Toinen säbäturnaus

ja pistetilin avaus

Näin kaksi viikkoa ensimmäisestä turnauksesta oli jo toisen vuoro! Vastustajina oli harkkaturnauksestakin tuttu sieviläinen joukkue, sekä uutena tuttavuutena liminkalaiset. Allekirjoittanut oli tässä välissä ehtinyt käydä vain yhden kerran (mahdollisesta neljästä) reeneissä, mutta onneksi työpaikan sählyssä ehti myös käydä kerran. Tunnelmat pelireissua kohtaan olivat hieman sekalaiset, sillä aiemmissa reeneissä tuntui ettei yhteisymmärrystä pelinrakennuksen pelipaikoista ollut löytynyt. Miten perus alakolmiot ja noppavitoset tulisivatkaan toimimaan?

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava ajella pari tuntia Sieviin loistavassa seurassa. Harmi ettei koko joukkue mahtunut yhteen autoon, mutta jospa ensi kerralla taas vähän sekoitetaan pakkaa ja saadaan eri ihmiset tutustumaan toisiinsa. Kyllä tässä kauden mittaan tulee joukkuekaverit tutuksi! Matkaan lähdettiin vain hieman tiukalla aikataululla, jonka seurauksena ulkolämpät jäivät "autolta halliin" -mittaisiksi. 

Ensimmäinen peli oli tuttuja kavereita vastaan, joita näytti jännittävän, mutta karvasivat korkealta. Meidän puolustuspääty oli ongelmissa ja kaverit jäivät liian kauas. Peliä ei saatu juuri ollenkaan rakennettua ns. oikeaoppisesti, vaan hyökkäystilanteet lähtivät suurimmaksi osaksi vastustajien  syöttöjen katkaisuista ja irtopallojen poimimisesta. Silti meidän hyökkääjät olivat tomeria ja maaleja saatiin aikaiseksi. Vastustaja sai myös aika paljon syöttöjen katkoista tilanteita meidän päätyyn, mutta onneksi on mahtava mokke, joten vaikka tilanteita syntyi, niin vastustajien maalisaldo jäi pieneksi. Pientä hengenhaukontaa aiheuttavia tilanteita kyllä nähtiin merkkausvirheiden seurauksena. Tämä peli ei henkilökohtaisesti pelillisesti miellyttänyt, sillä tuntui että pakeilla ja hyökkääjillä on omat pelinsä. Vaihdossa annoin kommenttia laitureille, että viivaankin voi pudottaa palloa ja kappas! Seuraavassa vaihdossa pallo tiputettiinkin ja tämä neito teki (vaikkakin aika liru vedolla) maalin! Pistetili avattu (ja henkilökohtainen kauden tavoite saavutettu), jippii! Peli päättyi 8-2 meidän hyväksi. Palautteeksi omalta maalivahdilta sai, että pallon voi levittää toiseen reunaan sen sijaan, että räiskäisi sen samaan sumppuun siinä laidassa mistä se oli tullutkin. Kyllä. Näin siellä kentällä aina oli ajatuksena tehdä, vaan keho ja mieli eivät (vielä) suostuneet yhteistyöhön. Tätä harjoitellaan!

Toinen peli näytti paljon paremmalta kuin ensimmäinen, vaikka se voitettiin pienemmällä maalierolla 3-1. Kaveri (eli vastustaja) ei karvannut kovin korkealta ja puolustuspää sai rauhassa rakentaa peliä. Sieltä alkoi löytyä jo laadukkaampaa syöttelyäkin, sekä aiemmassa pelissä kaivattua levitystä. Kuitenkin kaverilla oli tehokas noppavitospuolustus, minkä ohi ei kovin helposti päästy. Tai jos päästiin, niin vetotarkkuus ei riittänyt viimeistelyyn. Tässä pelissä vastustaja hyökkäsi hyvin ja haki kaaripalloa, mutta joko omat hoitivat tilanteet. Rikkeitä tuli molemmille joukkueille, joten vuorotellen päästiin harjoittelemaan myös ali- ja ylivoimaa. Pallonnälkää alkoi olla, mutta täysipainoinen taistelutahto ei päässyt pintaan. Kuitenkin tähän mennessä parhaiten pelattu peli! Enemmän vain olisin kaivannut viivaan pudotuksia hyökkäyspäältä, mutta ehkä sitä täytyy itsellä harjoitella käyttämään kovemmin ääntä siellä kentällä.

Turnauksesta jäi päällimmäiseksi hyvä mieli, mutta toivottavasti tästä ei tule meidän joukkueen käytösmallia, että ensimmäinen peli menee heräillessä ja itseään kootessa, ja vasta toisessa pelissä saadaan pelinomainen käytös näkyviin. Silti, I gotta say, joukkue on kehityskelpoinen ja jo kahdessa viikossa on saatu enemmän salibandymäisyyttä ja joukkuehenkeä sinne pelikentälle! Tästä on hyvä jatkaa. Henkilökohtaisella tasolla veto- ja syöttötarkkuutta  voisin kehittää seuraavaan turnaukseen (sekä pallon kanssa liikettä, ettei iske hätä vastustajan kanssa). Ainiin, ja laitetaan muistiin, että Sievin hallissa on tahmea matto.

Terkuin,
Säbä-Memmu

Talvipyöräilyn aloitus

Huh hikeä

Pieni lumikerros ja kymmenen asteen pakkaset ovat saapuneet. Näin autottomana ihmisenä työ- ja kauppamatkat menevät joko kävellen tai pyörällä - talvellakin. Sopivasti työsähköpostiin tuli #pyöräilytalvi -mainos, joten ajattelin itsekin kirjoittaa näitä ensitunnelmia. Jospa se tästä helpottaisi!

Kesän ja syksyn töihin pyöräilleenä osasin jo aloittaa talveen varustautumisen ajoissa. Olin ostanut kypärämyssyn ja korvaläpät kypärän alle, sekä saanut kaverin avustuksella vaihdettua nastarenkaat pyörään. Liikennetuvankin painottamaan näkyvyyteen olen panostanut käyttämällä huomioliivejä pimeällä ja hämärällä. Liukkaalla pyöräillessä on jo tarpeeksi vaarallista kaatumariski, niin sehän se vielä puuttuisi, että auto ajaisi päälle! Mutta hyvällä hengellä silti lähden tähän talveen ja etsin netistä muutamia vinkkejäkin, kuten Hesarin sivuilla ja Hyvä Terveyden sivuilla. Hmm.. täytyypä seuraavaksi teipata kypärän reiät umpeen!

Silti, olin aika naiivi, kun maanantaina lähdin pyörällä töihin. Aikaa kului tavallista aamua enemmän ja vaihdetta ei saanut vaihdettua ylämäkeen. Nämä olivat vielä ihan ok, mutta se alkoi ärsyttää, kun työpaikkani kaupunginosassa ei oltu aurattu tai hiekoitettu pyöräteitä. Ei siinä kauhean paljon lunta ollut, mutta sen verran, että rengas upposi pehmeään lumeen tehden matkanteosta raskaampaa. Takaisin tullessa lumi oli sentään vähän tamppaantunut ja onneksi ilma oli selkeä molempiin suuntiin mennessä. Jos talvipyöräily pysyy samanlaisena koko talven eli raskaana, niin tämän neidon reisistä tulee rautaa ensi kevääseen mennessä. Toivottavasti en vain hajoita vaihteita!






Pahoittelen kuvan puutosta, ei tehnyt mieli jäädyttää näppejä :)
-Memeli

Salibandy come back

Pohjalta on vain yksi suunta - ylöspäin

Ok, otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, kun voitettiin molemmat pelit, mutta se vain kuvaa kirjoittajan itsekriittisyyttä omaa peliään kohtaan.

 

Noniin. Lauantaina oli ensimmäinen virallinen Pohjois-Suomen naisten 3. divarin meidän lohkon sarjaturnaus eli yhteensä kaksi peliä. Taukoa sählymailan pitelemisestä oli reilu viikko takana ja muutenkaan hirmuisia aerobisia juoksuhommia en ollut harrastanut. Ainoastaan Pienen Karhunkierroksen verran olin kävellyt ja muutamat vesijumpat olivat kuluneella viikolla takana. Eli raamit kunnon puolesta olivat hyvät, pallokosketuksen puolesta huonot.

Ennen turnausta suurin jännityksen aihe oli, että pelaanko puolustajana vai hyökkääjänä. Viimeksi harjoitteluturnauksessa kaksi viikkoa takaperin oma hyökkäys oli ollut tehotonta ja paikan hakeminen kentällä hieman hukassa, vaikka hyökkäysketju ei päästänytkään yhtään maalia omaan päähän. Kuitenkin päivän koettaessa pääsin pelaamaan tutulle ja turvalliselle puolustajan tontille - jolloin suurin kisajännitys laukesi heti.

Alkulämpiminä juostiin Kaupunginlampi ympäri 1,8 km, jolloin allekirjoittanut yllättyi, kun tällä kertaa ei happi meinannutkaan loppua kesken (kahta viikkoa aiemmin jalat olivat ihan puuta, kun turnausviikolta oli jo neljät sählyt takana). Lihakset siis lämpenivät, samoin kuin mieli. Tunnelma oli odottava ja innostunut.

Ensimmäinen peli. Pakkiparina oli tuttu ja turvallinen J, jonka kanssa peli sujuu hyvin. En tiedä johtuiko se viikon pelaamattomuudesta vai mistä, mutta maalin edessä ensimmäisen vaihdon aikana pallon lentäessä ilman läpi kohti, sain hienon idean ottaa ja tiputtaa sen alas eteeni. Paitsi ettei se osunut rintakehään vaan vasempaan olkapäähän, joka pukkasi sen omaan maaliin... VOI HIT**! Että sellainen aloitus tälle kaudelle. Noh, ei siinä muu auttanut, kun jättää tämä ikävä alku taakse ja keskittyä loppuihin 42 peliminuuttiin. Eihän sitä enää huonommin voisi mennä, joten alkujännitykset jäivät sinne moken taakse. 

Muuten peli oli aika tahmeaa koko joukkueelta ja itselle jäi sellainen tunne, että vastustajat halusivat voittoa enemmän, vaikkakin peli päätyi meidän hyväksi 2-3. Muutama syötönkatkaisu -tilanne tarjosi tälle pakille mahdollisuuden nousta hyökkäyspäähän, mutta itse tuloksen teko jäi uupumaan. Koska jaloissakin riitti vielä paljon virtaa pelin jälkeen, jäi sellainen tunne, että enemmänkin olisi pitänyt tehdä - koko joukkueen. Saatiin kuitenkin paikkoja luotua ja omaa päätä puolustettiin tarmolla.

Toinen peli. Jos ensimmäinen peli meni tahmeasti, niin toisessa pelissä vastustaja ei jättänyt meidän joukkueelle varaa olla tahmea. Ennen peliä kuultiin huhua, että vastustajan valmentaja oli täysin varma voitosta, sillä "ne pelaa alivoimalla". Tällä kritisoitiin siis viisikkopeliä. Vastustajan lähtiessä peliin tuoreilla jaloilla ja pisteet silmissä, lähti naiset vastaamaan tähän tarmoon. Peli oli ihan erinäköistä kuin mitä ensimmäinen peli - rytmi ja syke olivat koholla ja jokaisella heräsi lajille tyypillinen taistelutahto, sillä voitto ei ollut itsestäänselvyys. Kyllä, voittohan sieltä lopulta tuli, 2-1. 

Toisessa pelissä oli näkyvillä pelinrakentamiselle ominainen alakolmio, joka oli täysin uupunut ensimmäisessä pelissä. Vastustajalla oli erittäin nopeat laiturit, mutta tiiviillä noppavitosella puolustuspää pysyi suht puhtaana. Hieman oli merkkausvirheitä pakeilla, mutta sentteri ja laiturit paikkasivat hyvin. Taistelutahdon puskiessa pintaan oli pelifiilis täysin eri kuin ensimmäisessä pelissä ja nautinto lajia kohtaan suuri. Sitten kävi moka ja vastustaja pääsi karkaamaan yksin melkein läpiajoon, jolloin takavasemmalta tämä tähti yritti vielä pukata palloa pois lavasta. Mikä johti 2 minuutin jäähyyn koukkimisesta. Aluksi en ymmärtänyt jäähyn syytä (ja muutenkin tuomari vaikutti jäähy-hakuiselta), mutta mukisematta jäähyaitioon... mikä loppui kesken vastustajan tehdessä ylivoimamaalin. Damn! Jo toinen iso virhe, mikä kostautui vastustajan maalilla!
 

Pelin lopussa oli dramaattisia hetkiä, kun viimeiset minuutit pelattiin 3 vs. 5 alivoimalla, kun meidän joukkue otti jäähyt väärästä vaihdosta ja estämisestä. Niistä selvittiin kunnialla. Toisesta pelistä jäi tosi hyvä fiilis, vaikka aika räikeitä virheitä sielläkin nähtiin. Lajinomaisuus pelaamisessa ja pallonälkä olivat ihan erilaisia kuin aiemmin - tätä on kaivattu. Muutamat hikikarpalot tulivat otsalle juostessa kilpaa vastustajan gaselleita vastaan, mutta se ei ota, jos ei annakaan! Nopeudessa häviän, mutta periksi ei anneta. Jospa tämä innostaisi lähtemään salille kyykkäämään, jotta tulisi lisää paukkuja ensimmäisiin juoksuaskeliin.

Summa summarum; joukkuepelaaminen on vielä hakusessa, vaikka aika hyvin se sujuu siihen nähden, että ollaan vasta muutama kuukausi oikeasti reenattu yhdessä joukkueena. Henkilökohtaisesti syöttötarkkuus ja -voima vaativat harjoitusta, kuten laukauksissakin. Enemmän röyhkeyhttä ja vastustajan haastamista kaivataan. Onneksi turnauspaikalla oli oma videokuvaaja, joten omien vaihtojen analysointi ja toivottavasti virheistä oppiminen ovat seuraavaksi to-do listalla. Jos jotain positiivista täytyy hakea, niin ainakin juoksukunto on kohonnut kevääseen verrattuna, eikä tarvitse pelätä etteikö turnauspäivinä jaksaisi pelata kahta peliä. Ja onneksi kausi on vasta alussa - tästä noustaan!

Terkuin,
Säbä-Memmu

Pieni Karhunkierros

Syysloman 2016 päivävaellus

Kajaanin ja Juuman, mistä reitti alkoi, välillä on 291 kilometriä. Siispä päiväreissu Pienelle Karhunkierrokselle kuulostaa hieman liian raskaalta ajomatkoineen. Tämän takia vuokrattiin porukoiden kanssa mökki Rukalta, n. 20 kilometrin päästä Juumasta, jossa levättiin yksi yö ennen retkipäivää. Mennessä pysähdyttiin Suomussalmella Namellin karkkitehtaanmyymälässä ja ihastelemassa Hiljaista Kansaa. Rukalla taaskin ihmeteltiin suomalaista saksalaismallista alppikylää ja nautittiin jättimunkkeja!

