Tsirp tsirp! Kevät on vallaton!

HAUDI!
(Oon nyt jostain ihmeen syystä kuunnellut aika paljon Eros Ramazzottia, joten se on hyvää taustamusiikkia)

Tämä viikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä ja kyllä mielialastakin huomaa, että nyt ollaan onnellisia! On kevät ja aurinko paistaa ja nyt ei mikään potki vastaan! ...ainakaan vähään aikaan. *koputtaa puuta*

Maanantaina kävin keskipäivällä englannin kielisellä kierroksella yliopiston päärakennusta katsomassa. Oli ihan hyvä kierros, mutta ehkä aika suppea, sillä me nähtiin vain semmoisia osioita missä olin jo käynyt (mm. kirjasto, Student Point jne.). Kuitenkin meidän 'opas' kertoi hieman yliopiston historiaa ja siis Wienin yliopistohan on perustettu 1300-luvulla. Tuo nykyinen päärakennus rakennettiin (muistaakseni) joskus 1800-luvulla ja sen takia siellä on 8 sisäpihaa, että luonnonvaloa riittäisi kaikkialle. Eli jokaisessa huoneessa käytännössä on ikkuna jossain, joko katossa tai seinässä. Siihen aikaan ei siis sisällä ollut sähkövaloja... Niin joo ja seinät oli tosi nätisti laitettu kuviot ja sitten freskoille ne paikat, mutta yliopistolta loppui rahat kesken (ja vieläkään ei kuulema ole rahaa) niin siellä on sitten valkeat seinät, tai ainakin suurimmilta osin. Mutta hieno rakennus se silti on ja muistolaattoja kaikkialla. Yhteenkin portaikkoon oli ammuttu joku professori syystä X. Eli erittäin opettavainen kierros.

Maanantaina oli myös minun ensimmäinen luento! Olin etukäteen hieman huolissani, että saankohan ollenkaan kavereita, koska täällä on sama systeemi kuin Oulussa. Ihmiset saa valita kurssinsa itse ja joka kurssilla ei oo samat naamat, mutta käytännössä kuitenkin suurilta osin on (kuulema). Kun sitten eilen menin etsimään sitä kurssisalia, niin kysyin kahdelta pojalta, että anteeksi oonkohan oikeassa paikassa? Ne oli, että ookko nää kenties tulossa tälle kurssille? Ja mä, että joo! Ja sitten selitin, että olen vaihtari ja oon vähän eksyksissä, niin näillä alkoi heti silmät loistaa ja kyselivät, että mistä mä oon. No, käskin sitten niiden arvata, niin nämä arvaa ensiksi Britit ja Amerikan ja Kanadan (olin vähän että???????) ja sitten annoin niille vinkin, että kattokaas kuin lämmin takki mulla on päällä. Ne halusi siinä vaiheessa, että mä puhuisin pari pitkää lausetta, joissa olisi paljon vokaaleja. No, arvasivat, että pohjosesta on kyse ja koska mulla ei ole venäläistä aksenttia, niin sitten kuulema oon Suomesta! Hienosti! Perusteluna arvaukselle oli se, että Suomi on ainut maa pohjosessa, jossa opetetaan ihmiset puhumaan hyvää englantia (olin aika otettu, vaikka kyllähän myös muut skandinaavit osaa puhua hyvin). ^^ Muutenkin nämä tyypit olivat, että jos mulla on ollenkaan ongelmia tai kysymyksiä niin ei hätää, he kyllä auttavat! Tosi mukavaa :) Ja sitten luennon jälkeen tietenkin "nähdään keskiviikkona!" *yay* Eli hyvin alkoi tämä minun yliopistoura täällä. Bonuksena vielä, että oli aika mielenkiintoinen luentokin! Täällä on muuten tapana joka luennon jälkeen koputtaa rystysillä pöytään kiitokseksi luennoitsijalle - omituista, mutta toisaalta ihan kohteliasta (ottakaapa käyttöön siellä Oulussakin).




