Ensimmäinen kunnon työviikko takana
On lauantai aamupäivä. Minulla on Juhla mokat tippumassa ja kolme munaa keittymässä. Tosin maito on loppu, mutta ei se haittaa, sillä nyt soi
funky town.
Tänään on vapaapäivä ja aion nauttia siitä rauhallisesta aamusta, jolloin ei tarvitse yrittää ehtiä 7.30 tai 7.45 lähtevään raitiovaunuun. Yleensä ohjaajani tulee vasta myöhemmin töihin, mutta minulla on omien labrakokeideni lisäksi artikkeleita luettavana (ja nykyään myös työsähköposti ja oma työkone!) ja haluan ottaa rennosti aina aamun kokoamalla ajatukseni ensin. Alkuviikko lähti hitaasti käyntiin, niinkuin aina ensimmäiset kunnolliset työpäivät, mutta jo loppuviikosta osasin itsenäisesti hoitaa hommani, kun vain sanottiin, että mitä pitää tehdä. Kuitenkin nyt tällä hetkellä vasta muistellaan ihan perus menetelmiä, joten työt eivät sinällään ole haastavia, mutta vaativat tarkkuutta.
Myös sosiaaliset kuviot töissä ovat alkaneet selkiintyä. Minulla on tosi mukava työporukka, joka on ottanut minut mukaan kuvioihinsa alusta lähtien! Viime maanantaina menimme keilaamaan (kuulema kerran kuussa on tämmöinen sosialisointi tapahtuma, kun eihän siellä labrassa oikeen kerkeä omiaan kunnolla jutustella)
Jembo-Parkiin, joka on ymmärtääkseni toinen Jenan keilahalleista.
Matkalla törmäsin yhteen ryhmäläiseeni, joten löysimme perille hyvin. Ainut vaan, että kaverini olisi halunnut oikaista junaradan yli pimeällä (vaikka ihmisiä oli laiturilla odottamassa junaa). No, minun itsesuojeluvaisto sanoi, että eihän tuossa ole mitään järkeä, koska junat kulkevat nopeasti jarruttaessakin -oli yö tai päivä- ja puhuinkin hänet kulkemaan kanssani radan yli menevän sillan kautta. Siinä vaiheessa, kun olimme siellä sillan päällä, niin kas vain - sieltähän se juna olisi tulla puksuttanut laiturille. Tuli vähän sellainen olo, että aina on parempi luottaa omaan fiilikseen, kuin seurata sokeana jotain (vaikkakin korkeammin koulutetun) johonkin selkeästi epäturvalliseen. I'll keep my head!
 |
| Baby Pina Colada |
Siellä itse paikan päällä huomasin, että en ole pitkään aikaan keilannut ja vaikka ylläni oli Portugalin Fernando Meiran pelipaita, niin pisteet per kierros jäivät aina sinne 65-70 luokkaan... Mutta hauskaa oli! Niin ja tilasin Baby Pina Coladan, niin se tarjoilija tuli vielä perään kysymään, että huomasithan, että se on alkoholiton? Kyllä, nyt oli maanantai, mitä ihmettä :D
Maanantaina kävin myös avaamassa saksalaisen pankkitilin (Deutsche Bank on ilmainen nuorille/opiskelijoille), koska se helpottaa yleisesti raha-asioiden hoitoa täällä. Sparkassen automaateista jos nostaa rahaa, niin joutuu maksamaan aikamoiset palvelumaksut.
Muita kuulumisia tältä viikolta: tiistai ja keskiviikko-illat menivät Skypen ääressä Murmelin kanssa... Ja töissä olen ahkerasti yrittänyt kirjoittaa gradun tutkimussuunnitelmaa. Töissä muutenkin olen nyt tällä viikolla kulkenut muutaman työkaverin kanssa lounaalla Carl Zeiss Mensassa (mensa on ruokala), Mutta koska tuolla on tietyöt juuri sillä välillä, niin kävellen menee aina vartti suuntaansa, jolloin lounastunnit venyvät tunnin mittaisiksi. Sovittiin ohjaajan kanssa, että hän kertoo mulle hyvissä ajoin, jos minun täytyy olla labralla koko päivä, niin että osaan ottaa itselleni eväät mukaan töihin. (10 min ruokatauko versus 1 h - kyllä mun työmoraali kannattais enempi noita evästaukoja, mutta toisaalta lounastunti on hyvä työkavereihin tutustumismielessä)
Huomasin muuten, että olin unohtanut pakata tarpeeksi monta pitkähihaista paitaa mukaan, joten kävin tässä yksi päivä töitten jälkeen keskustassa hakemassa muutaman halvan pitkähihaisen. Ilmat alkaa viilentyä niin tarvitsee takin alle pitkähihaisia. Samalla reissulla ostin myös Deutsch als Fremdsprache -kirjan, missä on kielioppisäännöt ja harjoituksia. ...mutta vielä en ole kerinnyt sitä enempää katsoa. Odotan tässä päätöstä, että laittavatko he minut töissä (työpaikka tarjoaa ilmaisen saksankurssin jee!!) A2 vai B1-ryhmään. Periaatteessa olen jo käynyt A2/2 kurssin Wienissä, mutta täytyy myöntää, että kielioppi on unohtunut melkein täysin ja sanasto on vieläkin suhteellisen suppea. Joten olisin ihan tyytyväinen tuohon A2-ryhmäänkin, missä voisin kertailla peruskielioppia.
Tänne kuuluu ihan hyvää muuten, mutta nyt on parina iltana kyllä iskenyt koti-ikävä. Suurin syy lienee kuitenkin sosiaalisen elämän puute. Kyllähän töissä on hyvä ja kämpillä silloin, kun on kämppikset paikalla, mutta muuten on vähän kysymys, että mitä vapaa-ajalla tekisi. Olen miettinyt, että alkaisi kulkemaan sählyssä, mutta odotan vielä tietoa tuosta saksankurssin ajankohdasta. Toinen mitä olen miettinyt on, että hankkisi jälleen suomi-saksa tandemparin, niin voisi opiskella saksaa. Varsinkin puhuminen on vielä hieman _ujohkoa_. Pitäisi harjoitella. Minulla kävi siinä mielessä huono tuuri, että kaikki kansainvälisten orientoivat tutustumistapahtumat ovat olleet lokakuussa ja nyt niitä tapahtumia on vähemmän, joten tilaisuuksia tutustua ihmisiin on vähemmän. Onneksi kuitenkin ryhmässäni on muutama omanikäinen tyyppi, jotka kutsuvat mukaan viettämään perjantai-iltaa :)
Liittyen ylempään: joistain ihmisistä täällä olen saanut ihan väärän ensivaikutelman, kuin mitä he oikeasti ovat. Minua vähän jopa hävettää, että olen muutaman tapauksen kohdalla tehnyt liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Ihan kuin en olisi jo kerran oppinut tämän Wienissä, että ensivaikutelmat voivat olla hämääviä! No, oppi ja ikä kaikki... vaikka pari kertaa pitää huomata virheensä, ennenkuin oikeasti menee kaaliin. Onneksi kuitenkin osaan olla suhteellisen fiksu käytöksinen, vaikka mielikuvani olisivatkin omituisia. Varmasti olen itsekin antanut jotenkin antisosiaalisen mielikuvan joillekin henkilöille, kun porukassa on ollut erittäin paljon tilaa vaativa valkovenäläinen tyttö, joka on kyllä kaiken huomion keskipiste. Jos kokoajan toinen keskeyttää toiset ja puhuu, niin ei siinä oikein tee mieli alkaa itse juttelemaan, kun ei kovin pitkälle kerkeä. Varmaan joku ajattelee, että siinä on suomalainen tuppisuu. Mutta odottakaas vain, kun saan itse tilaa alkaa jutustelemaan, nii nähdään kuka se tuppisuu on ;) hihi. Ja meidän instituutin pikkujoulut lähenee, niin siellä on hyvä sitten tutustua vähän muidenkin ryhmien ihmisiin, kuin vain meidän. Tosin olen kuullut, että yleensä uusien opiskelijoiden ensimmäiset pikkujoulut ovat päättyneet nolosti, niin pitää itse yrittää olla sitten fiksu. (toivottavasti ei soi disco musiikki :D)
 |
| Sumuinen aamu. Nyt on jo suurin osa (ainakin puolet...) lehdistä tipahtaneet ja yöt viilentyneet. Tuo usva on aika tuttu näky aamulla. |
 |
| Työpaikan takana kulkee katu alamäkeen ratikkapysäkille. |
Ettäs tämmöistä! Kaiken kaikkiaan tunnerikas Saksan reissun alku. Mutta kyllä tänne on sinällään jo kotoutunut selkeästi nopeammin kuin Wieniin. Kieli kuitenkin on tuttu ja kaupunki on pienempi. Vielä, kun saa sosiaaliset ympyrät pystyyn työporukan ulkopuolella, niin varmasti aika alkaa lentämään.
Liebe Grü
ẞe aus Jena!
<3: b="" memmu="">