Hupiukko

Hiljaista kansaa

Turvepää

Alppikylän irvokas suomalainen vastike Rukalla. Kyllähän ne Kiinassakin matkii Eurooppalaisia kaupunkeja, mutta omaperäisyys voisi olla matkailuvaltti...

Täältä sai JÄTTIMUNKKEJA! Sinne siis.

Rukalla oli myös Kalevi Oikaraiselle vuonna 2014 pystytetty patsas. Ilmeisesti Susi-Kalevi oli aika kova hiihtämään, hänestä löytyy Wikipedia artikkeli. Rukalla on kuukauden päästä mäkihypyn maailmancup, joten rinteiden alustaminen tykkilumella oli jo vauhdissa! Talvisin kuvassa oleva lampi jäädytetään luistelukentäksi.

MUTTA ASIAAN!

Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuiston alueella. Oulanka on ollut kansallispuisto jo 60 vuotta, historia löytyy täältä. Kaikki tarvittava perustieto Pienestä Karhunkierroksesta löytyy samalta sivustolta, täältä. Meillä oli mukana yksi rinkka ja yksi reppu - tosin yhdellä rinkalla olisi selvinnyt, kun päiväreissu tehtiin. Rinkassa oli trangia ja kahvipannu kahvin keittoa varten (sekä tietenkin kahvia); makkaraa, ketsuppia, sinappia, talouspaperia, puukko ja sinolia makkaranpaistoa varten (makkaratikkuja oli laavulla); istuinalustat, kuksat, ylimääräiset villasukat jne. Sekä tietenkin vettä ja kahvimaitoa!

Reitti, kierrettiin myötäpäivään

Aamulla jätettiin auto Juuman leirintäalueen parkkipaikalle ja oltiin ensimmäiset kierrokselle lähtijät - mikä oli huippua sillä maassa oli ensimmäinen pieni koskematon lumikerros. Tämä lumivaippa muutenkin korosti kallioiden muotoja ja loi oman romanttisen tunnelmansa koko reissulle. Riippusiltoja pitkin ylitettiin yksitellen joki tai koski, mikä jo sinällään oli jännittävä kokemus. Reitti oli helppokulkuinen, jos Kallioportin portaita (ja pareja muitakin portaita) ei lasketa, eli sitä voi kyllä suositella tällaisille ensikertalaisille ja myös vähemmän urheileville. 

Ensimmäisen kerran pysähdyttiin, kun oltiin matkattu noin kolmasosa kierroksesta, Harrisuvannolla laavulla kahvitauolle, jossa paikalla pystyi itse sahaamaan ja pilkkomaan nuotiopuut. Tällöin tuli myös vastaan ensimmäiset retkeilijät, joita sittemmin tuli vastaan n. 25 eri porukkaa. Kierroksella näki kyllä vaikuttavia maisemia - Kitkajoki kiemurteli alhaalla välillä muodostaen koskia ja kierroksen korkeimmalla kohdalla(?) Kallioportin päällä näkyi kauas mäntymaisemaa. 

Yksi paikka, Jyrävä, oli kyllä näkemisen arvoinen ja Siilastuvan nuotiopaikat siinä vieressä olivat vastaantulleiden lapsiperheiden makkaranpaistoretkien kohde. Tässä kohtaa pysähdyttiin toisen kerran lämmittelemään nuotion ääreen hetkeksi, kun oli vielä viimeinen kolmasosa (4 km) reissua jäljellä. Mukavasti reitin varrella tunsi kuinka takareidet aktivoituivat aina sen mukaan noustiinko vai laskeuduttiinko joenviertä seuratessa.  

Voi että - kyllä se oikea Karhunkierros tulee todellakin tämän emännän käyntilistalle! Loppumatkasta lumi oli jo tallaantunut ja hieman liukkaampi, joten sääliksi kävi tennariteinejä. Mutta mukavaa oli, että aika monessa porukassa oli lapsia mukana vaeltamassa. Juomavesi oli ehdoton olla mukana jaksamisen kannalta (pakko mainita, sillä joillain vastaantulijoilla ei ollut mukana).

Riippusillat ylitetään yksi kerrallaan

Myllykoski ja riippusilta

Korpimaisemaa

Kallioportin päältä

Reitin haasvatin osuus oli kiivetä Kallioportin päälle. Pro-tip: kierrä kierros myötäpäivään.

Harrisuvanto

Trangiakahvit ja notskimakkarat

Laavulla

Ensikertalaisen turvaliivit

Kitkajoki

Kalliosaari

Jyrävä

Siilastupa

Aallokkokoski

Pienen Karhunkierroksen 12 km kävelemiseen meni aika tasan viisi tuntia kahdella pysähdyksellä, jonka jälkeen kotimatkaan meni reilut kolme-kolme ja puoli tuntia autolla. Ihan hyvä päiväreissu ja jäi sellainen tunne jalkoihin, että pidemmänkin olisi jaksanut! Kenties ensi kerralla se isompi Karhunkierros tai kesäaikaan sama Pieni? Suhteellisen turvallinen (helppo, ei eksymisvaaraa, ihmisiä kulki vastaan) reitti näin aloittelevalle luontointoilijalle. Allekirjoittanut ei ole aiemmin liiemmin vaeltanut, paitsi Jenassa, Saksassa, päiväseltään joitain kilometrejä ja Eisenachin reissun yhteydessä käytiin ihastelemassa lumipilveä Inselbergin päällä. Kyllä työ ja kaupungin melu tarvitsee vastapainoksi vähän rauhoittumista, enkä tiedä johtuuko tämä erä-memmuilu nyt vanhenemisesta vai mistä! Dokumenttielokuva Ukonvaaja on varmasti vaikuttanut tähän laittamalla minut pohtimaan omaa luontosuhdettani.

...Se oli sellainen reissu se :) Taisi pieni vaelluskärpänen puraista! Harmi, että nyt alkaa talvi, niin ei heti pääse kiertämään eri reittejä... paitsi suksin ;) Mutta tässä ideaa seuraavaan pieneen päiväretkeen minkä ehtii ennen talvea - melkein kotipihassa! http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/10/27/lapin-fiilista-kajaanin-akkovaaralla/

Karhuterveisin,
Memmu

Ps: Aiheen innoittamana tein jokamiehenoikeuksista testin täällä. Muka guru, vaikka nuokin on opeteltu peruskoulussa :D

Salibändärin paluu!

Pohjois-Suomen Naisten 3. Divisioona

"Pikakelataas" tämän neidon säbähistoria;

kaikki alkoi vuonna 2000, kun ala-asteen yksi parhaista ystävistä kysyi mukaan Papaksen junnukerhon tyttöjen sählyyn. Jossain vaiheessa sählykerhosta muuntui tyttöjen C- ja myöhemmin B-joukkue salibandyliiton sarjaan pelaamaan. En enää tarkkaan muista, mutta sitten joukkue muuntui vielä Papaksen Naiset II joukkueeksi kolmosdivariin ja allekirjoittaneen viimeinen kausi seuran väreissä oli 2008-2009.

Sen jälkeen tuli välivuosi salibandystä uuden paikkakunnan takia, mutta tämän jälkeen mentiin kahden entisen papaslaisen kanssa pelaamaan OSBII:n (nykyinen OSB) riveihin kakkosdivariin. Siellä vierähti 2,5 kautta ja oli aika omituinen tunne, kun Papaksen NII nousi samaan sarjaan ja pääsi pelaamaan entistä joukkuettaan vastaan. Kolmas kausi OSBin riveissä loppui kesken, kun tuli lähtö Wieniin opiskelemaan, ja sille tauolle jäi tämän emännän Oulun säbäkomennus. Aina, kun näin  OSB:n ja Papaksen välisiä otteluita, niin tuli kyllä hassu olo kannustaa molempia! :D

Nyt, näin 3,5 vuoden tauon jälkeen, on jälleen aika aloittaa uudestaan sarjassa pelaaminen, ja vielä omassa kotiseurassa! Ympyrä sulkeutuu jne. 

Vaan ei se ihan sormia napsauttamalla ole tapahtunut. Vuosi sitten alkoi ajatus kytemään, kun kuljin opiskelijajärjestön liikuntavuoroilla (sittemmin liikuntavastaavan roolissa) pelaamassa sählyä ja rakkaus reikäpalloon syttyi uudestaan. Harmikseni huomasin vain, että vuodesta 2009 painoa oli kertynyt n. 13 kiloa lisää (joista 6 kg viimeisen 8 kk:n aikana - ei en ole ollut raskaana) ja "pallotatsi" eli tekniikka oli suht hukassa. Noh, syksyllä sain painon hieman alemmas ja kun sitten muutin vuoden vaiheessa takaisin Kajaaniin, niin aloin kulkemaan naisten joukkueen harjoituksissa. Siinä reenarina kulkiessa alkoi tulla pallonhallintaa takaisin ja painokin tipahti, nyt noista kolmestatoista kertyneestä kilosta on enää +3 kg jäljellä. 

En kuitenkaan halunnut yrittää päästä pelaamaan tuohon naisten joukkueeseen sarjaan, sillä tämä entinen naisten 2. joukkue oli muuntautunut Papaksen naisten edustusjoukkueeksi aiemman edustusjoukkueen hajotessa - mikä tarkoittaa sitä, että uuden edustusjoukkueen tavoite on nousu 1. divariin, johon tällä likalla ei riitä nopeus, kunto eikä taito. Onnekseni Kajaanissa oli muitakin naisia, jotka kaipasivat säbäkentille ja niin päätettiin perustaa uusi Naisten II joukkue, johon tuli itseni kaltaisia ennenkin säbää pelanneita, mutta tauolla olleita, sekä kokonaan lajille uusia pelaajia mukaan. 

Nyt lauantaina on meidän sarjan ja lohkon ensimmäinen virallinen turnaus, jota varten harjoiteltiin jo pari viikkoa sitten (selostusta löytyy täältä). Siellä nähdään mihin asti on ehditty työstämään joukkuehenkeä ja pelityylien yhteensovitamista ennen toisilleen tuntemattomien säbättärien kesken yhden kesän ja alkusyksyn aikana! Stay tuned... :)

Säbä-terkuin:
Memmu

Talvilämpimiä

Työstressin aikaansaannoksia

Kesän jälkeen alkoi jotenkin stressaavampi ajanjakso töissä. Kun yksi projekti tuli päätökseen, niin tietenkin uutta aloitettiin ja paljon uusia juttuja täytyy ja täytyi opetella. Tämä aiheutti stressiä, vaikka pidänkin tutkijan työstäni. 

Silloin, kun aivot täytyy nollata, niin mikäs sen parempi onkaan kuin ottaa puikot käteen ja istua töllön eteen! Satuin mummolassa käydessäni löytämään keskeneräisen kaulahuivin alun omien tavaroideni seasta ja otin sen kotiin mukaani. Lanka oli vain yllättävän hankala, joten pääasia oli vain saada pelkkää oikeaa neuletta tehtyä.

Hankala lanka

Karvakaulaliina, hieman lyhkänen....

Mutta juuri sopiva takin sisään!

Tuntui hyvältä saada jotain konkreettista aikaiseksi elikkä tulosta tehdystä työstä, joten jatkoin samalla käsityölinjalla ja otin 5 koon pyöröpuikot käteen. Lanka oli jotain harmaata jämälankaa (varmaan seiska-veikkaa) ja pienellä googlettamisella löysin helpot säärystimet-ohjeen täältä. Sieltä otin silmukkamäärän eli 56 ja huomasin, että blogin kirjoittaja oli käyttänyt aikomaani 2 oikein 2 nurin -neuletta. Aloitin siis tällä, mutta lisäsin oman kosketuksen ja tein palmikkoa silmukkapuikon avulla noin 7 kerroksen välein (silmämääräisesti). Ensimmäinen säärystin taisi tulla viikossa, mutta toisen tekemiseen ei meinannut löytyä aikaa/mielenkiintoa enää - kun alkoi se stressikin jo hellittämään. Sain kuitenkin valmiiksi asti!

Alkuinnostus

Valmiit säärystimet, vasemman kohdalla loppui lanka kesken!

Seuraavaa käsityöprojektia odotellessa luvassa muita aiheita - allekirjoittaneella nimittäin viikon syysloma, joten ehdin ehkä jopa kirjoittamaankin :)

Syysloma terveisin,
Memmu

Interrail 2016 part 2.

Jatkuu...

Pitkä jonotus vesisateessa!

Day 7: München

Aamulla oli hieman väsynyt olo edellisillan ilmaisfestarien jälkeen ja edellisenä iltana oli ollut puhetta yhden Martin kaverin kanssa, jos mentäisiin yhdessä Deutsches Museumiin. Martti itse oli töissä koko päivän. Vaan onneksi tämä kaveri perui, koska en olisi jaksanut lähteä museoon heti aamusta. Nautin omasta seurastani ja joutessani varasin hostellin Ljubljanasta, kunnes lähdin viettämään sadepäivää yksin museoon. Jonotin 45 min turistien kanssa vesisateessa, mutta onneksi takanani oli mukava humanistinainen koululaisen kanssa, joten aika meni nopeaa saksaa puhuen. Hän oli innoissaan tavatessaan suomalaisen ja kertoi itse olevansa muuttamassa Prahaan. Jotenkin tuli erittäin kansainvälinen olo. Sisällä museossa tuli muistutus, että olemme Saksassa, sillä kanttiinista olisi voinut ostaa olutta muiden virvokkeiden lisäksi!

Museo-selfie

Ennen museota olin ostanut vääränlaisen metrolipun ja meinasin melkein joutua kontrolloiduksi! Pelottava DB-mies! Mutta "oveluuttani" selvisin. Adrenaliiniryöpyn jälkeen jalat meinasivat pettää, mutta pääsin perille museoon hyvin. Siis aivan käsittämätöntä miten tuollainen tahaton pummilla matkustaminen vie hermot. Olenkohan liiankin lainkuuliainen...

Illalla hengailtiin rauhassa Martin luona ja katsottiin netistä Kajaaninlinnan räjäytys livenä! Taisi olla tullut jo hieman koti-ikävä :D 

Day 8: München-Ljubljana

Aamulla metro oli myöhässä, mutta onneksi niin oli minun junakin. Matka Münchenistä Salzburgiin meni nopeasti, kun oli mukava 28 v nainen samassa vaunussa niin juteltiin saksaksi. Se Münchenissä aiemmin tapahtunut ostoskeskuksessa ammuskelu oli tapahtunut sen mäkkärin lähistöllä, missä hän yleensä käy lounaalla! Aika pysähdyttävää... Mutta onneksi hänellä oli sinä päivänä ollut vapaapäivä.

Tähän mennessä reissua olin joka päivä puhunut varmaan vähintään tunnin saksaa! Sitten Villachiin asti oli mukava syyrialainen nainen seurana, edelleen puhuin vain saksaa. Tällä välillä tuli upeita vuoristokyliä vastaan, tosin vuorten huippuja ei näkynyt, koska oli sateinen sää ja pilvistä - mutta onneksi vuorten laaksojen kylät näkyivät. Oli aika pieni olo.

Itävallan Villachissa vaihdoin Ljubljanaan menevään junaan ja tapasin kolme irkkua. Tässä vaiheessa minun kavereiden tapaamismatka muuttui enemmän "oikeaksi interreiliksi", sillä matkakumppanini haisivat viinalle ja kuuntelivat täysillä musiikkia. He olivat myös reilaamassa, yllätys yllätys, mutta hieman nuorempia ja villimpiä kuin minä. Ljubljana oli oikeastaan minun reilini ensimmäinen ja ainoa kaupunki, jossa en ollut vielä käynyt. Itse asiassa en ollut koskaan aiemmin käynyt Sloveniassa! Perillä Kasperi haki minut autolla ja nakkasi hostelille lepäämään eväiden kanssa. Illalla tutustuttiin kaupunkiin ja käytiin syömässä Burekia! Tämä on sitä paikallista baari-illan jälkeistä mässyä, kun taas suomessa haetaan pizzaa tai kebabia. Oli hauskaa ja kaikki Kasperin kaverit puhuivat more or less englantia minun kanssa, tosin itse Kasperilla loppui kielitaito loppuillasta. [Minä: I don't understand slovenian! -Kasperi: !"#!¤##¤%%#"%!¤#"¤ ah f*ck it.] Haha!

Jokirotta - majava rotan hännällä!

"Esi-Alpit" näkyvissä!

Kaupungin läpi virtaava "joki", joka on kanavan kokoinen.

Day 9: Ljubljana

Majoituin tosiaan hostellissa ensimmäisen ja ainoan kerran matkani aikana. Varatessani huonetta kuvittelin meneväni naisten dormiin. Noh, olin sitten 4-hengen sekahuoneessa ja tietenkin ainoa nainen. Tämä aluksi hermostutti minua, mutta tutustuin kahteen huonekaveriini ja puhuin taas saksaa, koska allani nukkui saksalainen poliisimies. Aamulla käytiin saksalaisen ja amerikkalaisen  kanssa aamupalalla. Oli jotenkin erittäin interrail-tunne, kun tutustui täysin tuntemattomiin ihmisiin. Amerikkalainen oli jättänyt työnsä ja lähtenyt vuoden mittaiselle maailman ympäri matkalle, jonka loppumetreillä hän oikeastaan oli. Sitten käytiin kävelemässä Ljubljanan linnalla. Oma kaverini Kasperi oli vielä tyttökaverinsa luona toipumassa aiemmasta illasta. Hostellin pojat naureskelivat minulle aamupalan jälkeen ja minä sain toimia seurueen johtajana, koska molemmat miehet olivat niin päättämättömiä. Miehet, duh! Seuratkaa emäntää sitten, prkl! :D

Ljubljana

Sitten kahden aikaan Kasperi ja Kaija tulivat ottamaan minut auton kyytiin ja lähdettiin pois Ljubljanasta heidän kesämökilleen syömään slovenialaista ruokaa. Meinasin kuolla ähkyyn <3 Nom nom!

Vuoristomaisemaa

"Petka"

Sieltä tehtiin vielä mutka Slovenian kuuluisimpaan turistikohteeseen Blediin eli järven rannalle. Oli nättiä, mutta kaikki olimme ihan tajuttoman väsyneitä! Ja paikalla oli ihan liikaa turisteja. Onnistuin kuitenkin rajaamaan heidät pois kuvistani ;)

Illalla kävin vielä kävelyllä saksalaisen kanssa, sillä amerikkalainen oli vaihtanut hostellia. Hän kertoi jostain ihmissuhdekirjasta, jossa kerrottiin kuinka meidän sukupolvemme harrastaa kertakäyttöastioiden lisäksi kertakäyttösuhteita (näin kärjistetysti). Ideana siis se, että kun jokin menee rikki, niin sitä ei enää edes yritetä korjata vaan nakataan menemään. Kulutusyhteiskunta-sukupolvi. Tämä laittoi minut myös pohtimaan ihmissuhteita ja meillä oli aika hyvät keskustelut aiheesta (saksaksi, hieman haastavaa). Lisäksi hän tarjosi radlerit, mikä oli minusta vähän omituista. "In Finland the woman pays for herself!" 

Day 10: Ljubljana

Viimeinen päivä Ljubljanassa. Kasperin täytyi olla töissä, joten edessä oli turistipäivä yksin. Oli mukavaa, kun pääsi kunnon interrail tunnelmaan eikä mixed dorm säikäyttänytkään minua. Aamulla kävin ainoana asiakkaana katsomassa kissoja Cat Caffeessa.

Tuonne se kaveri juoksi!

Sitten ostin postikortteja ja kävelin kuumuudessa. Kävin kirppiksellä ostamassa paidan ja hameen 4 eurolla. Sitten vielä lounaskahvit Kasperin työpaikan vieressä ja välikooma hostellilla. Kasperi oli töiden jälkeen liian väsynyt lähteäkseen enää mihinkään, mutta poliisimiehen tilalle oli tullut uusi ranskalainen mies, joka tarjosi minulle oluen ja me käytiin Burekeilla. Oikein mukava päivä ja sain kortitkin postitettua. Ihan ihmeellisiä nämä eurooppalaiset miehet, kun olivat aina tarjoamassa naisille. Tajusinpa myös, että matka oli nyt yli puolen välin ja enää on Wienin loma jäljellä! Jee! Reissaaminen alkoi jo väsyttää :D

Romanttinen Ljubljana

Days 11.-17.: Wien

Keskiviikosta maanantaihin! Vienna Weekly Wednesday keskiviikkomiitti järjestettiin toiveideni mukaisesti Bricks;ssä. Se oli edelleen minun lempibaari Wienissä, koska keskiviikot ovat kukkaismusiikkipäiviä - the Beatlesiä yms yms rokkia! Keskiviikkona vain satoi koko päivän ja silti palloiltiin ympäri Wieniä. Käytiin lounaalla syömässä Schnitzeliä (minun lempipaikka Neubaugasse 52 oli kiinni ja ihmiset lomalla, buu!) ja illalla perus-wieniläinen kioski-Käsekreiner ennen Bricksiä.

 

Hieno idea! Tuo kirja ja ota toinen tilalle! Vähän kuin kirjastokaappi!

Uusi ratsu! Eikä ketään haitannut,että ainoat kenkäni reissulla olivat sandaalit ;)

Kukkaistyttö iltaa varten

Torstaina meillä oli oma Erasmus2013 Reunion Nikon luona, missä muutenkin yövyin perjantaihin asti. Sain pyykit pestyä siellä. Itse jälleennäkemisestä ei ole paljoa kuvia. Meitä piti alunperin olla 8/10 kaveriporukasta tulossa, mutta 2 eivät päässeetkään lopulta tulemaan Wieniin ja yksi teki meille oharit. Eli lopulta meitä oli 5/10 siellä, mutta hauskaa sitten senkin edestä! 5/5! Torstaipäivä meni palloillessa geokätköilyn merkeissä, tosin auringon paisteessa. Sitten näin myös Peggyn, joka oli myöhässä. Illalla tein italialaisille pizzan :'D Pojat pelasivat Mariocarttia ja minä jouduin valtaamaan Nikon sängyn, kun he eivät tehneet sohvalle tilaa. Yöllä ilmeisesti tinttasin sitä naamaan, kun hän yritti herätellä, että nyt olisi sohva vapaa. VOI EI! :D No onneksi en kovasti lyönyt.

Kävin moikkaamassa Tantoria! Kuvan ottamisen jälkeen huomasin tuon laatan, jossa kiipeileminen kielletään, se oli uusi!

Perjantaina menin Liisan luo ja voi että <3 hän ja hänen avomiehensä ovat kyllä ihania! Tykkäsivät kovasti mummoni kutomista Kainuu-villasukista ^^ ja muutenkin vein eri paikoissa kavereilleni tulijaisiksi villasukkia ja salmiakkia eli tapasin erittäin iloisesti yllättyneitä ihmisiä!
Me kävimme parin heidän kaverinsa kanssa kävelemässä kaupungin katuja ja löydettiin hylätyt ostoskärryt, joilla sitten hieman kisailtiin... varovasti ja fiksusti tietenkin! Loppu viikonloppu menikin Neusiedlerseellä Unkarin rajan tuntumassa heidän toisten kavereidensa kanss! Tuli jälleen puhuttua paljon saksaa ja rentouduttua järvellä! Syötiin unkarilaista gulashia ja pelattiin sananselityspeliä - saksaksi. Minä olen kyllä aika ylpeä, että vaikka ehti olla n. vuosi taukoa Saksasta asumisesta ja no ainakin puoli vuotta etten ollut kenenkään saksalaisen kanssa jutellut, ennen reiliä, niin tosi hyvin arvailin vaikeitakin sanoja ja myös selitin hyvin! *taputtaa omaa selkää*

 ***************************************************************************

Vähän myös Sachertorttua naamaan!

Kaiken kaikkiaan erittäin ajatuksia herättävä reissu. Ihania ihmisiä maailmalla, vanhoja kavereita. Ensimmäistä kertaa sanoin suoraan Liisalle ja Nikolle Wienissä, että "ensi kertaan!" ilman, että olisin yhtään epäillyt tulenko vielä käymään Wienissä. Näillä näkymin ainakin kerran kahteen vuoteen kuuluu Wienin reissu :)  Oli myös hyvä päästä yli terroriuutisten aiheuttamasta pelosta. Iskuja voi sattua missä vain, mutta ei me voida elää elämäämme pelon vallassa - se syö liikaa energiaa kaikesta muusta. Ja jos ei uskalla mennä mihinkään, niin monet kauniit paikat jää näkemättä. Tulen kyllä varmasti jossain vaiheessa käymään uudelleen interreilillä - yksin vai yhdessä, se jää nähtäväksi :)

Liebe Grüβe,
Memmu