Noniin! Jos enää koskaan puren kynsiä ja ujostelen soittaa minnekään puhelimella niin herranjestas ihmiset, läppäskää mua poskelle! Oon tänään puhelimella hoitanut virallisia asioita saksaksi (sydän kurkussa tieten eikä lähellekään mun normaalilla "ihan ok" saksan tasolla) ja kaikki osapuolet ymmärsivät toisiaan! Että jos on munaa (kun on pakko olla) soitella saksaksi, niin ihan turhaan sitä sitten ainakaan suomeksi tulevaisuudessa jännittää.
Piti nimittäin soitella vuokranantajalle, kun täällä Saksassa pitää irtisanoa vuokrasopimus 3 kk etukäteen (siis vuokralaisenkin!) ja sitten pitää noista yksityiskohdista sopia. On mm. erittäin omituista, että kun muuttaa asuntoon, nii yleensä siellä ei ole keittiötä eli uuni ja tiskipöytä/hana ja kaikki kaapistot puuttuvat. Ne pitää ostaa ihan itse ja muuttaessa voi myydä seuraavalle vuokralaiselle. Omituista! Vaan saksalaiset pitävät sitä niin itsestäänselvänä etteivät viitsineet edes mainita asiasta minulle. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa näitä kalusteita mitä täällä on, vaan aiempi vuokralainen jätti ne, kun ei pystynyt kuljettamaan niitä Amerikkaan. Minulla oli ihan erilainen käsitys "kalustetusta huoneistosta" kuin mitä täällä on normaalia. Vaan ainahan noita lisäkustannuksia löytyy.
***
Sen lisäksi täällä minun kämpillä kävi tänään talonmies, joka oli kyllä kuin suoraan jostain toimintaleffasta joku lihaksikas saksalainen (ei Arnold) vähän vanhempi mies. Oikein tolkusti mulle selitti asioita ja sitten kysyi, että pysyinkö kärryillä ja vähän hidasti puhetta, ja kaikki meni hyvin ja osasin olla kohtelias (eli muistin teititellä). Mulla on kerran aiemminkin tullut talonmies tänne ja aina se vaan jännittää tavata tuntemattomia saksalaisia. Huih! Niin ja huomasin, että perhana vaikka eletään 2010-lukua, niin minä tyttö se vaan niiaan kiitoksen yhteydessä! :,D
Talonmies asensi minulle vihdoin sen tulpan kylppärin altaaseen. |
Höpsähtänein terveisin,
Memeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti