Reikäpallon paluu kuvioihin

Sähly - tuo kuningaslaji

Sitä huomaa, että kun on pari kuukautta suurinpiirtein istunut persiillään, niin kynnys lähtä mukaan uuteen porukkaan liikkumaan nousee. Innoissani ilmoittauduin pari viikkoa sitten Jenan korkeakoululiikunnan sählyvuorolle, että "Hei jes! Nyt päästään taas jännän äärelle tutun ja hyväksi havaitun pelin pyörteisiin!" Viime torstaina kävinkin ekaa kertaa sekavuorolla pyörimässä ja hauskaa oli! Mutta aloitetaanpa tunnelmista ennen pelivuoroa.

Tulostin töissä kartan löytääkseni perille ja arvoin kuinka kauan menisi polkea asunnolta sinne. Suurimpia huolenaiheitani päivemmällä siis oli, että löydänkö perille ajoissa? Sitten illalla kämpiltä lähtiessäni ja kamoja pakatessani alkoi ujostuttaa. Ujostuttaa niin paljon, että melkein pelotti. Noh, lähdin silti pyöräilemään ja matkalla hermostutti, käsiä hikoilutti. Mietin, että olisikohan sekavuorolla muita tyttöjä, millaisia Saksan urheilijanuoret ovat, puhutaanko siellä enkuksi vai saksaksi (aina ekalla kerralla jännittää). Miten voikaan jännittää niin paljon? Kun sitten saavuin hallille, niin aikalailla heti huomasin, että jännittäminen on turhaa. Vetäjä otti minut hyvin porukkaan mukaan ja aina varmisti, että ymmärsin ohjeet. Ja mikäs siinä sitten, kun harjoitteiden jälkeen alettiin pelaamaan, niin sitähän on monet kerrat ennenkin tehty! Tästä opimme, että ei muutakun aina porukkaan mukaan, sittenhän sitä näkee jännittikö turhaan vai ei. Ja aika hyvin nämä urheilijanuorukaiset otti mukaan peliin ja alku-ujostelun jälkeen uskalsivat puhua minulle englanniksi. Osaanhan mää toki saksaakin, mutta väsyneenä se kielentuotto on hieman hankalaa.

Mieltä lämmitti kovasti, kun tauolla eräs pelaaja tuli kysymään minulta (englanniksi), että "missä olet pelannut aiemmin?". Totesin heti, että "Suomessa!" ja tyyppi totesi vielä loppuun, että sen kyllä näkee, että olen ennenkin pelannut. Jee! Eli vaikka taidot on enemmän tai vähemmän ruosteessa, niin ei ihan täysin kadoksissa! Vaan vähän kyllä hävetti, kun ei juoksukuntoa ollut, mutta jospa se tässä pikkuhiljaa palautuis. Syötö ainakin onnistui (suurimmaksi osaksi) kohdilleen ja teinpäs parit maalit ja syöttöpisteetkin! 

Tähän pitää nyt vielä kommentoida, että Saksassa on kahdenlaista sählyä: ison kentän ja pienen kentän variaatiot. Ison kentän peli = salibandy, eli 5 kenttäpelaajaa ja mokke. Pienen kentän peli on kuin sählyä, eli 4 kenttäpelaajaa ja ilman mokkea pieniin maaleihin. Ilmeisesti tämä pienen kentän variaatio on suositumpi Saksassa ja joukkueita siihen on enemmän. Tosin pulaa naisista on vissiin molemmissa pelimuodoissa. Tässä onkin kätevä aasinsilta, sillä vuoron vetäjä (joka ilmeisesti valmentaa naisten joukkuetta) kysyi heti, kun kuuli, että olen ennenkin pelannut, että haluaisinko liittyä paikalliseen naistenjoukkueeseen pelaamaan vielä nyt, ennenkuin kausi loppuu? Tsih! Mutustelen tässä ajatusta, mutta se taitaa olla lähinnä aikataulukysymys, sillä ehdin jo innostua! Tästäköhän se mun kansainvälinen urheilu-ura alkaa? ;)

Ainiin ja Koutsi oli vielä senkin verran kiva, että oli minun kanssa ekana vaihdossa ja kävi perustaktiikat läpi. Vähän virkisti muistia, mutta kyllähän tuo puolustus-timantti-muodostelma on alivoimasta tuttu! Enempi ehkä ne hyökkäyskuviot oli kysymysmerkkinä. Mutta oli kyllä mukavaa, että vaikka höntsäiltiin, nii kuitenkin pelattiin "ihan oikeasti" taktikoiden. Tai ainakin yritettiin :D
Sähly <3 font="">


t. Urheilu-Meme
PS: Lihakset kiittää vieläkin, pitäisköhän opetella venyttelemään?