Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste omnom. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omnom. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pytti-pannu-kakku

Grüss Gott!

Sunnuntain lettujen paistaminen meni näpsäkästi Kertun ja Maritan kanssa. Aika jännä juttu sinällään, että meillä on täällä kaksi Marittaa - Bulgariasta ja Italiasta. Tämä Maritta oli nyt italialainen. Me oltiin Maritan luona ja paistettiin lettuja. Niiden kyljeksi me sulatettiin Karl Fazerin tummaasuklaata (Kerttu oli tuonut mukanaan Virosta pääsiäisloman päätteeksi) ja sitten oli myös omenahilloa. Omnom. Oli aika hyvä, kun silloin, kun odotettiin taikinan asettumista se puolituntia, niin meni vähän "yliajalle", kun oltiin niin syventyneitä keskustelemaan omista kokemuksista paikallisten suhteen.

Maritta halusi reseptin talteen ^^
Sunnuntai-iltapäivän lettukestit





Lettujen jälkeen me lähdettiin tyttöjen kanssa Schönbrunnin lähelle, koska siellä oli "Kevät-tunteet" ulkoilma technoreivit. Niko liittyi meidän seuraan, mutta ei me sitten siellä paikan päällä edes tanssittu, kunhan vain istuttiin nurmikolla ja nautittiin auringosta. Oli kyllä ihan kesäfiilikset <3

Ihmisiä kevät tunnelmissa!
Siinä pikkuhiljaa alkoi jo nälkäkin kurista mahassa, mutta koska minä en ollut koskaan vielä ehtinyt käydä Schönbrunnin (=kaunis lähde) sisällä, niin me käytiin Nikon ja Kertun kanssa mutka siellä. Schönbrunn on tuollainen palatsirakennus, jossa on joskus jotkut kuninkaalliset (tai keisariperhe) asuneet. Siellä on myös pensaslabyrintti ja eläintarha, mihin me ei tällä kertaa menty. Kiivettiin vain sen mäen päälle ihmettelemään maisemia. Nättiä! Schönbrunnin jälkeen käytiin syömässä Käsekrainerit yhdellä Wurstelstandillä, elikkä juustomakkara-hotdogit makkarakitskasta!

Maailma lähti kallistumaan, niin piti tasapainottaa ;)

Sunshine!
Lähde. Tässä ei ollut vettä, mutta ylemmissä oli *onneksi, sillä aurinko porotti*.

Mäen päältä löytyi Gloriette.

Näkymä alas Schönbrunniin.

Obelisk

***
Oli kiva sunnuntai siis! Maanantaina sain *vihdoin* ÖBB:n eli itävaltalaisen valtion rautateitten Vorteilscardin, joka siis todistaa, että olen alle 26 v. ja saan alennuksia junalipuista. Piti laittaa sähköpostia ÖBB:lle, kun sitä ei alkanut kuulumaan ja ylläripylläri, postiinhan se oli hukkunut. Kannattaa muuttaa kesken kaiken... Anyways, jos nyt lähden täältä jonnekin junailemaan, niin mulla on tuo kortti, jossa näytän ihan maaniselta. Jes! Maanantaina kävin myös *vihdoin* postissa lähettämässä pakettia kotiin, saapi iskä ja äiskä Venetsian tuliaisia ;) Taisi myös olla viimeinen paketti mitä lähetän Suomeen... Ei kukaan haluais tulla hakemaan mun talvivaatteita tässä välissä pois täältä? Vähän jo huolettaa kotiinpaluu :-D

***
Eilen mulla oli vapaapäivä, jonka käytin (omasta mielestäni erittäinkin) tehokkaasti. Aamulla en ollut saada itseäni ylös sängystä, joten lähdin lenkille Vanhan Tonavan varteen. Suurimman osan matkasta käppäilin reippahasti, mutta kyllä mä myös vähän matkaa kokeilin omaa hölkkäkuntoakin. Speksit: 8 km lenkki 1h 20min. Aurinko paistoi niin olin jo shortseissa ja t-paidassa liikenteessä. Vähän nolotti mun maitovalas pohkeet, mutta kyllä sitä varmaan tässä saa väriä pintaan, kunhan ulkona liikkuu. Ja muutenkin, ei tuolla kovin montaa vielä ollut ihan niin kevyellä varustuksella liikenteessä... Mutta jos asteita on se joku +18 ja oot auringon valossa, niin kyllä se jo alkukesä mulle on! Italialaisille ja kreikkalaisille tämä on kevättä... Kun ovat kerta tottuneet siihen +30-40 asteen helteisiin, huh huh. Mä aina vaan totean tuohon, että "jaa, että niinkuin oisitte kylmässä saunassa", hehe.

Tämän jälkeen tein spagettia ja tomaattikastiketta. Oon nyt vannonut italialaisille ja ranskalaiselle tytölle, etten koske ketsuppiin enää (ainakaan täällä Itävallassa), koska tomaattikastike on kuulema niin helppo tehdä. Noh, nyt tässä kun olen jo useampaan otteeseen harjoitellut, niin kyllähän se kohta alkaa jo ihan syötävältä maistua. Tuli tässä jäljestäpäin mieleen, että tietenkin olisin voinut katsoa netistä jonkun helpon perusreseptin mitä rueta muuttamaan, mutta itse olen nyt säätänyt joidenkin mausteiden kanssa. Tomaattihan sieltä ensimmäisenä maistuu läpi, mutta kun laittaa sipulia (yööök) ja lurauksen punkkua ja sitten niitä mausteita, niin ihan ok siitä tulee. Ainakin joka toisella kerralla. Ja mieluuminhan sitä syö kuin on nälässä. --> Ok, kaiken tämän jälkeen, kuka haluaa maistella mun tomaattikastiketta? Älkää päästäkö mua keittiöön! Tämä avautuminen nyt tuli vain sen takia, kun kerrankin ihan rauhassa kokkailin.

Sitten otin hirveän turbo-boostin ja opiskelin iltapäivän! Kertailin jotain ihan perus aminohapporakenteita ja vetysidosjuttuja, koska ne on tärkeitä proteiinin laskostumisen ja sitä kautta kolmiuloitteisen rakenteen kannalta. Mulla on tentti tulossa tuossa parin viikon päästä ja kerrankin aloitin hyvissä ajoin lukemaan.

Illalla vielä tehtiin Nikon kanssa ruokaa ja pannaria! Alunperin meidän piti viime viikonloppuna tehdä pannari tai lettuja, mutta sitten Nikolle ei käynytkään se sunnuntai, kun me tyttöjen kanssa letuteltiin, niin sovittiin, että tehtiin nyt. Kaupassa pohdittiin, että mitä syötäisiin päivälliseksi ja koska 15 munan kenno oli alennuksessa (halvempi kuin 6 munan) niin piti sitten jotain tehdä mihin ne munat saisi uppoamaan. Ja jotenkin mulle tuli mieleen, että Niko ei varmaan koskaan oo syönyt pyttipannua, joten ostettiin sitten myös perunoita ja frankfurttereita elikkä nakkeja. En kyllä taaskaan ole ihan varma, että olenko itse tehnyt pyttipannua alusta lähtien vai joskus vaan lämmittänyt valmista pakastetta, mutta nyt sitten keittelin pottuja ensin pehmeämmäksi ja sitten paistoin yhdessä sipulin (taas, yritän tällaista siedätyshoitoa), nakkien ja munien kanssa. Suolaa ja pippuria ja avót! Joka tapauksessa ruoka ja pannari maistui. Tosin koska pyttipannussa ja pannukakussa on molemmissa 'pannu' niin Niko meni vähän sekaisin kumpi oli kumpaa. Raasu.

Tämmöistä tänne tällä kertaa! Muuten meidän irlantilainen Panu (en enää muista miksi olen hänet aiemmin nimennyt) sai sellaisen hauskan idean, että joka viikko käydään yhdillä olusilla eri paikassa ja näin ollen pikkuhiljaa kartoitetaan Wienin pubit. Käytännössä meillä on siis facebook-ryhmä, johon saa ehdottaa jotain paikkaa ja joka viikko sitten äänestetään minne mennään ja koska ryhmässä on jäseniä aika paljon, niin ei haittaa vaikkei joka viikko olisikaan menossa mukana. Nice!

