Saksaa Saksassa

Se tunne, kun odotukset ovat korkealla ja pudotus maanpinnalle on jyrkkä.

Viime viikon maanantaina avasin työsähköpostin ja huomasin,  että jee, tänään alkaa saksankurssi!  Postissa ei ollut mitään mainintaa kurssin tasosta ja tekemäni lähtötasotestikin oli vain yhden A4 kokoinen. Hyvillä mielin lähdin sitten pitkän työpäivän jälkeen vielä 1,5 h opiskelemaan.

Kurssilla paljastui sitten karu totuus, että minut oli laitettu A2-tason ryhmään. Siis siihen samaan jonka kävin jo Wienissä. Ok, tiesin, että minun täytyy kerrata kielioppia, mutta kun muille kurssilaisille kaikki (mukaanlukien puhuminen) oli niin haastavaa. Eli tunti eteni _hitaasti_... tietenkin olin kohtelias ja seurasin tuntia ja annoin muidenkin vastata opettajan kysymyksiin. Sillä kerralla paikalla oli sijainen, joten en jäänyt tiedustelemaan muista ryhmistä. Kuitenkin tunnin jälkeen hän vielä halusi jutella minulle ja kysyi, että olen varmaan ollut saksankurssilla aiemminkin, koska en ole aloittelija. Pitääkin sitten seuraavalla kerralla kysyä opettajalta olenko väärässä paikassa?

Laitoin myös sähköpostia naiselle,  joka opettaa suomea yliopistolla. Ajattelin, jos hänen ryhmästään löytyisi joku, joka haluaisi ryhtyä suomi-saksa kielitandemikseni. Mulla oli viime syksynä Oulussakin tandem ja kielen opettelu oli erityisen mukavaa. :) Wienissä yritin löytää tandemparin,  mutta kohdalleni sattuivat vain henkilöitä, jotka eivät puhuneet saksaa tai muuten olivat väärin perustein liikkeellä. Jenan nainen vastasi viestiini ja toivotti tervetulleeksi tunnille esittelemään itseni.

***

Tämä oli tilanne viikko sitten maanantaina. Kävin A2-kurssilla uudestaan viime viikon torstaina ja tapasin opettajan, joka oli myös sitä mieltä, että A2 on liian helppo minulle, mutta jos haluan voin käydä sekä sillä kurssilla, että toisella (B1). Tällä viikolla kävin katsomassa tuota B1.2 ryhmää ja järkytyin. A2 kurssin opettaja oli ihana nainen ja hyvä opettaja,  mutta tämä B1 kurssin opettaja opetti erikoisella "hyppelytyylillä" ja oli enemmänkin opiskelijoiden kaveri kuin opettaja. Minua ärsytti suuresti, kun väitöskirjattöntekijät käyttäytyivät kuin ala-asteella ja kokoajan nakkeli omia kommenttejaan ja vitsailivat. Ei tuntunut yhtään saksankurssilta koko oppitunti. Olin sitten itse hiljaa ja luin kaverin kirjasta kielioppia. Kun opettaja vihdoin kysyi minulta jotain olin jo niin väsynyt, että kesti hetken aikaa ymmärtää kysymys ja tietenkin opettaja veti tunnista (ja minun kolmesta lauseestani) sen johtopäätöksen, että kurssi on minulle liian vaikea. Ei todellakaan ole,  mutta joitain kielioppiasioita en tiedä mitä he ovat jo opetelleet. Musta tuntuu, että oikea kurssi olisi B1.1 eri opettajalla ja ryhmällä, sillä joitain kielioppiasioita en ole koskaan opetellut. Vaan saa nähdä onko sellaista kurssia tarjolla... Mielenkiinnolla odotan tilanteen kehittymistä.

Kävin nyt maanantaina suomenkurssilla esittelemässä itseni ja jättämässä sähköpostiosoitteeni,  jos joku olisi kiinnostunut kielitandemista. Kurssilla oli neljä nuorta naista opiskelemassa. No, saksalaisista ei ole vieläkään kuulunut mitään,  mutta itse kurssin suomalainen nuori opettajatar kysyi kahville näin suomalaisten kesken. Ihan kiva juttu sekin, vaikka saksankielen perässä menikin siellä käymään. :) Tällä hetkellä haluaisin tosi kovasti kielitandemin, koska tuo kurssitilanne on mitä on.

Olen erittäin turhautunut näihin mun epävarmoihin saksan opiskeluyrityksiin, mutta ei se mitään.  Hankin jo oman kielioppikirjan ja pahimmassa tapauksessa opettelen itsekseni. Toisaalta olisi todella mukava saada kurssikavereita,  joiden kanssa opiskella. Asd.

Tällainen avautumispostaus saksan opiskelusta! Mutta laitetaanpa loppukevennykseksi kuva suomalaisesta salmiakkihunajasta, jonka ostin Jenan joulumarkkinoilta!

Jänkhäkunkku! Oululainen kielten opiskelija oli myymässä hunajaa joulumarkkinoilla!

Vielen Dank und bis später!
Memmu