I want to ride my bicycle

Taas ollaan viikko lähempänä joulua ja joka päivälle on riittänyt sattumia.

Viikko sitten lauantaina kävin keskustassa joulumarkkinoilla graduohjaajani ja hänen syötävän suloisen vauvansa kanssa (ok, oli se mieskin siellä). Juotiin yhdet Glühweinit ja hengattiin ~45 min, mutta sitten heidän täytyi lähteä kotiin, koska se vauva alkoi olla kärsimätön. Minä jatkoin keskiajan joulumarkkinoille, jotka on pystytetty lähinnä lapsia varten tuohon Johannes-portin viereen, missä on pala sitä kaupunginmuuria jäljellä. Keskiajan joulumarkkinat näyttivätkin ihan keskiaikaisilta tästä miljööstä johtuen, mutta olivat niin tupaten täynnä, että päädyin urheilubaariin toisen työkaverin kanssa. Juotiin teet siellä ja sitten vaihdettiin vielä toiseen. Työkaveri halusi katsoa Bundesliigaa, mutta minä kyllästyin siihen, kun lähetys hyppeli kokoajan eri pelien välillä ja lähdin kävellen kotiin. Ei ollut pitkä matka (1,5-2 km), mutta oli pitkä ylämäki. Ei ihan niin jyrkkä kuin Teppanan mäki, mutta melkein ja pidempi.

Historische Rathaus. Joka päivä klo 17 on torvifanfaarit joulumarkkinoiden kunniaksi.

Jentower ja maailmanpyörä (joulumarkkinoilla on omat huvilaitteensa)

Kauppatori ja kaupunginmuseo

Kaupungin torni

Keskiaikaiset joulumarkkinat

Kotitossut, jotka ovat
yleensä villasukkien alla
(paksumpi pohja)

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli IntRon (International Room, vertaa NISOon Oulussa) valo/lyhty-vaellus Bismarck-tornille. Koska en halunnut kävellä ”turhaan” ensin keskustaan ja sitten takaisin mäkeä ylös kotikatuni ohi kukkulalle, niin tapasin IntRon porukan sovitussa tienristeyksessä. Kun saavuimme metsän laitaan, ihmisille jaettiin lyhdyt (paperiset, jotka eivät kyllä yhtään valaisseet tietä). Oli aikamoinen Hobitti-olo, kun kävelimme kapealla polulla jonossa pimeässä metsässä mäkeä ylöspäin. Sivulla näkyi Jenan kaupungin valot ja muiden rinteiden talojen valot. Toisaalta se oli ihan siistiä, mutta toisaalta pelottavaa. Aika hyvän kauhuleffan alun olisi saanut kirjoitettua opiskelijaporukasta, joka lähtee pimeään metsään suunnistamaan vain yhden ihmisen johdolla. Olisi voinut sattua vaikka ja mitä. Yhdessä välissä polun vierestä lähti tosi jyrkkä mäki alas, joten kyllä se keskittyminen meni siihen, että mihin astuu. Oltaisiinkohan vaellettu joku puoli tuntia tjsp ja saavuttiin sinne tornille. Se oli ihan pimeä kivikasa, jonne ei päässyt sisälle, ja koska ympärillä oli puita, niin sieltä ei saanut otettua hienoja kuvia kaupungista. Mutta tähdet näkyivät todella hyvin (en vain bongannut Otavaa tai Orionia, täällä ne ovat jotenkin eri asennossa…). Paluumatkalla pysähdyttiin maisemapaikalle ottamaan kuvia ja lopulta minä selviydyinkin kämpille kuumaan kylpyyn happihyppelyn jälkeen. Happy ending.

Järkytys miten on letti kasvanut.

Laitoin vihdoin itselleni
koukun käsipyyhkeelle

Hämähäkki

Lyhty

Jena näköalapaikalta käsin. Sunnuntai-ilta ja täysikuu.

***

Maanantaina löysin suklaata työpöydältäni. Pyhä Nikolaus oli käynyt lauantaina 6.12. tuomassa joululahjan! Maanantaina olivat myös työpaikan pikkujoulut. Menin joskus puoli kasilta paikan päälle (pihan yli hallintorakennukseen), kun olin saanut omat kokeeni labrassa järjestykseen, ja… lähdin vasta 1.30 kotiin. Hups. Mutta tämä oli sen takia, kun toisen labran kollega käveli samaan suuntaan kuin minä ja hän halusi vielä jäädä. Muuten olisin lähtenyt ”jo” puoliltaöin. Aamulla tulinkin töihin sitten vasta yhdeksäksi. 

Loput suklaista.

Keskiviikkona minun luonani kävi talonmies. Hän ilmasi patterini ja samalla näytti (kun kysyin nätisti saksaksi), että miten voin avata ja sulkea patterini. Joten osaan nyt avata patterini! JEE! Saan sen likap**kan sieltä vihdoin pois. Tosin pelkkä imuri ei riitä, pitää käydä etsimässä sellainen pulloharjan näköinen juttu, millä saa nuo välit puhdistettua. Entinen asukas asui tässä 3 v. ja on sen näköset patterit ettei niitä ole kyllä ikinä puhdistettu. Kaiken sen saksan juttelemisen ohessa sitten unohtui yksi kolmesta asiasta: nimikyltit saatiin vaihdettua ja patterit ilmattua, mutta… kylpyhuoneen pesualtaan tulppa unohtui korjata! Kääk. No pitää kirjoittaa joulun jälkeen uutta viestiä isännöitsijälle.

The tulppa

Torstaina menin saksankurssin jälkeen IntRon järjestämään Quiz-nightiin eli tietovisailtaan! Joukkueessani oli 6 ihmistä: minä, 3 työkaveriani ja 2 random jeppeä. Joukkueen nimeksi tuli Prost! (ehdotin Hölökyn kölökyä) ja minä sain olla kapteeni. Tehtäväni oli viitata heti, kun joukkue tiesi vastauksen, mutta olin hieman yli-innokas kapteeni ja viittasin aina ennen kuin kysymys oli luettu loppuun, jolloin emme saaneet vastata ollenkaan. Siksipä ensimmäisen kierroksen jälkeen menin vaihtoon ja random jeppe 1. alkoi kapteeniksi. Lopulta sijoituimme toiseksi visassa. Lempikategorioitani oli jääkiekko, Harry Potter ja metri (mikä mittalaite, joka sisältää sanan metri?). Kävelin taas kotia keskustasta, tosin toiselta puolelta. Kai mulla on tullut päivittäin vähintään se 4-5 km käveltyä, mikä ei kylläkään ole paljoa, kun en oikein muuta liikuntaa kerkeä harrastamaan…

Torstaina myös minun gradun tutkimussuunnitelma hyväksyttiin!  Oh yeah! Let the science begin! Ja muutenkin olin yksinäni labrassa, koska ohjaajani oli kipeänä. Onneksi olin kartalla, että mitä minun piti seuraavaksi tehdä, niin ei ollut ongelmia. Sitten eilen hankin polkupyörän + lukon. Lähdin keskustaan katsomaan pyörää, jota kaupiteltiin eBayssä. Se oli kyllä ihan hämärää touhua, sillä se mies selitti, että joku oli unohtanut sen pyörän parkkihalliin ja hän sitten oli korjannut sen. Hienosti oli korjattu, kun vaihteet ja lamput eivät toimineet ja takakumi oli aivan puhkikulunut. Onneksi minulla oli työkaveri mukana, joka harrastaa pyöräilyä, sillä hän osasi katsoa pyörää eri silmin kuin minä (tykkäsin kovasti sen väristä…) ja osasi myös neuvoa vähän luotettavamman pyöräliikkeen, josta sai korjattuja käytettyjä pyöriä. Sieltä sitten ostin aivan minun näköisen pyörän. Se on musta runkoinen violeteilla lokasuojilla. Uu mama. Ja sitten tietenkin ostin semmoisen jumalattoman ketjulukon, ettei sitä varasteta. Pyörässäni on etu- ja takavalo (dynamo), jalkajarrut ja yksi käsijarru, takana kissansilmä ja kello. Aivan ihana < 3 En muistanut ottaa kuvaa vielä :D

***

Tänään olin ajatellut lähteä katsomaan Leipzigin joulumarkkinoita, mutta koska ostin eilen pyörän ja oon ollut pitkää päivää labrassa, niin päätinkin olla kotona ja pyykätä. Ehkä myös tehdä saksanläksyt. Jos ulkona ei sataisi vettä, niin lähtisin pyöräajelulle. Ainiin ja sain yhteydenoton saksalaiselta tytöltä, joka puhuu suomea! Eli ensi kuussa sitten päästään treffailemaan hänen kanssaan tandem-merkeissä!

Multa puuttuu vieläkin palohälytin… ja WC:n matto... ja toinen tyyny ja peitto. Hmm, hmm. Katotaas kerkeääkö ensi viikolla tai joskus käydä etsimässä. Ruuveja löysin eilen, mutta en ole vielä kokeillut passaavatko ne mun päähän. Ei kun vessanpönttöön. Just just.

Niin ja mulla on muuten ihan huiput työkaverit! He kyllä katsovat minun perääni, mm. pyöräostosten apuna. Vaan on siellä yksi henkilö jo kerennyt tulla, jonka kanssa en tule yhtään toimeen… Vaan ilmeisesti eivät muutkaan tule, joten vika ei ole pääni sisällä. ASD. Ei nyt yhtään draamaa. Mutta on kivat työkaverit. Erittäin. :) Jee.

Ok, alkaa mennä levottomaksi, moikka moi ja hyvää lauantaita!
-Memetzu