Party party!
Ihan ensimmäiseksi pitää laittaa linkki Ievan polkkaan, koska laitoin sen Nikolle, että se pääsisi perjantaina biletunnelmiin. Vastauksena tähän sain sitten jotain ihan luokatonta italialaista technopoppia. Elikkäs, meillä oli perjantaina vuoden suurimmiksi bileiksi mainostettu ESN-tervetulojuhla! Paikkana toimi Palais Eschenbach ja sinne kyllä otettiin ihan liian paljon ihmisiä sisään... Ei mahtunut tanssimaan, kun piti vaan hytkyä ihmismassan mukana. Pyh. Vaan huomasinpa, että oon näköjään kaverustunut oikeiden ihmisten kanssa, sillä sain viestiä peräti kolmelta eri ESN-ihmiseltä, että haluanko nimeni vieraslistalle, jolloin pääsisin ilmaiseksi sisälle! Kivoja tyyppejä! Menin mun kämppiksen kanssa näihin pippaloihin ja sitten törmättiin muihin kavereihin siellä. Ennen kuin lähdettiin matkaan, niin tehtiin yhdessä pastaa Miian kanssa (etelä-korealainen kämppis). Huomasin, että Miiakin on ihan mahtava tyyppi. Ei hitsi, mulla on varmaan joku ihmisten rakastamisvaihe päällä! Mutta joo, oli hyvä lähtä kämppiksen kanssa juhlimaan, koska sitten oli kotimatkallekin seuraa :)
Perjantaina päiväseltään tapasin mun alkuperäisen ESN-Buddyn ja sitten Annan. Olin jo ehtinyt Anun kanssa sopia, että olen hänen Buddynsä, koska omani ei vastannut minulle, joten nyt mulla on kaksi Buddyä! Tämä toinen, joka vihdoin vastasi on Mirka. Übrigens, Mirkan ja Annan kanssa oli oikein mukavaa kahvitella ja me puhuttiin saksaksi! HUI. Kyllä tämä puhuminen tästä lähtee käyntiin, kunhan saan ujouden pois. Mua vaan ärsyttää, kun en muista sanoja, niin en voi ilmaista itseäni niin lahjakkaasti saksaksi kuin mitä suomeksi/englanniksi. Me puhuttiin tyttöjen kanssa muunmuassa Suomen valoisuudesta, päivien pituudesta talvella ja kesällä jne. ja sitten tietenkin myös että mitäs tyttöjen elämään kuuluu. Oli tosi rento tunnelma ja on hyvä tietää, että täällä on kärsivällisiä ihmisiä, joita kiinnostaa mitä mä yritän vieraalla kielellä selittää.
***
Lauantaina sitten ohjelmassa oli shoppailua Nikon kanssa (se tarvitsi kengät ja minä halusin käydä tsekkaamassa kauppakeskuksen) DonauZentrumissa. Se on tuossa 15 min kävelymatkan päässä täältä. Mä löysin sieltä yhden paidan, mutta koska se paita yltää takamuksen päälle, niin en ollut varma onko kyseessä "muotipaita" vai minimekko, joten se jäi sinne nyt vielä odottamaan lopullista päätöstä, koska minun takamus + vaakaraidat = no go (?). Ei se kyllä kovin kallis ollut... Mutta we'll see. Tämän jälkeen käytiin kaupasta hakemassa pizzatarpeet, koska olin kutsunut muutamia kavereita tänne "Slovakian asuntolaani" (Nikon mielestä asun Slovakiassa, eikä Tonavan tämän puolen kaupunginosat enää kuulu Wieniin...). Kun olin tuolla keittiössä vääntämässä sitä pizzataikinaa, niin muutamat muut tämän kerroksen ihmiset kävi siinä ihmettelemässä, että mitä teen ja olivat ihan vaikuttuneita (mitääääääää) kun itse veivasin sitä taikinaa. Hienosti. Välihuomautuksena tähän, että on se jännä, että täällä tulee oikeasti "nähtyä vaivaa" ruuanlaiton suhteen, kun Suomessa oon aina vähän Hällä väliä -meiningillä. Ei se ookkaan niin hankalaa! Anyways, meitä oli lopulta yhteensä 10 henkilöä ja kaikki tykkäsivät mun tekemistä kahdesta pizzoista, joihin olin laittanut täytteeksi jauhelihaa, ananasta, paprikaa, herkkusieniä, meetwurstia ja punasipulia (kyllä minä vielä joskus opin tykkäämään sipulista). Kysyin italialaisilta (4 vierasta oli), että mitäs ne tykkäsivät tämmösestä "suomalaisesta versiosta", jossa on paksumpi pohja jne, ja kyllähän ne tykkäsi. Totesivat, että välillä on hyvä syödä vähän erilaisempaa pizzaa.
Kaupassa muuten metsästin sitä jauhelihaa aika pitkään, kun ei missään näkynyt niitä pakkauksia. Noh, sitten tajusin kysyä lihatiskiltä *saksaksi, jee*, että missäköhän teillä on? Ja sitten se täti laitto siinä mun nenän edessä lihamyllyn soimaan. Aika gourmet, kun saapi vastajauhettua lihaa matkaan lähikaupasta! (Tosin, se tarkoittaa sitä, että pitää aina käydä kaupassa hakemassa se liha ennenkuin alkaa kokkaamaan, koska en usko, että se kestää jääkaapissa hirveän pitkään.)
Pääsin nyt sitten parin vuoden tauon jälkeen pelaamaan sitä Mensch ärgere dich nichtiä! Ja oli kivaa :) Sen pelin jälkeen menin vielä illalla Anun synttäreitä juhlimaan yhden australialaisen pubin alakertaan. Sinne tuli mun kanssa kolme italiaanoa ja sitten yksi itävaltalainen. Kuitenkin nyt, kun kerta menin tapaamaan Anua, niin mulla oli saksan puhumismode päällä ja yllättävän hyvin pystyinkin juttelemaan ja ymmärtämään uusia ihmisiä! Tapasin mm. yhden ekologin ja selitin hälle, että ekologia on yksi syy miksi hain opiskelemaan biokemiaa enkä biologiaa. No, tyyppi vastasi tähän, että ekologia oli ainut syy miksi hän haki opiskelemaan aikoinaan biologiaa, eikä häntä kiinnosta mikrobiologia yms. Ei mennyt ihan nappiin.Ne soitti siellä baarissa ysärimusiikkia ja alkuillasta Greendaytä ja Red Hot Chili Peppersiä, niin meikä kyllä nautti. Ihan huippua!
Btw, sain eilen kuulla Vililtä (itävaltalainen) olevani a) liian kohtelias b) liian kiltti. A) koska laitoin Anulle viestiä etten saavu heti klo 20:30 paikalle pippaloihin - kuulema kukaan ei saavu silloin, kun on ilmoitettu alkavaksi ja b) koska olin hankkinut suklaalevyn lahjaksi - kukaan ei tuo lahjoja baaribileisiin. Tämä on tätä itävaltalaista mentaliteettiä. JA AINIIN! Hyvä, kun silloin kun olin kutsunut ihmisiä mun luokse pelaileen lautapelejä, niin olin samassa viestiketjussa avautunut, kuinka mun mielestä on epäkohteliasta olla ilmoittamatta tuleeko vai eikö tule jne. niin sitten lopulta kaikki ilmoitti mulle tuntia ennen sovittua aikaa, että tulevat myöhässä. :D
***
Tänään onkin sitten tämmöinen laiska päivä... Pitäisi pyykkiä pestä ja opiskella. Harmittaa vähän, kun en tajunnut kantaa eilen/toissapäivänä kameraa mukana!! Jospa mä jotakin kautta saisin niitä kuvia... Huomenna sitten olisi luvassa tämmöinen hullutus kuin, että mennä katsomaan auringonnousua Schönbrunnin läheiselle mäelle klo 6:00 joidenkin random ihmisten kanssa. Joku oli laittanut ESN:n facebook-sivuille tällaisen tapahtuman ja jotenkin kolahti. Tässä on vain se huono puoli, että mulla pitää varata aikaa matkustamiseen ja paikan etsimiseen ainakin se 1 h, eli siinä klo 5 pitäisi olla jo pois kämpiltä. Eli erittäin aikainen herätys tiiossa huomenna! ...ja pitää ottaa se kamera mukaan! ;)
Nyt lyö aivot lukkoon, että olikohan mulla enää mitään muuta kivaa kerrottavana, mutta jospa tää lyhyt romaani riittäisi taas hetkeksi. Terkkuja mummuille - elossa ollaan!
Aus Österreich mit Liebe,
Memmu
PS. Voisin vielä tuon otsikon avata, että täällä ihmiset (ok, etelän tytöt) laittaa viesteihin aina sydämiä mulle tai jopa kirjoittaa "kisses" eli suukkoja. Jotenkin ihan omituista kuinka ne "julistaa rakkautta" kokoajan, mutta ilmeisesti oon vaan niin huippu ;) Haha. Ja tää on aika tarttuva tauti, meinaas nääs multakin lähtä niitä sydänviestejä nykyään ihan vahingossa ja monellekkohan mulla piti eilenkin laittaa viestiä, että "oli huippua nähdä!". Saatte sitten Suomessa kattoo mua kummaksuen, kun tuun poskisuudelmien kanssa halailemaan ja kokoajan hiplailemaan (ihmiset on tosi koskettelevia täällä) ja julistamaan kuin ihania ootte. Toivottavasti kuitenkin tämä tapa kuitenkin jääpi tänne Itävaltaan, sillä en halua, että ihmiset luulee mun olevan humalassa keskellä päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti