Syysloman 2016 päivävaellus
Kajaanin ja Juuman, mistä reitti alkoi, välillä on 291 kilometriä. Siispä päiväreissu Pienelle Karhunkierrokselle kuulostaa hieman liian raskaalta ajomatkoineen. Tämän takia vuokrattiin porukoiden kanssa mökki Rukalta, n. 20 kilometrin päästä Juumasta, jossa levättiin yksi yö ennen retkipäivää. Mennessä pysähdyttiin Suomussalmella Namellin karkkitehtaanmyymälässä ja ihastelemassa Hiljaista Kansaa. Rukalla taaskin ihmeteltiin suomalaista saksalaismallista alppikylää ja nautittiin jättimunkkeja!
 |
| Hupiukko |
 |
| Hiljaista kansaa |
 |
| Turvepää |
 |
| Alppikylän irvokas suomalainen vastike Rukalla. Kyllähän ne Kiinassakin matkii Eurooppalaisia kaupunkeja, mutta omaperäisyys voisi olla matkailuvaltti... |
 |
| Täältä sai JÄTTIMUNKKEJA! Sinne siis. |
Rukalla oli myös Kalevi Oikaraiselle vuonna 2014 pystytetty patsas. Ilmeisesti Susi-Kalevi oli aika kova hiihtämään, hänestä löytyy Wikipedia artikkeli. Rukalla on kuukauden päästä mäkihypyn maailmancup, joten rinteiden alustaminen tykkilumella oli jo vauhdissa! Talvisin kuvassa oleva lampi jäädytetään luistelukentäksi.
MUTTA ASIAAN!
Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuiston alueella. Oulanka on ollut kansallispuisto jo 60 vuotta, historia löytyy täältä. Kaikki tarvittava perustieto Pienestä Karhunkierroksesta löytyy samalta sivustolta, täältä. Meillä oli mukana yksi rinkka ja yksi reppu - tosin yhdellä rinkalla olisi selvinnyt, kun päiväreissu tehtiin. Rinkassa oli trangia ja kahvipannu kahvin keittoa varten (sekä tietenkin kahvia); makkaraa, ketsuppia, sinappia, talouspaperia, puukko ja sinolia makkaranpaistoa varten (makkaratikkuja oli laavulla); istuinalustat, kuksat, ylimääräiset villasukat jne. Sekä tietenkin vettä ja kahvimaitoa!
 |
| Reitti, kierrettiin myötäpäivään |
Aamulla jätettiin auto Juuman leirintäalueen parkkipaikalle ja oltiin ensimmäiset kierrokselle lähtijät - mikä oli huippua sillä maassa oli ensimmäinen pieni koskematon lumikerros. Tämä lumivaippa muutenkin korosti kallioiden muotoja ja loi oman romanttisen tunnelmansa koko reissulle. Riippusiltoja pitkin ylitettiin yksitellen joki tai koski, mikä jo sinällään oli jännittävä kokemus. Reitti oli helppokulkuinen, jos Kallioportin portaita (ja pareja muitakin portaita) ei lasketa, eli sitä voi kyllä suositella tällaisille ensikertalaisille ja myös vähemmän urheileville.
Ensimmäisen kerran pysähdyttiin, kun oltiin matkattu noin kolmasosa kierroksesta, Harrisuvannolla laavulla kahvitauolle, jossa paikalla pystyi itse sahaamaan ja pilkkomaan nuotiopuut. Tällöin tuli myös vastaan ensimmäiset retkeilijät, joita sittemmin tuli vastaan n. 25 eri porukkaa. Kierroksella näki kyllä vaikuttavia maisemia - Kitkajoki kiemurteli alhaalla välillä muodostaen koskia ja kierroksen korkeimmalla kohdalla(?) Kallioportin päällä näkyi kauas mäntymaisemaa.
Yksi paikka, Jyrävä, oli kyllä näkemisen arvoinen ja Siilastuvan nuotiopaikat siinä vieressä olivat vastaantulleiden lapsiperheiden makkaranpaistoretkien kohde. Tässä kohtaa pysähdyttiin toisen kerran lämmittelemään nuotion ääreen hetkeksi, kun oli vielä viimeinen kolmasosa (4 km) reissua jäljellä. Mukavasti reitin varrella tunsi kuinka takareidet aktivoituivat aina sen mukaan noustiinko vai laskeuduttiinko joenviertä seuratessa.
Voi että - kyllä se oikea Karhunkierros tulee todellakin tämän emännän käyntilistalle! Loppumatkasta lumi oli jo tallaantunut ja hieman liukkaampi, joten sääliksi kävi tennariteinejä. Mutta mukavaa oli, että aika monessa porukassa oli lapsia mukana vaeltamassa. Juomavesi oli ehdoton olla mukana jaksamisen kannalta (pakko mainita, sillä joillain vastaantulijoilla ei ollut mukana).
 |
| Riippusillat ylitetään yksi kerrallaan |
 |
| Myllykoski ja riippusilta |
 |
| Korpimaisemaa |
 |
| Kallioportin päältä |
 |
| Reitin haasvatin osuus oli kiivetä Kallioportin päälle. Pro-tip: kierrä kierros myötäpäivään. |
 |
| Harrisuvanto |
 |
| Trangiakahvit ja notskimakkarat |
 |
| Laavulla |
 |
| Ensikertalaisen turvaliivit |
 |
| Kitkajoki |
 |
| Kalliosaari |
 |
| Jyrävä |
 |
| Siilastupa |
 |
| Aallokkokoski |
Pienen Karhunkierroksen 12 km kävelemiseen meni aika tasan viisi tuntia kahdella pysähdyksellä, jonka jälkeen kotimatkaan meni reilut kolme-kolme ja puoli tuntia autolla. Ihan hyvä päiväreissu ja jäi sellainen tunne jalkoihin, että pidemmänkin olisi jaksanut! Kenties ensi kerralla se isompi Karhunkierros tai kesäaikaan sama Pieni? Suhteellisen turvallinen (helppo, ei eksymisvaaraa, ihmisiä kulki vastaan) reitti näin aloittelevalle luontointoilijalle. Allekirjoittanut ei ole aiemmin liiemmin vaeltanut, paitsi Jenassa, Saksassa, päiväseltään joitain kilometrejä ja Eisenachin reissun yhteydessä käytiin ihastelemassa lumipilveä Inselbergin päällä. Kyllä työ ja kaupungin melu tarvitsee vastapainoksi vähän rauhoittumista, enkä tiedä johtuuko tämä erä-memmuilu nyt vanhenemisesta vai mistä! Dokumenttielokuva Ukonvaaja on varmasti vaikuttanut tähän laittamalla minut pohtimaan omaa luontosuhdettani.
Karhuterveisin,
Memmu
Ps: Aiheen innoittamana tein jokamiehenoikeuksista testin täällä. Muka guru, vaikka nuokin on opeteltu peruskoulussa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti