piston omassa tunnossa, kun en sadannen blogipostin kunniaksi kirjoita mitään ihmeellistä ja piristävää, onnea tihkuvaa postia. Tuntuu, että kaikki asiat ottavat päähän. Muun muassa Suomen politiikka ja poliitikot ottaa päähän #koulutusmunaus. Omat solut ottaa päähän. Kloonaus ottaa päähän. Stressi ottaa päähän. Myös kaverin stressi ottaa päähän. Argh! Onneksi valoa näkyy tunnelin päässä ja tulevaisuuden suunnitelmat alkaa hahmottua (jee!). Aina, kun tuntuu oikein pahalta, niin lainaan työkaverin kuulokkeita ja laitan Jartsan soimaan (hihi). Tämmöstä tänne.
Vielä viime viikolla oli hyvä fiilis ja ihastelinkin, kun eräs kaverini Miska soitti kitaraa niin hirveän hyvin. Sen voi laittaa listalle "asioita, jotka joskus opettelen kunnolla". Totesin Miskalle, että joo, kyllä mä osaan Paranoidin alkuriffin, kun hän kysyi soitanko minäkin. :D Harmi vaan, etteivät naapurit arvostaneet kitaran soittelua, kun meiltä unohtui ajankulku ja hiljaisuus oli jo alkanut... Hups, vaan ei sitä aina hoksaa!
Tällä viikolla työkaverit ovat kyllä mukavasti vetäneet mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, niin ettei ole täysin päässyt märehtimään rauhassa omassa synkkyydessä. Me käytiin keilaamassa torstaina ja keskiviikkona oli Juulian synttärijuhlat tuolla toisella puolella Jenaa, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Nyt viikonloppuna olisi yhden kaverin läksijäiset ja ensi viikon lauantaina päiväreissu Leipzigin eläintarhaan. Jep, kyllä tämä tästä vielä onneksi kääntyy. Sitten ensi kuussa odottaa myös koko instituutin virkistyspäivät (tjsp) jonne pitää tehdä ihka ensimmäinen tieteellinen julisteeni. Sitten loppukuusta on edessä muuttohässäkät ja oman projektini esitys, jossa käyn läpi, mitä olen 8 kuukaudessa saanut aikaan. Tällä hetkellä koko esitys hirvittää, kun tuntuu ettei ole tarpeeksi tuloksia, vaan hei - tää on tiedettä!
Tässä vielä kissavideo, hymy pyllyyn!
T. Memeli
PS:
 |
| BÄÄ! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti