Wienistä Prahaan ja takaisin

Kirjailijan alku? ...not

Olipa kerran maanantai. Se oli erityisen erityinen maanantai, sillä nuori viaton pohjoisen tyttö oli päättänyt lähteä uhmaamaan aamu-unisuutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä tarkoitti sitä, että tytön oli noustava ylös sängystä 4:30, jottei vahingossakaan myöhästyisi klo 6:00 tapaamiselta "Aamiainen auringonnousua katsellessa". Oli erittäin hyvä, että tytteröinen sai kammettua itsensä ylös sängystä, sillä aamulla puhelimessa odotti tekstiviesti tytön hyvältä kaverilta Venlalta, joka päätti varmistaa ettei hänen tarvitsisi mennä yksikseen aamupalalle, ja siinä viestissä luki, ettei aamiainen olekaan Schönnbrunnin mäellä, vaan keskellä kaupunkia puistossa (Heldenplatz). Paikalla oli 4 suomalaista tyttöä, 2 italialaista, 2 tsekkiläistä ja 3 itävaltalaista ihmistä. Lämmintä oli perstuntuman mukaan +3 Celsiusta ja tunnelma oli läpeensä huvittunut - kuka nyt oikeasti vapaaehtoisesti herää syömään aamupalaa tuntemattomien ihmisten kanssa MAANANTAINA? Kellon lähestyessä aamukahdeksaa alkoivat ihmiset hajaantua ja lähteä kuka töihin, kuka luennolle. Lopulta jäljellä oli vain pohjoisen tyttö, kaksi paikallista ja tsekki. Tyttö avautui paikallisille, kuinka hänestä on aika vaikeaa tutustua itävaltalaisiin, sillä hän ei oikein tiennyt mistä etsiä (ja baarissa tuntemattomien ahdisteleminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta). Tästä rohkaistuneena itävaltalainen poika kutsui tytön (ja samalla tämän ystävät) keskiviikkona järjestettäviin "kotibileisiin". Itävaltalainen tyttö taaskin sopi lounastreffit tyttären kanssa ja näin maanantaiaamun aamiainen päättyi innokkaisiin, odottaviin tuntemuksiin.

Kaupungintalo aamuauringossa

Kalpeanaama

Rakennus, joka oli aamuauringon tiellä...

Meidän pieni joukko

Myöhemmin samana päivänä tyllerö meni ilmaiselle ohjatulle saksankieliselle kierrokselle tutustumaan Wienin kaupungintaloon. Se oli hieno iso rakennus, jonka historiasta ei jäänyt mitään päähän. Mutta tunnelma oli kuin suoraan 1300-luvulta. Kaupungintalon jälkeen tytön pitikin jo rientää luennoille...

"Ja tässä on tämmöinen valkea patsas."

Kaupungintalon sisältä. The tärkeä huone.

 




***
Tarina jatkuu tiistaista, jolloin ohjelmassa oli helmikuun saksankurssilla tavatun romanialaisen naisen treffaaminen. Siinä sitä sai harjoittaa omaa saksaa jälleen pari tuntia ja kenties hieman liian innoikkaan/äänekkään selostuksen jälkeen myös viereisen pöydän vanhempi paikallinen naishenkilö liittyi mukaan keskusteluun. Ongelmia ei tullut joidenkin sanojen jäädessä epäselviksi, sillä ne pystyi kuitenkin päättelemään keskustelun kontekstista. Kaiken kaikkiaan mukava ja erilainen kohtaaminen, jonka jälkeen pohjosen tytöllä pitikin jo juosta seuraavaan tapaamiseen, nimittäin virolaisen Marian luo. Tapaaminen oli ensimmäinen kyseisen henkilön kanssa, sillä aiemmin tytöt olivat olleet yhteyksissä vain internetin välityksellä ja tapaamisen aiheena oli tulevan loman Italian reissu. Matka alkoi kuulostamaan hyvältä ja siitä olikin sitten hyvä jatkaa.

***
Keskiviikko-torstai aikaväli meni kuin hujauksessa, eikä tyttö oikein ehtinyt edes tajuta mitä kaikkea tapahtui (paitsi luennoilla tietenkin olla skarppina). Keskiviikon kohokohtana oli tosiaan paikallisten opiskelijoiden kotipippalot, joihin tyttönen meni kämppiksensä kanssa. Kummastusta herättäen (sillä hän karjui pöytäjalkapallolle vähän turhan innoissaan) tytön onnistui tutustumaan muutamiin paikallisiin ja ilta oli mukava. Torstaina oli ensitapaaminen toisen tyypin kanssa, joka oli vastannut Tandem-viestiin. Tyttö lähti tapaamisesta hieman pettyneenä, sillä kyseinen ihminen lausui saksaa (sekä englantia) vielä huonommin kuin hän itse... Ainut positiivinen asia oli se, että tyyppi oli ehkä maailman sympaattisin ja mukavin ihminen, mutta se vain aiheutti sen, ettei tyttö raskinut sanoa tälle ettei halua oppia saksaa hältä... Illalla oli vielä yliopiston järjestämä tervetuliais-buffet vaihto-opiskelijoille, joka oli myös karvas pettymys. Lautaset olivat pieniä ja kun sait muutaman sämpylän lautaselle ja menit hakemaan lisää ei siellä enää ollut mitään jäljellä. Tästä opimme, että kannattaa aina varmuuden varalta syödä kotona, vaikka luvassa olisikin ruokaa. Torstai-illan kuitenkin pelasti paketti, jonka tyttö sai Suomesta! Karkkia karkkia karkkia!

Postia Suomesta! NAM.

***
 PRAHA:
Kaikkea kivaa tapahtui Prahassa, mutta lyhyt versio (eli ohjelma + kuvat) on tässä:

Friday 15th:
11h Arrival
12h Lunch
14h City Game (ryhmissä kuljettiin ympäri Prahaa ja tehtiin tehtäviä/vastattiin kysymyksiin, oli hyvä ilma, tosin erittäin kylmä tuuli!)
17h30 Dinner
20h Beer Rally (tähän en osallistunut, mutta lähdin kaverin kanssa paikallisten omiin pippaloihin, jotka osoittautuivatkin olemaan jonkun talon sisäisessä pubissa eikä olleet kotibileet, wtf?)

Saturday 16th
9h30 Petrin Tower (300 askelmaa ylös ja upeat näkymät, tosin me käveltiin aluksi sinne sen rinteenkin päälle eli aikamoista reisireeniä, tämän jälkeen käytiin myös "lasilabyrintissä" eli jonkin sortin lasten peilitalo, oli ihan hauska!)
12h30 Lunch
14h Invisible Exhibition (kierrettiin huoneita täysin pimeässä, meillä oli sokea opas ja koko näyttelyn ideana oli kokeilla miltä tuntuu olla ilman näköaistia - mielenkiintoista *ja pelottavaa*) Täältä on peräisin lausahdus "Could somebody please touch me!" kun mua alkoi hieman pelottaa pimeässä, kun oli täysin hiljaista ja olin jonon ensimmäinen eli en voinut sitten kenenkään selkää itse koskettaa. *Tiiän oon nössö*
15h Free time (kierrettiin kaupunkia tyttöjen kanssa)
22h Party

Sunday 17th
11h Walk to Vysehrad
Hieno paikka ja väsymys painoi jo päälle!

Saapuminen.

City Gamesin aloitus

Vanha kaupungintalo tjsp. Ainakin se oli vanhalla aukiolla.

Charles Bridge. Parhaat näkymät koko kaupungissa.

Baby.

Oon pyrkinyt välttää näiden ryhmäkuvien laittamista, mutta meillä oli tehtävänä ottaa hauskin ryhmäkuva ja koska törmättiin tuohon jättiläisvauvaan niin pitihän se häpäistä.

Yellow Submarine.

John Lennonin seinä.

Yritettiin matkia patsaiden asentoa, mutta mä feilasin noi kädet väärinpäin.

Museo.

Ylös tornille.

Emäntä.

300 askelman torni

Hard Rock Cafe. En kyllä käynyt kuin vain ihmettelemässä.

Viimeisen päivän maisemat

Kristan kuvat Memmusta:

Lasilabyrintin edessä! ts. siellä oli paljon peilejä.

Vanhalla torilla. Perus pose.

Linnan lähellä.

Ready to party! Tosin en kyllä koskaan kokeillut, että olisinko päässyt Paavo Pesusienen kanssa sisälle klubille :D

***
Ja tästä viikosta sanon vain sen verran, että mun päivärytmi on ollut:
-herää
-syö
-laita semmoset vaatteet, joissa oot vielä illallaki ja lähe kämpiltä
-ihmisten näkemistä
-luentoja
-ihmisten näkemistä
-takasin kämpille nukkumaan

Eli kiirusta. Mutta oonpahan puhunut saksaa! Ja sitten on ollut hirveetä säätöä Italian reissun kanssa, mutta onneksi oon tässä 1,5kk:n aikana jo vähän oppinut tottumaan siihen, että suunnitelmat muuttuu kokoajan ilman varoaikaa. (ts. ihmiset on vähän epäkohteliaita eikä kunnioita sovittuja juttuja) ANYWAY, Italia kutsuu huomenaamuna - Venetsia!!!

O sole mio,
Memmu
Ps. Taidan ottaa lomaa vähän kaikesta loman aikana, joten katellaas seuraavan kerran ehkä kuunvaihteessa näitä kuulumisia (ItaliaaaaA).