Italian reissun jälkipyykit

Venetsia - tuo erikoinen vedentäytteinen kaupunki ilman autoja ja polkupyöriä

Täällä Itävallassa pääsiäisloma kestää huimat kaksi viikkoa (25.3.-7.4.)! Tämä merkitsi sitä, että suurin osa näistä mun vaihtarikavereista (ja itävaltalaisista, jotka eivät ole kotoisin Wienistä) matkustaa kotikonnuilleen. Oma tilanne pääsiäisloman suhteen oli, että hmm.. ostanko kalliit lennot Suomeen vai hengaanko yksin Wienissä vai (voittajavaihtoehto) lähdenkö katsomaan Italiaa. Täytyy kyllä myöntää, etten ole aiemmin hirveästi edes Italiaa ajatellut matkustuskohteena, mutta yllättäen, kun on näitä italialaisia kavereita lähipiirissä, niin päätimpäs sitten lähteä sinne minne lähes kaikki mun hyvistä kavereista suuntasi. Suunnitelmat Italian reissun suhteen ehtivät muuttua varmaan ainakin kolme kertaa ennen reissua (kenen kanssa reissaan, montako päivää missäkin ja ketä näen missäkin) ja sitten vielä kahdesti itse reissun aikana! Huh huh. Noooh, olen jo ehtinyt näiden kahden kuukauden aikana tottua siihen, että kokoajan suunnitelmat muuttuu ja ihmiset saattaa tuosta noin vain muuttaa mielipiteitään.  Nyt on loma siis jo puolessa välissä ja oon kotoutunut takaisin tänne metropoliin... Joten eikun muistelemaan viime viikkoa!

Lauantai-iltana suunnattiin Nikon (italialainen) ja Miian (mun kämppis, etelä-korealainen) kanssa Westbahnhofille junaan. Meillä oli istumapaikat Venetsiaan asti yöjunassa, joka lähti siinä vähän ennen iltayhdeksää ja oli aamulla yhdeksän aikoihin perillä. Voin kyllä todeta, että vaikka oli ihan mukava semmoisessa kuuden hengen hytissä matkustaa niin mieluummin kyllä olisin ottanut VR:n istumapaikat, koska niissä saa sentään sen tuolin melkein vaakatasoon. Junamatkalla mulla meni pariin otteeseen korvat lukkoon, sillä se juna kulki Alppien läpi! ...tosin taidokkaasti onnistuin kuitenkin nukkumaan suurimman osan matkasta. Näin mä yhdessä välissä jonkun kaupungin/kylän siellä vuorisolassa, koska oli pimeää ja siellä oli lamput päällä (tuli vähän semmoinen lotri olo, että katsoisi niiden örkkien kaivokseen). Niko ei tullut meidän kanssa perille Venetsiaan, vaan jäi siinä tuntia aiemmin pois kotikaupunkiinsa. Minä ja Miia tietenkin oltiin lähdetty optimistisella asenteella koko Italian reissulle: oltiin pakattu t-paitoja ja yhdet shortsitkin mukaan - kyllähän nyt Italia on auringostaan tunnettu! Perillä sitten odotti karu todellisuus ja vesisade. Hienosti. Eikä tietenkään tullut edes sateenvarjoa pakattua mukaan. *facepalm*

Ensimmäinen näkymä Venetsiasta rautatieasemalta.

Tuli muuten tässä välissä mieleen, että Miia hyräili kokoajan tätä laulua (Your song), joten siitä tuli meidän teema-biisi.

