Vuoristorataa ja semmosta

Ylä- ja alamäkeä, eipähän ehdi tylsistymään!

Maanantai.
Edelleenkin tuo *******en keksimä päivä. Ei hitto. Aamusta menin kiltisti muutaman kurssin Vorbesprechungiin elikkä ensimmäiseen infotilaisuuteen. Kaikki oli hyvin, kunnes tuli se mun himoitsema 15 opintopisteen kurssi. Kävi ilmi, että vissiinkin tälle peruskurssille on vaatimuksena toinen peruskurssi, joka järjestetään vain syksyisin. Ok. Hajosin tähän, mutta kokosin itseni, sillä keskipäivällä minulla oli Tumor Biologyn tentti edessä. Ja sekin meni nyt miten meni. Ei oikein voinut keskittyä tekemään sitä, koska mun valvoja oli joku kanslisti-täti ja tein sen siellä sen toimistohuoneessa liian matalalla pöydällä ja kaiken lisäksi taisin sairastuttaa itseni siellä Münchenissä, joten siinä silmät valuen ja yskien tein sen tentin. ...tuloksia odotellessa. ASD.
Otin siinä sitten vielä päikkärit ja illalla oli päivän kohokohta, kun Venla, Karo ja Niko tulivat katsomaan Haus Panoramaan Rare Exportsia! Mä olin varannut sen tv-huoneen sieltä, joten katsottiin ihan seinältä se. Lupasin Nikolle alastomia miehiä ja niitähän siinä oli! Kaikki olivat vähän sillai, että "erilainen" ja "suomalainen" ja hehe. Karo oli omille kavereilleen myöhemmin selittänyt, että hän katsoi elokuvan, jossa oli lunta, poroja ja alastomia miehiä ja joku hänen ranskalaisista kavereistaan arvasi tämän leffan! Hienosti.

Tiistai.Sairas olo ja näin, mutta yritin saada kurssiaikatauluja katsotuksi yms. ja huomasin, että kyllä saan opintopisteet riittämään ilman sitä 15 opintopisteen kurssiakin - HUH! Mutta edellisen päivän kyrpiintyminen oli vielä ilmassa. Piti tehdä pikasiivous huoneeseen, kun tänään siellä kävi asunnontarkistaja. Torstaina olisi avainten luovutus, hui! Onneksi mielialani lähti nousuun, kun tapasin Nikon noin neljän aikaan Friedens brücken metroasemalla. Me mentiin yhdessä kauppaan ostamaan ainekset kakkuun ja musta tuntuu, ettei Niko oikein ymmärtänyt, että aioin tehdä täytekakun (se ihmetteli sitä, silloin kun oltiin tekemässä taikinaa, kun siihen ei tullut mitään ihmeellistä siihen sokerikakkutaikinaan). Italiassa btw, synttärisankari ostaa juomat kaikille vieraille! Olin vähän, että "Jaa, meillä Suomessa kylläkin on tapana, että kaikki tarjoaa synttärisankarille juoman eikä toisinpäin!" Tämmöstä. Se kakun tekokin potki joka vaiheessa vastaan! Niko oli sanonut mulle, että häneltä löytyy kaikki tarvittava (siis ottakaa nyt huomioon, ettei Nikon englanti oo samalla tasolla mun englannin kanssa ja munkaan sanasto ei nyt kata erikoisia keittiövälineitä). Eli ensin yritettiin käsin vatkata sitä taikinaa, kunnes löydettiin sähkövatkain. Sitten yritettiin laittaa sitä kakkua metallisessa vuoassa mikrouuniin (siis oikeasti mikro, jossa oli uuni toiminto). No mä luin ohjeita ja olin, että HÄRREGUUD!! ja äkkiä se kakku ulos! Vaihdettiin se sitten semmoiseen posliiniseen syvään lautaseen ja pidettiin varmaan lähemmäs tunti siinä +180 asteessa tjsp. kunnes se oli valmis. Alla muutama kuva.

Die bitch! ts. tuli ihan kunnollinen ;)

 

Vähän jos otin pois palanutta pintaa. PS: mikä ihmeen raskauspaita mulla on päällä :D

Kostutin tuon kakun sitten persikkajääteellä ja täytteeksi mansikkahilloa ja kermaa. Oli hyvää ja kun muut saapui paikalle, niin kaikki otti toisenkin palasen :) Ei jäänyt yhtään yli! ...tosin Niko totesi, että kakku on varmaan ainut ruoka mitä mä osaan tehdä. Mä totesin, että ainakin mä sentään osaan tehdä kakun, enkä vain pastaa! Sitten, kun muut suuntasi keskustaan, niin minä suuntasin kotia nukkumaan... Perus-Memmu-flunssa: silmät ja nenä vuotaa ja aivastuttaa kokoajan ja ähhhh. Mutta oli mukavaa nähdä ihmisiä. Huomaa, että Niko tykkää hengata tyttöjen kanssa, sillä meitä oli varmaan 6-7 tyttöä, Niko ja Pate (en nyt muista minkä nimen annoin sille irlantilaiselle tyypille). Mulla ei nyt ole kuvaa siitä valmiista kakusta tällä hetkellä, mutta laitettiin vadelmia siihen päälle :)

Keskiviikko.
Väsymys! Mutta olo jo hieman parempi. Lähdin siinä 11 aikaan ESN:n toimistolle maksamaan minun ja Venlan ESN-matkaa Pragueen. Elikkäs semmoinen viikonloppureissu on tiedossa 15.-17.3.!! Tämän jälkeen minun oli tarkoitus mennä Kertun kanssa kävelykierrokselle Rathausiin (kaupungintalo), mutta se oli peruttu ilman mitään ilmoituksia... Joten me käytiin syömässä vähän goulashia *en jaksa tarkistaa miten kirjoitetaan*. Laitoin myös facebookin ilmoituksen, että etsin suomi-saksa-tandem paria. Ja sain heti kaksi vastausta! Tässä hieno ilmoitukseni:
"Hi everyone! Does anyone here want to learn some Finnish? I´d like to learn to speak German (or maybe even Swedish)! I can understand basic situations in German, but I really need to expand my vocabulary... SO, I´m looking for a patient person, who can handle my slowness in chatting auf Deutsch. If you are interested in learning Finnish, or just want to meet really awesome (awkward) awesome girl, send me a message!"
Koska niin innoissani tätä hakemusta kirjoitin, myöhästyin bussista ja olin arvoinut väärin myös matkan keston. Olin menossa toiseen Vorbesprechungiin ja juuri, kun saavutin oikean ratikkapysäkin n. 25 min myöhässä, niin Venla soitti minulle itkukurkussa. En oikein ymmärtänyt mitä hän minulle sanoi, joten lähdin sitten siltä istumalta hänen luokseen Westbahnhofiin. Aattelin, että koska maanantainakin ne Vorbesprechungit oli kestäneet vain sen 15 min niin turha enään mennä. Pitää lähettää kurssinvetäjälle sähköpostia tässä joku päivä. Minulla meni n. 45 min seikkailla Venlan luo ja lopulta kaikki sitten päätyi hyvin. Käytiin myös juhlistamassa Julian (italialainen) synttäreitä, mutta koska olin edelleen hieman kipeä, niin lähdin ajoissa nukkumaan.