Pannari omppuhillon kanssa on hyvää!
<3:llä Memmu

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Wienistä Prahaan ja takaisin

Kirjailijan alku? ...not

Olipa kerran maanantai. Se oli erityisen erityinen maanantai, sillä nuori viaton pohjoisen tyttö oli päättänyt lähteä uhmaamaan aamu-unisuutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä tarkoitti sitä, että tytön oli noustava ylös sängystä 4:30, jottei vahingossakaan myöhästyisi klo 6:00 tapaamiselta "Aamiainen auringonnousua katsellessa". Oli erittäin hyvä, että tytteröinen sai kammettua itsensä ylös sängystä, sillä aamulla puhelimessa odotti tekstiviesti tytön hyvältä kaverilta Venlalta, joka päätti varmistaa ettei hänen tarvitsisi mennä yksikseen aamupalalle, ja siinä viestissä luki, ettei aamiainen olekaan Schönnbrunnin mäellä, vaan keskellä kaupunkia puistossa (Heldenplatz). Paikalla oli 4 suomalaista tyttöä, 2 italialaista, 2 tsekkiläistä ja 3 itävaltalaista ihmistä. Lämmintä oli perstuntuman mukaan +3 Celsiusta ja tunnelma oli läpeensä huvittunut - kuka nyt oikeasti vapaaehtoisesti herää syömään aamupalaa tuntemattomien ihmisten kanssa MAANANTAINA? Kellon lähestyessä aamukahdeksaa alkoivat ihmiset hajaantua ja lähteä kuka töihin, kuka luennolle. Lopulta jäljellä oli vain pohjoisen tyttö, kaksi paikallista ja tsekki. Tyttö avautui paikallisille, kuinka hänestä on aika vaikeaa tutustua itävaltalaisiin, sillä hän ei oikein tiennyt mistä etsiä (ja baarissa tuntemattomien ahdisteleminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta). Tästä rohkaistuneena itävaltalainen poika kutsui tytön (ja samalla tämän ystävät) keskiviikkona järjestettäviin "kotibileisiin". Itävaltalainen tyttö taaskin sopi lounastreffit tyttären kanssa ja näin maanantaiaamun aamiainen päättyi innokkaisiin, odottaviin tuntemuksiin.

Kaupungintalo aamuauringossa

Kalpeanaama

Rakennus, joka oli aamuauringon tiellä...

Meidän pieni joukko

Myöhemmin samana päivänä tyllerö meni ilmaiselle ohjatulle saksankieliselle kierrokselle tutustumaan Wienin kaupungintaloon. Se oli hieno iso rakennus, jonka historiasta ei jäänyt mitään päähän. Mutta tunnelma oli kuin suoraan 1300-luvulta. Kaupungintalon jälkeen tytön pitikin jo rientää luennoille...

"Ja tässä on tämmöinen valkea patsas."
Kaupungintalon sisältä. The tärkeä huone.
 




***
Tarina jatkuu tiistaista, jolloin ohjelmassa oli helmikuun saksankurssilla tavatun romanialaisen naisen treffaaminen. Siinä sitä sai harjoittaa omaa saksaa jälleen pari tuntia ja kenties hieman liian innoikkaan/äänekkään selostuksen jälkeen myös viereisen pöydän vanhempi paikallinen naishenkilö liittyi mukaan keskusteluun. Ongelmia ei tullut joidenkin sanojen jäädessä epäselviksi, sillä ne pystyi kuitenkin päättelemään keskustelun kontekstista. Kaiken kaikkiaan mukava ja erilainen kohtaaminen, jonka jälkeen pohjosen tytöllä pitikin jo juosta seuraavaan tapaamiseen, nimittäin virolaisen Marian luo. Tapaaminen oli ensimmäinen kyseisen henkilön kanssa, sillä aiemmin tytöt olivat olleet yhteyksissä vain internetin välityksellä ja tapaamisen aiheena oli tulevan loman Italian reissu. Matka alkoi kuulostamaan hyvältä ja siitä olikin sitten hyvä jatkaa.

***
Keskiviikko-torstai aikaväli meni kuin hujauksessa, eikä tyttö oikein ehtinyt edes tajuta mitä kaikkea tapahtui (paitsi luennoilla tietenkin olla skarppina). Keskiviikon kohokohtana oli tosiaan paikallisten opiskelijoiden kotipippalot, joihin tyttönen meni kämppiksensä kanssa. Kummastusta herättäen (sillä hän karjui pöytäjalkapallolle vähän turhan innoissaan) tytön onnistui tutustumaan muutamiin paikallisiin ja ilta oli mukava. Torstaina oli ensitapaaminen toisen tyypin kanssa, joka oli vastannut Tandem-viestiin. Tyttö lähti tapaamisesta hieman pettyneenä, sillä kyseinen ihminen lausui saksaa (sekä englantia) vielä huonommin kuin hän itse... Ainut positiivinen asia oli se, että tyyppi oli ehkä maailman sympaattisin ja mukavin ihminen, mutta se vain aiheutti sen, ettei tyttö raskinut sanoa tälle ettei halua oppia saksaa hältä... Illalla oli vielä yliopiston järjestämä tervetuliais-buffet vaihto-opiskelijoille, joka oli myös karvas pettymys. Lautaset olivat pieniä ja kun sait muutaman sämpylän lautaselle ja menit hakemaan lisää ei siellä enää ollut mitään jäljellä. Tästä opimme, että kannattaa aina varmuuden varalta syödä kotona, vaikka luvassa olisikin ruokaa. Torstai-illan kuitenkin pelasti paketti, jonka tyttö sai Suomesta! Karkkia karkkia karkkia!

Postia Suomesta! NAM.
***
 PRAHA:
Kaikkea kivaa tapahtui Prahassa, mutta lyhyt versio (eli ohjelma + kuvat) on tässä:

Friday 15th:
11h Arrival
12h Lunch
14h City Game (ryhmissä kuljettiin ympäri Prahaa ja tehtiin tehtäviä/vastattiin kysymyksiin, oli hyvä ilma, tosin erittäin kylmä tuuli!)
17h30 Dinner
20h Beer Rally (tähän en osallistunut, mutta lähdin kaverin kanssa paikallisten omiin pippaloihin, jotka osoittautuivatkin olemaan jonkun talon sisäisessä pubissa eikä olleet kotibileet, wtf?)

Saturday 16th
9h30 Petrin Tower (300 askelmaa ylös ja upeat näkymät, tosin me käveltiin aluksi sinne sen rinteenkin päälle eli aikamoista reisireeniä, tämän jälkeen käytiin myös "lasilabyrintissä" eli jonkin sortin lasten peilitalo, oli ihan hauska!)
12h30 Lunch
14h Invisible Exhibition (kierrettiin huoneita täysin pimeässä, meillä oli sokea opas ja koko näyttelyn ideana oli kokeilla miltä tuntuu olla ilman näköaistia - mielenkiintoista *ja pelottavaa*) Täältä on peräisin lausahdus "Could somebody please touch me!" kun mua alkoi hieman pelottaa pimeässä, kun oli täysin hiljaista ja olin jonon ensimmäinen eli en voinut sitten kenenkään selkää itse koskettaa. *Tiiän oon nössö*
15h Free time (kierrettiin kaupunkia tyttöjen kanssa)
22h Party

Sunday 17th
11h Walk to Vysehrad
Hieno paikka ja väsymys painoi jo päälle!

Saapuminen.

City Gamesin aloitus




Vanha kaupungintalo tjsp. Ainakin se oli vanhalla aukiolla.


Charles Bridge. Parhaat näkymät koko kaupungissa.

Baby.

Oon pyrkinyt välttää näiden ryhmäkuvien laittamista, mutta meillä oli tehtävänä ottaa hauskin ryhmäkuva ja koska törmättiin tuohon jättiläisvauvaan niin pitihän se häpäistä.

Yellow Submarine.

John Lennonin seinä.




Yritettiin matkia patsaiden asentoa, mutta mä feilasin noi kädet väärinpäin.



Museo.


Ylös tornille.



Emäntä.



300 askelman torni



Hard Rock Cafe. En kyllä käynyt kuin vain ihmettelemässä.

Viimeisen päivän maisemat





Kristan kuvat Memmusta:

Lasilabyrintin edessä! ts. siellä oli paljon peilejä.

Vanhalla torilla. Perus pose.

Linnan lähellä.

Ready to party! Tosin en kyllä koskaan kokeillut, että olisinko päässyt Paavo Pesusienen kanssa sisälle klubille :D

***
Ja tästä viikosta sanon vain sen verran, että mun päivärytmi on ollut:
-herää
-syö
-laita semmoset vaatteet, joissa oot vielä illallaki ja lähe kämpiltä
-ihmisten näkemistä
-luentoja
-ihmisten näkemistä
-takasin kämpille nukkumaan

Eli kiirusta. Mutta oonpahan puhunut saksaa! Ja sitten on ollut hirveetä säätöä Italian reissun kanssa, mutta onneksi oon tässä 1,5kk:n aikana jo vähän oppinut tottumaan siihen, että suunnitelmat muuttuu kokoajan ilman varoaikaa. (ts. ihmiset on vähän epäkohteliaita eikä kunnioita sovittuja juttuja) ANYWAY, Italia kutsuu huomenaamuna - Venetsia!!!

O sole mio,
Memmu
Ps. Taidan ottaa lomaa vähän kaikesta loman aikana, joten katellaas seuraavan kerran ehkä kuunvaihteessa näitä kuulumisia (ItaliaaaaA).