Siellä juna-asemalla ihan ensimmäisenä yritettiin päästä turisti-infoon, mutta huomattiin sen aukeavan vasta joskus yhden jälkeen... Joten käytiin kantiinissa juomassa aamukahvit ja pohdittiin seuraavaa siirtoa. Me ei oltu varattu hostellia, koska nyt ei vielä ollut mikään sesonkiaika, mutta tietenkin oltiin katsottu muutamat osoitteet valmiiksi. Hommattiin matkamuistomyymälästä yksi kartta ja parit postikortit ja lähdettiin sitten etsimään hostellia. Miia sanoi olevansa ihan käsi karttojen suhteen, joten mää sain kunnian toimia kartanlukijana ja olin tietty ihan mielissään! Löydettiin se hostelli helposti, mutta siellä ei ollut huoneita vapaina ja kun me kysyttiin, että onko tässä lähistöllä muita hostelleja niin se vastaanottotäti totesi, että suurin osa on remontissa. Kuulema kannattaa kysellä yhden tähden hotelleista juna-aseman läheltä. Silloin tämä flikka ajatteli, että JA PYH! Nehän on tietenkin kalliimpia lähempänä asemaa (mun logiikalla), joten ylipuhuin Miian lähtemään mun kanssa syvemmälle Venetsiaan. Miialla oli vähän enempi tavaraa kuin mulla, joten hän halusi kääntyä aiemmin takasin päin etsimään hotellia - mutta suostui kuitenkin vielä katsomaan seuraavan aukion ja sieltä sitten löytyikin hotelli Bernardi. [Se oli edullinen, sillä kahden hengen huoneesta sai maksaa 45 e/yö (tähän ei kuulunut parin euron veroa, mutta siis hinta per naama oli jotain 24e luokkaa). Meillä oli siis huoneessa parisänky ja käsienpesuallas ja sitten käytävästä löytyi suihku+wc. Mutta suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä hotellia, koska siellä oli erittäin ystävällinen henkilökunta, jotka puhui hyvää englantia. Ja aamupala kuului tietenkin hintaan.] Koska kello oli niin vähän (lähemmäs 10) niin meidän huone ei ollut vielä vapaana, joten me vain jätettiin kamat sinne hotellille ja lähdettiin jalkaisin tutkimaan tuota romantiikan luvattua kaupunkia!

Ponte di Rialto

Jee jee! Hienosti edustan Uni Wieniä.

Joku musiikkimuseo, siellä oli klarinettia ja mandoliinia jne.

San Marco

Palazzo Cavalli-Franchetti

Oli vihreetäkin, vaikkei nyt hirveän montaa puistoa tullut vastaan.

 

Tämmöisiä aukioita löytyi aina välistä.

Käytiin syömässä ensimmäiset oikeat italialaiset pizzat lounaaksi, mutta omaksi harmikseni me valittiin huono ravintola, koska oon syönyt parempaa pizzaa täällä Wienissä yhdessä italialaisessa pizzeriassa... Plus ne tarjoilijat oli tosi töykeitä. Miia oli hyvä, kun päästiin syömään, niin se tunnusti mulle, että olin kuulema tosi pelottava nälkäisenä! Että tyyliin kuin ois karhulle puhunu ja sitten sen ruuan jälkeen taas kunnon ilopilleri, hehe. Hyvä ruoka ja parempi mieli, vai miten se oli? Kyllä mä sen itsekin tiiän, että oon tosi kärttysä nälkäisenä, kunnon lapsi. Me käytiin vielä illalla uudemman kerran kävelemässä ympäri Venetsiaa ja katsomassa miltä se näytti pimeällä (ja satteessa).

Kuva ei nyt näytä kuinka pimeää siellä oikeasti oli. Spooky.

 Ensimmäisen päivän jälkeisiä pohdintoja Venetsiasta:
- pieni kaupunki, kaikkialle pääsee kävellen (eli ei kannata ostaa vesibussilippua, ne on kalliita)
- siellä ei ole autoja eikä pyöriä, sillä kadut ovat erittäin kapeita ja kokoajan on siltoja ylitämässä kanavia
- kanavia pitkin kulki gondoleja, vesibusseja, ambulansseja, poliisiveneitä
- jotkut tarjoilijat on vähän töykeitä, koska jos olet jo syönyt ne haluaa potkia sinut ulos tehdäkseen tilaa seuraaville asiakkaille - tosin tämä ei pätenyt läheskään kaikkiin paikkoihin
- Italiassa ei ole tapana jättää tippiä niinkuin Itävallassa

***

Meidän toisen päivän ohjelmassa oli käydä katsomassa Murano ja Burano, kaksi Venetsian läheistä saarta. Muranolla on lasitehdas ja Buranolla pitsitehdas. Molemmat saaret olivat erittäin pieniä, mutta henkilökohtaisesti tykkäsin Buranosta enemmän, sillä siellä oli värikkäitä taloja. Muranossa ainut nähtävyys oli käydä siellä lasitehtaalla katsomassa, kun ne puhalsi lasia... Jonka jälkeen ne yritti myydä ylikalliita tuotteita. Huhhuh.

Murano ja lasikukka

Lähdössä saarille, ostettiin 12 h vesibussilippu - 18 e. Btw, satoi lunta!

Murano

Burano! Niin ja ostettiin tokana päivänä oikeat sadekamppeetki!

Kolmantena Venetsia päivänä Niko liittyi seuraamme ja myös Nikon opiskelukaveri Topias ja itävaltalainen kaveri Tuomas. Edelleen kierreltiin Venetsiaa ja maisteltiin Spritziä (samaa kuin täällä Aperol-Spritzer). Ei ollut ihan juoma minun makuun, mutta se on perinteinen italialainen juoma.

Käytiin katsomassa Nikon yliopistoa

Kirkko meidän hotellin lähellä. Aurinkokin pilkisti.

Siellä oli korkean veden varoitus, koska oli satanut paljon, mutta ei nyt hirveästi kuitenkaan kadulle asti noussut vesi.

Vähänkö repesin! Siis tämä alaston-teema jatkuu. Ensin käyn täällä Wienissä alastomien miesten näyttelyssä ja sitten Prahassa oli ne vauvat ja nyt tämä poika!

He´s got a frog.

Sun!

HRC

Viimenen kuva Venetsiasta

Illalla sitten Miia lähti seikkailemaan Saksaan ja minä lähdin (vaikkakin flunssasena) Nikon luo Coneglianoon! Päätin tässä vaiheessa, etten mene ollenkaan Bolognaan vaan parantelen itseni. Tässä muutama kuva Coneglianosta ja lähiseudulta. Täytyy kyllä sanoa, että huomasin olevani enemmän metsä- kuin meri-ihminen. Venetsiassa oli kiva käydä, mutten muuttaisi sinne asumaan. Huomasin myös tänne takaisin tullessani, että olen enempi pienkaupunki kuin suurkaupunki ihminen (ei tainnut yllättää ketään).

Matkalla rinteen päälle linnaa ihmettelemään.

Ennen Coneglianon linnaa oli tämmöinen piha ja kirkko.

Conegliano

Maisemaa

Rönötys

Bassano, maisemaa sillalta

Basilica of Aquileia

Joo, käytiin istumassa. Huomasin ettei italialaiset oikein hirveästi tykkää puhua englantia! Ainakaan nuoret (ellei Niko erikseen pyytänyt niitä puhumaan)... Vanhemmat miehet taaskin oli ystävällisiä (siis ei tuolla istuskellessa vaan yleisesti) ja ihan mielellään jututti englanniksi.

Vittorio Venetto

Jäätelökärry!!

Tsirp tsirp, kevät!
<3:llä Memmu

Ps. Hyvät pääsiäiset! Kävin eilen katsomassa tämmöistä näyttelyä tuolla Luonnontieteellishistoriallisessa museossa.
Pps. Mulla on vähän ongelmia noiden kuvien asettelun kanssa... en oo mikään blogi-mestari jne. Sorgen!
Ppps. Löysin enon baarin, mutten enoa! (Eno = viini)