Täydennystä eiliseen (lauantaihin).
Tosiaan eilen sitten olin jo menossa nukkumaan iltadatailujeni jälkeen (jo klo 22 paikallista), mutta kämppis tuli koputtelemaan ovea ja kutsui nimeltä. Olin ensin hieman ihmeissäni, kun Aramilla oli pieni suklaapatukkarasia kädessään ja ojenteli sitä. Hän tuli kysymään, että tiedänkö missä on pyykkitupa. Minä sitten vetäsin äkkiä kollarit päälle ja olin, että lähdetään yhdessä katsomaan, kun se on niin vaikeasti neuvottavissa. Mentiin tuonne eri päähän taloa ja sitten alettiin pohtimaan, että missä on varauslista. Onneksi paikalla oli joku pesemässä pyykkiä niin jututettiin sitä siinä sitten vähän aikaa ja saatiin tietää, että varauslistaa ei ole ja pyykkikoneet pitää maksaa jollain erillisellä kortilla semmoiseen automaattiin, että ne toimii. Ilmeisesti itävaltalainen pankkikortti käy ja siihen sitten jollekin "Quick"-tilille voi ladata rahaa. Pyykinpesua varten täytyy luonnollisesti olla omat pesuaineet ja koneen käyttö maksaa 1e pro Stunde. Mulla ei ole vielä sellaista korttia, että voisin pestä pyykkiä, mutta täytyy maanantaina käydä vielä tuossa alakerran infossa/toimistossa kyselemässä, että meneekö homma oikeasti näin. Aram otti kuitenkin sen meitä neuvoneen tyypin sähköpostin ylös (Aramilla ei ole itävaltalaista kännykkäliittymää), että jos ei muuta niin voidaan hänen kortiltaan/saldostaan käyttää pesukonetta ja sitten annetaan käteisenä se pari euroa.
Tämän pyykkitupaseikkailun jälkeen palattiin takaisin tänne meidän kerrokseen ja tuossa matkalla oli ihan kaamea tupakanhaju! Tuolla ensimmäisessä kerroksessa oli jotkut bileet käynnissä (lauantai-ilta) ja ihmiset poltti sisällä - aika karua. Minä kysyin sitten kämppikseltä, että haluaisiko hän iltateetä, jos me löydettäisiin puhtaat kupit jostakin. Onneksi Aramilla oli oma kuppi, koska niitä ei tosiaan löytynyt sitten kuin yksi... Tutustuttiin toisiimme tuossa kerroksen keittiössä ja hän kysyi minulta, että onko Suomen kieli englanti *:D* En sitten tiedä tarkoittiko virallista kieltä vai mitä, koska hänellä meni saksa ja englanti sekaisin, mutta totesin vain, että meillä alkaa englannin opetus jo ala-asteella. On ihan kiva, että edes yksi täällä ajattelee mun puhuvan hyvää englantia, yay! Itsellä tulee kyllä välistä sellaisia black-outteja arkipäiväisten sanojen suhteen, että huhhuh. Niin ja sain eilen myös kommenttia, että yleensä eräs tyyppi aina sekoittaa suomalaiset amerikkalaisiin aksentin takia, mutta mää kuulema puhun ihan suomalaisella aksentilla (dääm). Sama tyyppi myös totesi, että saksan ääntämiseni on kauheaa, reilukerhosta hyvää päivää.
En nyt eilen sitten onnistunut metsästämään itselleni ruokailuvälineitä, joten vielä tämän päivän saan sinnitellä ja huomenna sitten kirppikseltä niitä kattiloita! Totesin Aramillekin, että jos jotain hommataan niin pimitetään ne muilta tänne meidän eteiseen etteivät vahingossakaan mene pilaamaan niitä! >:D Jep, tää on tätä suomalaista ystävällisyyttä - en oo yhtään vainoharhainen tai mitään. Muttakun on jaettu keittiö ja oon nähnyt minkälaista hiipparia siellä välistä on niin... Ennakkoluulot 1 - Memmu 0. Se pohjaan palanut kattila ei tehnyt hyvää vaikutusta PLUS nyt, kun eilen tuolla istuttiin keittiössä niin nähtiin kuinka sotkuiseksi se oli jätetty.
Hyvä uutinen on se, että tänään heräsin jo vähän inhimillisempään (eli itselle tutumpaan) aikaan klo 9. Victory!
***
Lisää sunnuntaista ja kuvia luvassa myöhemmin, en nyt ehdi kirjoittaa hetkeen, kun saksankurssi alkoi ja pitää oikeasti etsiä ne kattilat yms. :D
Schnitzelin syöjä Memmu
maanantai 4. helmikuuta 2013
lauantai 2. helmikuuta 2013
Saturday night fever! ...Not
Day 3. in Vienna
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa parantua unirytmi. Ainakin melkein. Heräsin tänään siinä 7 aikaan paikallista aikaa ja mietin, että milloinkohan oon viimeksi lauantaina herännyt näin aikaisin? Ulkona oli sadesää (mm. siksi en ottanut kuvia), joten pakkohan mun oli sitten joskus puolenpäivän aikaan lähtä metsästämään sateenvarjoa kaupoista. Fiksuna tyttönä en tietenkään muistanut sellaista mukaani pakata Suomesta... Näistä lähialueen kaupoista en löytänyt sateenvarjoa, joten lähdin tuonne MariaHilferStrasselle semmoista etsimään. Luin jostain, että tuolla tiellä on vähän huokeampia ja tunnettuja kauppaketjuja, kuten McDonalds, Zara, H&M jne. Ostin sitten itselleni ensimmäisen sateenvarjon mikä käteen osui - se oli halpa ja ruma kuin mikä, mutta ajaa asiansa :D Päätin myös etsiä itselleni kasvorasvaa, mutta kaikki oli jotain erikois-kauneus-mömmöjä niin saapi sitten jäädä kasvot rasvaamatta toistaiseksi.
Näin myös jo Saksassa tutuksi tulleen kauppakeskus Müllerin ja ajattelin käydä ostamassa sieltä itselleni sellaisen lautapelin kuin Mensch ärgere Dich nicht, mutta en lyötänyt kyseistä peliä :( Samalla tiellä näkyi myös monia muita kauppoja ja englanninkielinen elokuvateatteri. Oli myös varmaan maailman suurin sisäänkäynti sellaiseen seksikauppaan kuin Spartacus. Huh huh. En kyllä mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, kun sen verta huvitti se sisäänkäynti. Koska tosiaan täällä kämpillä ei ole ruokavälineitä vielä kunnolla, niin söin sitten ulkosalla tosi turistimaisesti mäkkärissä. Kuitenkaan en kehdannut olla niin turisti, että oisin kokoajan ollut kamera esillä, joten tästä päivästä ei ole kuvia.
Päällimmäiset ajatukset on, että täällä on hienoja rakennuksia (ainakin tuolla vanhemmassa kaupunginosassa) ja ihan hiton paljon ihmisiä! Metrolla kulkiessa tulee ihan muurahaiset mieleen, kun porukka nousee portaita ylös ja alas. Ihan mukava päästä tuolta ihmisvilinästä tänne omaan huoneeseen omaan rauhaan. Sen verta arka oon vielä, etten lähtenyt tänään klubille vaikka kysyttiin. Tuolla on jo alkuillasta pimeää ulkona ja vaikka lähin metroasema on 10 min kävelyn päässä niin oon vielä vainoharhainen. Pitää varmaan herättää sisäinen taekwon-doka henkiin ja sitten lähtä tanssaamaan! Tai hankkia niitä kavereita, jotka sattuis asumaan samassa talossa :)
Huomenna meillä on ensimmäinen tapaaminen muiden ESN vaihtareiden kesken iltakuudelta keskustassa. Pitää sinne koettaa eksyä ja selviytyä takaisin ehjänä. Saa nähdä, josko sitä aamulla kävisi lenkillä, kun tuntuu ettei nyt vielä (näin kolmantena päivänä) ole mitään urheilullista näkyvissä vähään aikaan. Tonava on kyllä kiva!
Hyvää yötä toivottaen,
Memmu
PS: Pitää varmaan yrittää kuitenkin vielä tunti pysyä hereillä, ettei huomenna iske jo kahdeksalta väsymys ;)
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa parantua unirytmi. Ainakin melkein. Heräsin tänään siinä 7 aikaan paikallista aikaa ja mietin, että milloinkohan oon viimeksi lauantaina herännyt näin aikaisin? Ulkona oli sadesää (mm. siksi en ottanut kuvia), joten pakkohan mun oli sitten joskus puolenpäivän aikaan lähtä metsästämään sateenvarjoa kaupoista. Fiksuna tyttönä en tietenkään muistanut sellaista mukaani pakata Suomesta... Näistä lähialueen kaupoista en löytänyt sateenvarjoa, joten lähdin tuonne MariaHilferStrasselle semmoista etsimään. Luin jostain, että tuolla tiellä on vähän huokeampia ja tunnettuja kauppaketjuja, kuten McDonalds, Zara, H&M jne. Ostin sitten itselleni ensimmäisen sateenvarjon mikä käteen osui - se oli halpa ja ruma kuin mikä, mutta ajaa asiansa :D Päätin myös etsiä itselleni kasvorasvaa, mutta kaikki oli jotain erikois-kauneus-mömmöjä niin saapi sitten jäädä kasvot rasvaamatta toistaiseksi.
Näin myös jo Saksassa tutuksi tulleen kauppakeskus Müllerin ja ajattelin käydä ostamassa sieltä itselleni sellaisen lautapelin kuin Mensch ärgere Dich nicht, mutta en lyötänyt kyseistä peliä :( Samalla tiellä näkyi myös monia muita kauppoja ja englanninkielinen elokuvateatteri. Oli myös varmaan maailman suurin sisäänkäynti sellaiseen seksikauppaan kuin Spartacus. Huh huh. En kyllä mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, kun sen verta huvitti se sisäänkäynti. Koska tosiaan täällä kämpillä ei ole ruokavälineitä vielä kunnolla, niin söin sitten ulkosalla tosi turistimaisesti mäkkärissä. Kuitenkaan en kehdannut olla niin turisti, että oisin kokoajan ollut kamera esillä, joten tästä päivästä ei ole kuvia.
Päällimmäiset ajatukset on, että täällä on hienoja rakennuksia (ainakin tuolla vanhemmassa kaupunginosassa) ja ihan hiton paljon ihmisiä! Metrolla kulkiessa tulee ihan muurahaiset mieleen, kun porukka nousee portaita ylös ja alas. Ihan mukava päästä tuolta ihmisvilinästä tänne omaan huoneeseen omaan rauhaan. Sen verta arka oon vielä, etten lähtenyt tänään klubille vaikka kysyttiin. Tuolla on jo alkuillasta pimeää ulkona ja vaikka lähin metroasema on 10 min kävelyn päässä niin oon vielä vainoharhainen. Pitää varmaan herättää sisäinen taekwon-doka henkiin ja sitten lähtä tanssaamaan! Tai hankkia niitä kavereita, jotka sattuis asumaan samassa talossa :)
Huomenna meillä on ensimmäinen tapaaminen muiden ESN vaihtareiden kesken iltakuudelta keskustassa. Pitää sinne koettaa eksyä ja selviytyä takaisin ehjänä. Saa nähdä, josko sitä aamulla kävisi lenkillä, kun tuntuu ettei nyt vielä (näin kolmantena päivänä) ole mitään urheilullista näkyvissä vähään aikaan. Tonava on kyllä kiva!