Torstai.
PANIIKKI! Aamulla heräsin 7 aikaan kokoamaan omaisuuteni kahteen matkalaukkuun ja yhteen IKEA-kassiin. Otin erikseen myös käsilaukun, johon laitoin koulujuttuja ja sitten olkalaukun, että selviäisin seuraavasta yöstä Karon luona. Olin saanut yöllä Maritalta viestin, että soita heti, kun heräät. No minä soitin ja hän ei vastannut, soitin myöhemmin uudestaan ja ei vieläkään vastannut. Siinä 8.30, mulle iski paniikki, että jos Maritta ei vastaakkaan ja jotain on tapahtunut, niin mä en saa mun tavaroita hänen luokseen silloin klo 10 ja joudun oottamaan jotain 6 h ennenkuin Karo pääsee töistä, joten soitin Nikolle. Hän sanoi, että odota puoltuntia ja soita uusiksi. No minähän odotin ja Maritta ei vastannut, joten kysyin Nikolta voisiko hän auttaa, mutta se ei onnistunut erinäisistä syistä. Siinä 9.20 mulla tuli jo hätä, että eiiiii mä en halua jäädä oottamaan kamojeni kanssa montaa tuntia ja Maritta ei vieläkään vastannut ja laitoin hälle viestiä, että voitko soittaa ASAP. Soitin sitten siinä Matiakselle, koska hän oli ainut joka asui samassa osoitteessa ja kaikki muut mun hyvät kaverit olivat sillä hetkellä töissä. Matias lupasi auttaa ja sanoi että soittaa siinä 45 min päästä. Minä luovutin huoneeni kymmeneltä ja odottelin Matiaksen soittoa. Kun hän sitten soitti siinä 10 yli, soitti Maritta yhtä aikaa ja lopulta mulla oli siellä aulassa molemmat auttamassa. Tosin nyt sitten Matiasta ei tarvittukaan, kun Maritta ilmestyi. Huh huh. Maritta oli pahoillaan aiheuttamastaan paniikista, mutta mä olin, että pääasia, että nyt asiat hoituu ja kaikki on hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tämän jälkeen menin kertailemaan saksaa yliopistolle ja sitten Niko tuli hengaa mun kanssa, koska Karo pääsikin vasta 18 aikaan töistä. Kun sitten vihdoin pääsin Karolle, niin me käytiin kaupassa ja suihkussa ja tehtiin pastaa italialaisittain. Tai siis Karo teki ja opetti minua. Heh heh. Ehkäpä mä nyt alan tosiaan harjoittelemaan tuota ruuanlaittoa? Karo ainakin vähän jo uhkaili, että se aikoo tehdä musta huippukokin siihen mennessä, kun palaan Suomeen. (Vähän turhan suuria lupauksia?)  Me myös oltiin molemmat ihan sairaan väsyneitä illalla, joten alettiin muka katsomaan tätä ranskalaista elokuvaa Erasmus-opiskelijasta, mutta! Tosi tyypilliseen tapaan huomasin, että yhdessä välissä Karo sanoo mulle "Meira, on ihan ok, jos sä haluat, että me aletaan nukkumaan. Muakin jo väsyttää." ...eli olin siis nukahtanut siihen elokuvan ääreen. Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsisi, vai? En tiiä, mutta on se ihanaa, että mulla on näitä kavereita <3 Vaikkakin jotkut tavat (esim. aina näistä sovituista menoista hieman lipsuminen) ärsyttävätkin, niin tykkään kyllä kovasti Maritasta ja Nikosta, Venlasta ja Karosta ja muista. On edelleenkin aika hassua, kuinka mä hengailen lähinnä näiden etelä-eurooppalaisten kanssa. Tai keski-eurooppalaisten. Ranskalaisten ja italialaisten ja  bulgarialaisten. Haluaisin kyllä hengailla myös itävaltalaisten, mutta niihin on vähän vaikeampi tutustua näissä vaihtaripiireissä... Ehkä sitten, kun kurssit alkaa niin tutustun.

Perjantai.
Muuttopäivä! Kerrankin kunnon yöunet! Eikä enään niin sairas olokaan, vähän vain niiskutan. Lähdin aika nopeasti Karon luolta ja otin metron/bussin takaisin Haus Panoramalle tuossa 9 aikaan. Niko tuli auttamaan mua tavaroiden kannossa, sillä Maritalla oli tärkeä haastattelu klo 10. Siinä aikamme seikkailtuamme löydettiin tänne uuteen osoitteeseeni Tonavan toiselle puolelle. Minusta tuli nyt "Transdanubien". Tämä kämppä on kyllä ihan überhieno verrattuna Haus Panoramaan! Alakerrasta löytyy pyykkitupa, saunat, partyroom, kuntosali ja sitten vielä jotain, mutta unohdin jo. Tämä huoneratkaisu on samanlainen kuin edellisessäkin, eli mulla on oma huone ja sitten yhteinen eteinen ja erilliset wc ja suihku toisen tytön kanssa (joka hänkin sattuu olemaan Etelä-Koreasta, kuten Aramkin oli). Sitten tässä kerroksessa on jopa kaksi yhteistä keittiötä ja minulla on pakkasessa oma lokero ja sitten vielä oma lukollinen lokero toisessa keittiössä. Really cool indeed ;)  Ainut mikä mua vähän kaihertaa näin 6 tunnin jälkeen on tämä sijainti. Ok, julkisilla pääsee kulkemaan ihan hyvin, joten ei siinäkään mitään ongelmaa... Tulee vain tuon aiemman asutuksen ja Tonavan kanavan jälkeen joku villilänsi mieleen tuosta pääkadusta, joka menee tuossa vieressä. Aika gheton näköistä verrattuna Wienin keskustaan! Mutta ei, ihan rauhalliselta vaikuttaa, ei vaan ole niin nättejä taloja. MUTTA mulla on iso Spar tuossa heti kulman takana ja sieltä löytyy kaikki tarvittava! Eli enempi ollaan plussan puolella tämän talon kanssa! :) Mutta tässä taisi nyt olla nämä kuulumiset viikon ajalta. Ehkä oon unohtanut joitain asioita, jotka on vielä ärsyttäneet mun viikkoa, mutta ne onkin parempi unohtaa ;)

Voisin purkaa tavarat, pärjäilkääs!
Memmu

PS: I got the best crew!
PPS: On ollut lämmin viikko ja lumet on sulanut!