Luennon jälkeen kävin vielä mutkan NachBarissa, koska sinne piti tulla paljon uusia vaihto-oppilaita. NOH... Kävi sitten niin, että hengasin kuitenkin lähinnä oman kaveriporukkani kanssa... fail. Mutta juttelin myös yhdelle Anulle (itävaltalainen), joka oli tosi mukava! Kerroin hälle kuinka minun buddyni (paikallinen opiskelija, jonka pitäisi auttaa alkuun täällä Wienissä) eivät oikein vastaa sähköposteihin ja se ei toimi minun kohdallani, niin hän oli, että hänen vaihtarinsa ovat ihan samanlaisia!! Joten tämän jälkeen Anu kysyi haluaisinko olla hänen buddynsä (KYLLÄ) ja kutsui minut lauantaina hänen synttäreilleen! Voi vitsi mikä tuuri/sattuma/onnenpotku! Kyllä näitä kivoja ihmisiäkin sattuu mun polulle :)

***

Tänään taaskaan mulla ei ollut luentoja, mutta tapasin yhden niistä kolmesta ihmisestä, jotka vastasivat siihen mun suomi-saksa tandemi ilmoitukseen. Kristian on Wienissä syntynyt ja itseasiassa asunut Suomessa 1,5 vuotta. Oli hyvä, kun n. 5 minuutin juttelun jälkeen herra toteaa, etten mä ole ollenkaan tyypillinen suomalainen! *:D* Olen kuulema liian iloinen ja avoin. Nice! Varmaan tarkoitti näin, että kun ensimmäistä kertaa tavataan, niin yleensä suomalaiset ovat ujoja ja niitä joutuu lämmittelemään... Ja sitten hän kertoi minulle omia kokemuksiaan suomalaisista ja mä kyllä yhdyin herran mielipiteisiin monessakin asiassa, kuten miten on helppoa käydä saunassa ihmisten kanssa, mutta sitten ei baarissa välttämättä uskalleta jutella tuntemattomien kanssa. On se hassua tämä meidän kulttuuri/käytös. Tietenkään ei jokaisen kohdalla ole asiat näin, mutta ehkä tyttöjen kohdalla enemmänkin. Mutta joissain asioissa olin sitten eri mieltä. Kristian sanoi, että suomalaiset ovat kuulema samanlaisia selvinpäin ja humalassa (hän esitti asian niin, että istui melankolisesti paikoillaan ennen ja jälkeen). Minä kerroin oman näkemykseni, että humalassa suomalaiset alkavat halailemaan ja julistamaan rakkautta. Ainakin minulle ihmiset tekevät näin, hehe. Mutta anyways, tarkoituksena olisi nyt sitten pyrkiä näkemään Kristiania kerran viikossa ja yrittää puhua saksaa!

Näin myös piiiiiitkästä aikaa ensimmäistä itävaltalaista tyyppiä johon tutustuin, kun saavuin tänne. Vähän hellitti koti-ikävä, kun sillä on sen verta samanlainen huumorintaju kuin mun suomalaisilla kavereilla. Olin ihan mielissäni, kun tyyppi kettuilee päin naamaa (sounds a bit weird, right?).

Nyt illalla myös tämä minun nykyinen kämppäkaverini kävi koputtamassa ovelle ja halusi jutustella, niin olin, että joo mennäänkö teelle? Niin hän oli, että mennään vaan, jos mulla ei ole mitään kesken. No, tämä blogin kirjoitus vain, joten ei muutakuin tutustumaan häneen :) Ja taas tuli yksi ylimukava uusi tuttu! Mä en oikein tiedä, että onko ihmisillä se "olen mukava, koska tutustun ensimmäistä kertaa tähän uuteen ihmiseen" -vaihe päällä vai ovatko ne muuten mukavia. Vai onko mulla nyt vaan jotkut ruusunpunalasit päässä. Taitaa olla ainakin tätä kirjoittaessa, sillä taisi mulla ehkä vielä aamulla olla jotain joka harasi vastaan... Omituista, mutta pääasia, että oon happy happy tällä hetkellä.

Ensi viikon viikonloppuna on luvassa reissu Prahaan ja sitten pääsiäislomalla menen ehkä Italiaan, jos saan nyt selviteltyä noita junamatkoja ja matkaseuraa. Fun fun in the sun!
-Memmu