Hyvää yötä toivottaen,
Memmu
PS: Pitää varmaan yrittää kuitenkin vielä tunti pysyä hereillä, ettei huomenna iske jo kahdeksalta väsymys ;)
perjantai 1. helmikuuta 2013
Note to self: Muista vaihtaa yhteystietoja!
Day 2. in Vienna
Jäi varmaankin eilinen unirytmi päälle, sillä heräsin tänään mukavasti jo klo 5 paikallista aikaa (eli klo 6 Suomen aikaa). Siinä sitten hostellilla pööpöilin ja kävin aamupalalla. Tällä kertaa olin fiksumpi ja kirjoitin googlemapsistä itselleni ohjeet tänne Haus Panoramaan, jonne oli alle kilometri matkaa. Tietty mulla nyt sitten eilisen jälkeen oli jo muutama karttakin tarttunut mukaan, mutta varmuuden vuoksi… Aamupäivä meni täällä odotellessa check-inniä – en oikein tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta pääasia, että pääsin huoneeseen. Tässä kuva, kun ehdin jo vähän purkaa tavaroita viidennessä kerroksessa:
Jäi varmaankin eilinen unirytmi päälle, sillä heräsin tänään mukavasti jo klo 5 paikallista aikaa (eli klo 6 Suomen aikaa). Siinä sitten hostellilla pööpöilin ja kävin aamupalalla. Tällä kertaa olin fiksumpi ja kirjoitin googlemapsistä itselleni ohjeet tänne Haus Panoramaan, jonne oli alle kilometri matkaa. Tietty mulla nyt sitten eilisen jälkeen oli jo muutama karttakin tarttunut mukaan, mutta varmuuden vuoksi… Aamupäivä meni täällä odotellessa check-inniä – en oikein tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta pääasia, että pääsin huoneeseen. Tässä kuva, kun ehdin jo vähän purkaa tavaroita viidennessä kerroksessa:
Aurinkoinen koppero (iltapäivästä meni pilveen). Tässä myös näkymä kopperosta ulos:
 |
| Vasemmalle |
 |
| Alas |
 |
| Oikealle |
Tänään oli lämmin päivä, mutta ei niin lämmin kuin eilen. Hyvän näköistä, kun ruoho jo alkaa vihertää, mutta muuten kadut on pikkukivien peitossa (lumisulanut alta pois eivätkä katuharjat ole vielä kiertäneet). Jos eilen oli seikkailupäivä, niin tänään on ollut tämmöinen kotihiiripäivä. Sitten, kun sain asetuttua tänne, niin aattelin, että nyt sitä ruokaa hakemaan jääkaappiin! Siis täällä on yhteinen keittiö tässä kerroksessa ja sitten tämän yhden oven takana on kaksi asukasta – me jaetaan tuo eteistila ja wc/suihku, mutta molemmilla on sitten omat huoneet. Tuossa eteistilassa on molemmilla pienet jääkaapit. No, takaisin asianytimeen eli lähdin siis kauppaan. Ihan kivasti meni kauppareissu, mutta jos eilen oli mukavia itävaltalaisia, jotka auttoivat löytämään hostellin, niin tänään oikea asiakaspalvelija oli täys PIIP. Otti heti seuraavia asiakkaita siihen, vaikka mulla oli pakkaaminen kesken ja sitten vaan sori mene tolle pöydälle pakkaa (semmosella äänellä mikä ei todellakaan ollut sorry)! Jee meikä paineessa siirtelee irtotavaraa sinne isommalle pakkauspöydälle ja mietin, että miksi ihmeessä se kauppa ei avannut toista kassaa niin ei tarttis olla tuli persauksen alla? Huoh. Ja muutenkin se sen asenne/small talk oli sellaista, että ajattelin vaan istua loppupäivän sisällä.
”Kotia” päästyäni otin sitten läppärin esiin ja olin jo sillä mielentilalla, että kunnon miinaharavat parantaa elämän. Tai sosiaalinen kontakti maailmaan. Niin ei. Internet piti käydä avaamassa ja sen pystyi tekemään aikaisintaan 16:30. Meinasin jo purra kynsiäni, että ei voi olla näin ärsyyntynyt olo toisena päivänä täällä, kun ensimmäinen päivä oli ollut ihan kiva! Onneksi sain hieman sosiaalisoitua, kun tänne ilmestyi viereisen huoneen kämppis – etelä-korealainen nainen. JES. No ei sitäkään huvia kauaa kestänyt, kun se jo lähti seikkailemaan. Tässä vaiheessa kirosin kovasti internetittömyyttä ja sitä, etten ollut eilen tajunnut ottaa poikien puhelinnumeroita itselleni. Kävin mutkan alakerrassa etsimässä jotain yhteistä Lounge tilaa, mutta siellä oli savunhajuinen tyhjä huone ja muut oli lukittuna. Vissiin illalla on alakerrassa jotkut bileet, mutta minä oon kyllä taas jo niin väsynyt, että saa nähdä. Törmäsin ala-aulassa kyllä pariin puheliaaseen vähän vanhempaan tyyppiin jostain Turkmenistanista, mutta niistä kyllä sai semmoisia viboja, että kannattaa pysyä kaukana [Säbätytöille selvennykseksi, että siis minä vastaanotin pahoja viboja]. Ei tullut elämää ja kaiken lisäksi, vaikka olin ostanut ruokaa, niin tuolla keittiössä ei ole paljon mitään ruuanlaittovälineitä! Kattilakin oli ihan pohjaan palanut molemmilta puolilta pohjaa. YÖK.
Söin reippahasti appelsiinin ja päätin, että nyt loppu tämä masentelu, minä lähden pihalle! Katsoin kartasta lenkkireittiä, mutta sitten huomasin, että koska Tonava on tuossa suhteellisen lähellä niin juoksenpa (eli hölkkään) sinne! *Välihuom! Mulla on erittäin huonoja suomenkielen lauseita niin kieliopillisesti kuin muutenkin, ihan hirveitä virkkeitä ja monet rinnastuskonjuktiot peräkkäin tjsp.* Noh, mieli rauhoittui, kun löysin Tonavan. Se oli hieno ja iso. Näin myös hienoja kukkuloita Wienin reunustalla ja tuli vähän Kainuu mieleen, paitsi isommassa mittakaavassa. Tonava oli leveämpi vastarannalta vastarannalle kuin Kajaanin joki, mutta kapeampi (minun mielestä) kuin mitä meiän mökillä on vastarannalle. Tietenkin iso T on kanavoitu, ettei se tulvisi, mutta silti :D Se virtasi tosi kovasti ja vesi oli *ylläripylläri* mutaisen näköistä. Pitää ensi kerralla ottaa kuva, sillä siitä tuli jotenkin niin keväinen ja vappufiilis, kun sitä katsoi. Olisi vielä ollut muutamat joutsenet niin voilá.
Lenkin jälkeen sitten luonnollisesti kävin suihkussa ja huuhdoin ne viimeisetkin angstit sinne. JA SITTEN NOPEASTI TIETOKONEHUONEESEEN KYSYMÄÄN SITÄ INTERNETTIÄ! Tässä vaiheessa järkytyin hieman, sillä porukka poltti sisällä. Siis ne tietokonetyypit. Ei mennyt ihan mutkitta tuo internetin asentaminen, kun tietokoneen kieliasetukset ovat tietenkin suomella ja siinä me sitten vähän värkkäiltiin tämän kanssa, kun ymmärtääkseni jotkut ohjaimet tai ajurit tai jotkut piti päivittää. Kuitenkin nyt siitä selvittiin ja sitten he kertoivat mulle, että joudun odottamaan vielä 40 min ennen kuin yhteys toimii. Tämän ajan käytin tietenkin tehokkaasti hyödyksi kirjoittamalla tätä blogia, sillä minulla ei ole vielä uusia kavereita :( tai siis niitä yhteystietoja! Ärsyttävää, kun tarttui paitaan tupakanhaju sieltä tietokonehuoneesta, asd.
Tuli muuten mieleeni tässä kaksi asiaa;
1) huomasin nyt, kun tuuletan tuota paitaa, että täällä avautuu kanssa yhtä hassusti ikkunat kahteen suuntaan kuin Saksassakin! Siis sillä tavalla ylhäälle päin aukeaa (pitää ottaa kuva sitten päivänvalossa, nyt on jo pimeää).
2) eilen oli mukava jutella sen italialaisen kanssa, kun huomasin yhdessä välissä kokoajan keskeytelleeni hänet ja pyysin sitten sitä anteeksi niin hän sanoi, ettei ollut edes huomannut tätä mun epäkohteliaisuutta. :D Kuulemma ne aina puhuu kilpaa siellä Italiassa! Bravissimo! Jes. Meikä on löytänyt paikkani tässä maailmassa --> puhu aina italialaisille.
Jeps, ja nyt kun netti toimii niin pääsen tässä suunnittelemaan huomisen ohjelmaa // hoitamaan muita juttuja, kuten vaikka vuokran. :)
-Nälkäinen Memmu
PS: Kuva talosta löytyy täältä http://www.panoramio.com/photo/12219949
torstai 31. tammikuuta 2013
Challenge accepted!
Day 1. in Vienna
Mulla on ollut nyt hirveän suuri ristiriita sisäisen kotihiireni ja seikkailijan välillä. Toisaalta vaihtoon lähtö on tuntunut hirveän pelottavalta ja toisaalta aivan hirveän jännittävältä, mutta onneksi nyt ainakin tämän ensimmäisen päivän ajan Seikkailu-Memmu oli vallassa! Tässä tulee nyt väsynyttä selostusta mun, ah niin mielenkiintoisesta, päivästä:
Heräsin klo 4:00 aamulla, suunnattiin vartin yli viideksi Oulunsalon lentokentälle check-inniin ja nätisti oli ruumamatkalaukku alle 23 kg (jotain 21 kg). Käsimatkatavaralaukkua eivät ees punnanneet ja sain läppärin kuljetettua sen ison-pienen-keskikokoisen laukun sisällä, kuten myös käsilaukun. So far so good. Oulu-Helsinki välillä ihastelin kuuta, kun pimeässä lennettiin klo 6-7. Mun vieressä istui myös yrmeän näköinen herrasmies, mutta pakkohan mun oli siitä kuusta jotain kommentoida, niin se lämpesi ja kohta puhuttiinkin jo kuinka pitäis saada nopeampia junia samalle välille, sillä lentokentällä menee aina aikaa ja Helsingin päädyssäkin pitää vielä keskustaan raahautua sieltä kentältä.
Noh, se lento oli ja meni ja mua väsytti. Hengailin sitten siellä Helsingin päädyssä sen tunteroisen aamuteen ääressä. Ainiin, olin eilen illalla saanut vasta tietää, että Itävallassa eletään tuntia Suomen ajasta jäljessä... Eli mun lento Hki-Wien kestikin 2h 15 min. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä heti kun kone oli ilmassa niin tämä neiti veteli sikeitä :D Sitten kun aukaisin silmät, niin aurinko vaan paistoi ja mulla tuli kauhea mielihalu päästä hiihtämään niiden pilvien päälle... Anyways, kun saavuin Wieniin niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli Saksan ja Espanjan yhdistelmä! Sillä talot oli kuin Saksasta ja ilmasto (ok, no se aurinkoisuus ja +13 astetta) kuin Espanjasta - täällä oli jo kevät alkanut. Tosin myöhemmin kuulin, että tämä oli eka tällainen erilainen päivä ja varmaan sää palaa siihen +2 asteeseen tässä piakkoin.
Lentokentältä seikkailin ensin junalla (CAT) Wien Mitte -asemalle/pysäkille ja sitten otin metron (U-bahn) käyttöön ja seikkailin Handelskain pysäkille. No tähän asti kaikki sujui jotakuinkin hyvin. Ongelma tuli siinä, ettei mikään mun kartta näyttänyt sitä tietä missä hostelli oli, koska se ei ole keskustan lähellä. Kuitenkin muistelin katsoneeni eilen googlemapsistä suurinpiirtein mihin suuntaan lähteä ja kuljinkin oikeaan suuntaan. Kadulla kysyin yhdeltä naiseltä missä se hostelli voisi olla ja hän yritti neuvoa englanniksi, kunnes totesi ettei osaa auttaa. Onneksi paikalle saapui itävaltalainen rouvashenkilö kahen koiran kanssa ja nämä neitokaiset juttelivat hetken keskenään. Tämä uusi opas osasi neuvoa minut perille, mutta puhui ja ymmärsi pelkkää saksaa. Le fu. Ensimmäinen päivä Itävallassa ja heti joutui herättelemään saksankielen taitoa, joka on saanut tässä jo pitkän tovin uinua... Anyhow, tämä tyttö löysi perille ja sai huoneen ja kellokaan ei ollut vielä kuin 12 !
Pikaisen siistiytymisen jälkeen lähdin sitten etsimään yliopiston päärakennusta, joka olikin ihan-täysin-heti Schottentorin U-bahn pysäkin (Haltestelle) vieressä. Siis en edes ala vertaamaan Oulun yliopistoa Wienin yliopistoon... Ei saakeli! Kuten serkkuni kerran minulle kuvaili minkälainen paikka hälle tulee yliopistosta mieleen, niin tämä täytti sen kuvauksen täydellisesti: Vanha, mahtava, kivinen rakennus, joka huokuu viisautta niin, että tuntee ittensä viisaaksi ihan vaan olemalla siellä. Wau. Tai ainakin tämä oli mun reaktio siitä aulatilasta. (Katotaan sitten mikä reaktio on muusta yliopistosta myöhemmin). Kävin siis siellä, koska sieltä olisi ehkä voinut löytää muita ESN-ihmisiä, mutta koska kello oli jo vähän päälle yksi eikä siellä näkynyt ketään niin lähdin etsimään saksankielenkurssin lähtötasotestin paikkaa. Välihuom. kannattaa olla silmät ja korvat auki, kun matkustaa metrolla/ratikalla, nimim. jäin 3 pysäkkiä liian aikaisin pois haaveillessani... No sitten, kun löysin paikallisen kielikeskuksen niin seuraava yllätys: siinä oli sekä suullinen haastattelu, että kirjallinen. KÄÄK. Tosin se suullinen ei sitten vaikuttanutkaan mitenkään kai :D Mutta pulssi kävi korkeella...
Kokeen jälkeen eksyin sinne missä ESN Uni Wieniläiset myivät ESN-kortteja ja koska olin hieman väsynyt ja nälkäinen (söin viimeksi lentokoneessa ja kello oli jo päälle 15) ja levoton, niin nakkelin kenties-hieman-liian-levotonta läppää tälle opiskelijalle :D No ei se mitään! Levoton läppä palkittiin ja ESN-tyyppi yhdessä italialaisen kanssa-kielikurssi-opiskelija-tyypin kanssa lähtivät minun kanssa markettiin ostoksille :) Sitten käytiin vielä syömässä minun ensimmäinen Schnitzel (lihaa leivän välissä), tosin se täti ei laittanut sinne mitään väliin niin oli aika kuiva... Pitää kokeilla toiste eri paikasta!
Kello oli "jo" kuusi paikallista aikaa illasta, kun saavuin sitten hostellille ja aukaisin tietokoneen ja pääsin WiFillä nettiin ja kohta nukahdan. Kuitenkin tuli tänään sitten tutustuttua kahteen tyyppiin, jotka vaikutti tosi kivoilta ja sunnuntaina sitten näkee heitä uudestaan ekassa ESN-tapaamisessa!
Everything went better than expected,
Memmu
PS: Hereillä jo 16,5 h ja en kyllä hirveemmin saanut viime yönä unta, joten vaikka paikallinen aika onkin 19:30, niin tämä nainen taitaa painaa pään tyynyyn.
PPS: Loppupäivästä olis saanut kans niin hienot selostukset kuin aamusta, mutta jaksu loppui kesken. :)
Mulla on ollut nyt hirveän suuri ristiriita sisäisen kotihiireni ja seikkailijan välillä. Toisaalta vaihtoon lähtö on tuntunut hirveän pelottavalta ja toisaalta aivan hirveän jännittävältä, mutta onneksi nyt ainakin tämän ensimmäisen päivän ajan Seikkailu-Memmu oli vallassa! Tässä tulee nyt väsynyttä selostusta mun, ah niin mielenkiintoisesta, päivästä:
Heräsin klo 4:00 aamulla, suunnattiin vartin yli viideksi Oulunsalon lentokentälle check-inniin ja nätisti oli ruumamatkalaukku alle 23 kg (jotain 21 kg). Käsimatkatavaralaukkua eivät ees punnanneet ja sain läppärin kuljetettua sen ison-pienen-keskikokoisen laukun sisällä, kuten myös käsilaukun. So far so good. Oulu-Helsinki välillä ihastelin kuuta, kun pimeässä lennettiin klo 6-7. Mun vieressä istui myös yrmeän näköinen herrasmies, mutta pakkohan mun oli siitä kuusta jotain kommentoida, niin se lämpesi ja kohta puhuttiinkin jo kuinka pitäis saada nopeampia junia samalle välille, sillä lentokentällä menee aina aikaa ja Helsingin päädyssäkin pitää vielä keskustaan raahautua sieltä kentältä.
Noh, se lento oli ja meni ja mua väsytti. Hengailin sitten siellä Helsingin päädyssä sen tunteroisen aamuteen ääressä. Ainiin, olin eilen illalla saanut vasta tietää, että Itävallassa eletään tuntia Suomen ajasta jäljessä... Eli mun lento Hki-Wien kestikin 2h 15 min. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä heti kun kone oli ilmassa niin tämä neiti veteli sikeitä :D Sitten kun aukaisin silmät, niin aurinko vaan paistoi ja mulla tuli kauhea mielihalu päästä hiihtämään niiden pilvien päälle... Anyways, kun saavuin Wieniin niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli Saksan ja Espanjan yhdistelmä! Sillä talot oli kuin Saksasta ja ilmasto (ok, no se aurinkoisuus ja +13 astetta) kuin Espanjasta - täällä oli jo kevät alkanut. Tosin myöhemmin kuulin, että tämä oli eka tällainen erilainen päivä ja varmaan sää palaa siihen +2 asteeseen tässä piakkoin.
Lentokentältä seikkailin ensin junalla (CAT) Wien Mitte -asemalle/pysäkille ja sitten otin metron (U-bahn) käyttöön ja seikkailin Handelskain pysäkille. No tähän asti kaikki sujui jotakuinkin hyvin. Ongelma tuli siinä, ettei mikään mun kartta näyttänyt sitä tietä missä hostelli oli, koska se ei ole keskustan lähellä. Kuitenkin muistelin katsoneeni eilen googlemapsistä suurinpiirtein mihin suuntaan lähteä ja kuljinkin oikeaan suuntaan. Kadulla kysyin yhdeltä naiseltä missä se hostelli voisi olla ja hän yritti neuvoa englanniksi, kunnes totesi ettei osaa auttaa. Onneksi paikalle saapui itävaltalainen rouvashenkilö kahen koiran kanssa ja nämä neitokaiset juttelivat hetken keskenään. Tämä uusi opas osasi neuvoa minut perille, mutta puhui ja ymmärsi pelkkää saksaa. Le fu. Ensimmäinen päivä Itävallassa ja heti joutui herättelemään saksankielen taitoa, joka on saanut tässä jo pitkän tovin uinua... Anyhow, tämä tyttö löysi perille ja sai huoneen ja kellokaan ei ollut vielä kuin 12 !
Pikaisen siistiytymisen jälkeen lähdin sitten etsimään yliopiston päärakennusta, joka olikin ihan-täysin-heti Schottentorin U-bahn pysäkin (Haltestelle) vieressä. Siis en edes ala vertaamaan Oulun yliopistoa Wienin yliopistoon... Ei saakeli! Kuten serkkuni kerran minulle kuvaili minkälainen paikka hälle tulee yliopistosta mieleen, niin tämä täytti sen kuvauksen täydellisesti: Vanha, mahtava, kivinen rakennus, joka huokuu viisautta niin, että tuntee ittensä viisaaksi ihan vaan olemalla siellä. Wau. Tai ainakin tämä oli mun reaktio siitä aulatilasta. (Katotaan sitten mikä reaktio on muusta yliopistosta myöhemmin). Kävin siis siellä, koska sieltä olisi ehkä voinut löytää muita ESN-ihmisiä, mutta koska kello oli jo vähän päälle yksi eikä siellä näkynyt ketään niin lähdin etsimään saksankielenkurssin lähtötasotestin paikkaa. Välihuom. kannattaa olla silmät ja korvat auki, kun matkustaa metrolla/ratikalla, nimim. jäin 3 pysäkkiä liian aikaisin pois haaveillessani... No sitten, kun löysin paikallisen kielikeskuksen niin seuraava yllätys: siinä oli sekä suullinen haastattelu, että kirjallinen. KÄÄK. Tosin se suullinen ei sitten vaikuttanutkaan mitenkään kai :D Mutta pulssi kävi korkeella...
Kokeen jälkeen eksyin sinne missä ESN Uni Wieniläiset myivät ESN-kortteja ja koska olin hieman väsynyt ja nälkäinen (söin viimeksi lentokoneessa ja kello oli jo päälle 15) ja levoton, niin nakkelin kenties-hieman-liian-levotonta läppää tälle opiskelijalle :D No ei se mitään! Levoton läppä palkittiin ja ESN-tyyppi yhdessä italialaisen kanssa-kielikurssi-opiskelija-tyypin kanssa lähtivät minun kanssa markettiin ostoksille :) Sitten käytiin vielä syömässä minun ensimmäinen Schnitzel (lihaa leivän välissä), tosin se täti ei laittanut sinne mitään väliin niin oli aika kuiva... Pitää kokeilla toiste eri paikasta!
Kello oli "jo" kuusi paikallista aikaa illasta, kun saavuin sitten hostellille ja aukaisin tietokoneen ja pääsin WiFillä nettiin ja kohta nukahdan. Kuitenkin tuli tänään sitten tutustuttua kahteen tyyppiin, jotka vaikutti tosi kivoilta ja sunnuntaina sitten näkee heitä uudestaan ekassa ESN-tapaamisessa!
Everything went better than expected,
Memmu
PS: Hereillä jo 16,5 h ja en kyllä hirveemmin saanut viime yönä unta, joten vaikka paikallinen aika onkin 19:30, niin tämä nainen taitaa painaa pään tyynyyn.
PPS: Loppupäivästä olis saanut kans niin hienot selostukset kuin aamusta, mutta jaksu loppui kesken. :)
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Läksijäiset
Haikeutta.
Eilen oli läksärit. Mitäköhän niistä osaisi kertoa? Ainakin jälleen lähtö konkretisoitui, kun istuttiin porukalla lattialla tyhjässä (huonekalu mielessä) ja ei-niin-tyhjässä (ihmispaljous) kämpässä. Käytiin alkuillasta ekojen kavereitten kanssa saunassa ja siinä vaiheessa, kun itse palasin asunnolle saunarakennuksesta niin siellä oli jo Munchkinit menossa. Ainiin ja ennen saunaa pelattiin 7 Wondersia - aikas kiva peli sekin!
En ollut mitään ihmeempiä ohjelmia järjestänyt meille (alunperin oli tarkoitus olla lumisotaa, mutta sää ei sallinut lumipallojen tekoa, nyyh), joten kaverit olivat omatoimisia ja toivat lautapelejä mukanaan. :) Tietenkään kaikki eivät halunneet/jaksaneet pelata, mutta sellainen yleinen rento hengailu ringissä oli aika pop - eli ei nyt mitkään hirveät reubaamis läksärit olleet kyseessä.
Itsellä ohjelmanumerona oli pizzan tilaaminen puhelimella, mikä oli jännää, sillä en ole koskaan ennen joutunut (lue: uskaltanut) tilata kotiinkuljetuksella pizzaa. Mutta hienosti se 15 pizzan luetteleminen sujui ja saatiin oikea määrä käteistäkin kerättyä kaikilta. Se oli sitten aika hienoa huomata kuinka juhlien äänenvoimakkuus vaimeni kuin taikaiskusta, kun ne pizzat saapui ja löysivät omat omistajansa *:D* Magical moment indeed ja syömisen jälkeen minäkin osasin jo vähän rentoutua enkä vouhottaa, että haluaako kukaan kahvia/kaakaota :)
Vaikka tunnelma olikin suhteellisen läheinen ja lämmin, niin ihmiset oli ihania ja osasi naapureita kunnioittaen oma-aloitteisesti tehdä lähtöä siinä hiljaisuuden alkaessa... tietenkin sinne jatkopaikalle Caioon istumaan! Mutta tykkäsin kyllä, kun kukaan ei örveltänyt vaikka olisi luullut siihen lukumäärään edes yhden örveltäjän mahtuvan ;) Allekirjoittanut kävi myös istumassa paikallisessa, mutta tanssijalan alkaessa vipatuttaa lähtivät pojat tietenkin käyttämään reissuunlähtijää vielä kerran humpalla.
Tänään sitten siivottiin kämppiksen kanssa entinen asunto sellaiseen kuntoon, että kehtaa avaimet käydä luovuttamassa viikolla. On se edelleen ihan huippu asunto. Haikeus myös siihen suuntaan, mutta on ne seuraavat asukit kyllä tosi onnekkaita, kun saa niin hienon kämpän! Varsinkin, kun siinä on niin siististi asuttu ;)
Oli todella ihana nähdä vielä paljon tuttuja kasvoja ja tietenkin se haikeus iski päälle ettei näe hienoja ihmisiä niin pitkään aikaan (ok, no ei se puoli vuotta nyt maailmanloppu ole). Silti on lohduttavaa tietää, että löytyy niitä kavereita silloinkin, kun tulee takaisin <3 Mää oon muutenkin tällainen haikailija niin varmaan sitten tulee samanlainen haikeus, kun joutuu lähtemään takaisin Suomeen sieltä Itävallasta... Kuvia ei nyt tullut otettua kovin montaa, kun oli kokoajan jotain muuta, mutta hyvä muisto jäi tästä - kiitos kaverit!
Noni. Nyt pitäisi sitten kääntää ajatukset jo Wienin päätyyn, sillä eihän tässä enää ole kuin neljä yötä ennen lentoa! HUI. Matkalaukku odottaa purkamista. Ei, wait? Siis pakkaamista! Ei?? Siis ensin purkamista ja uudelleen pakkaamista, kunhan saan karsittua ylimääräiset vaatteet ja muun turhan pois, että se mahtuisi edes kiinni. Jep. No panic. Kyllä se hoituu ja jos jotain jääpi matkasta niin onneksi posti on keksitty (tai sitten vain kävelen itävaltalaiseen lähikauppaan ja haen sieltä). Huhhuh.
Vielä kerran kavereita kiittäen ja tekstin punaisen langan olemattomuutta pahoitellen,
Memmu
Eilen oli läksärit. Mitäköhän niistä osaisi kertoa? Ainakin jälleen lähtö konkretisoitui, kun istuttiin porukalla lattialla tyhjässä (huonekalu mielessä) ja ei-niin-tyhjässä (ihmispaljous) kämpässä. Käytiin alkuillasta ekojen kavereitten kanssa saunassa ja siinä vaiheessa, kun itse palasin asunnolle saunarakennuksesta niin siellä oli jo Munchkinit menossa. Ainiin ja ennen saunaa pelattiin 7 Wondersia - aikas kiva peli sekin!
En ollut mitään ihmeempiä ohjelmia järjestänyt meille (alunperin oli tarkoitus olla lumisotaa, mutta sää ei sallinut lumipallojen tekoa, nyyh), joten kaverit olivat omatoimisia ja toivat lautapelejä mukanaan. :) Tietenkään kaikki eivät halunneet/jaksaneet pelata, mutta sellainen yleinen rento hengailu ringissä oli aika pop - eli ei nyt mitkään hirveät reubaamis läksärit olleet kyseessä.
Itsellä ohjelmanumerona oli pizzan tilaaminen puhelimella, mikä oli jännää, sillä en ole koskaan ennen joutunut (lue: uskaltanut) tilata kotiinkuljetuksella pizzaa. Mutta hienosti se 15 pizzan luetteleminen sujui ja saatiin oikea määrä käteistäkin kerättyä kaikilta. Se oli sitten aika hienoa huomata kuinka juhlien äänenvoimakkuus vaimeni kuin taikaiskusta, kun ne pizzat saapui ja löysivät omat omistajansa *:D* Magical moment indeed ja syömisen jälkeen minäkin osasin jo vähän rentoutua enkä vouhottaa, että haluaako kukaan kahvia/kaakaota :)
Vaikka tunnelma olikin suhteellisen läheinen ja lämmin, niin ihmiset oli ihania ja osasi naapureita kunnioittaen oma-aloitteisesti tehdä lähtöä siinä hiljaisuuden alkaessa... tietenkin sinne jatkopaikalle Caioon istumaan! Mutta tykkäsin kyllä, kun kukaan ei örveltänyt vaikka olisi luullut siihen lukumäärään edes yhden örveltäjän mahtuvan ;) Allekirjoittanut kävi myös istumassa paikallisessa, mutta tanssijalan alkaessa vipatuttaa lähtivät pojat tietenkin käyttämään reissuunlähtijää vielä kerran humpalla.
Tänään sitten siivottiin kämppiksen kanssa entinen asunto sellaiseen kuntoon, että kehtaa avaimet käydä luovuttamassa viikolla. On se edelleen ihan huippu asunto. Haikeus myös siihen suuntaan, mutta on ne seuraavat asukit kyllä tosi onnekkaita, kun saa niin hienon kämpän! Varsinkin, kun siinä on niin siististi asuttu ;)
Oli todella ihana nähdä vielä paljon tuttuja kasvoja ja tietenkin se haikeus iski päälle ettei näe hienoja ihmisiä niin pitkään aikaan (ok, no ei se puoli vuotta nyt maailmanloppu ole). Silti on lohduttavaa tietää, että löytyy niitä kavereita silloinkin, kun tulee takaisin <3 Mää oon muutenkin tällainen haikailija niin varmaan sitten tulee samanlainen haikeus, kun joutuu lähtemään takaisin Suomeen sieltä Itävallasta... Kuvia ei nyt tullut otettua kovin montaa, kun oli kokoajan jotain muuta, mutta hyvä muisto jäi tästä - kiitos kaverit!
Noni. Nyt pitäisi sitten kääntää ajatukset jo Wienin päätyyn, sillä eihän tässä enää ole kuin neljä yötä ennen lentoa! HUI. Matkalaukku odottaa purkamista. Ei, wait? Siis pakkaamista! Ei?? Siis ensin purkamista ja uudelleen pakkaamista, kunhan saan karsittua ylimääräiset vaatteet ja muun turhan pois, että se mahtuisi edes kiinni. Jep. No panic. Kyllä se hoituu ja jos jotain jääpi matkasta niin onneksi posti on keksitty (tai sitten vain kävelen itävaltalaiseen lähikauppaan ja haen sieltä). Huhhuh.
Vielä kerran kavereita kiittäen ja tekstin punaisen langan olemattomuutta pahoitellen,
Memmu
tiistai 22. tammikuuta 2013
Esteettisyyttä??
Haudi!
Tuossa eilen kirjoittaessani huomasin, että vaikka ruskea maailmankartta olikin aiheeseen ihan hyvä tausta, se oli aika tylsä... Joten tänään pyysin kaveriani Herskaa tekemään uuden taustakuvan ja BAM! Siitä tuli räikeä ja hauska ja erittäin vaikeasti liitettävä tekstiin (Don´t get me wrong, I´m grateful!). Noh, nyt sain blogin aseteltua edes jotenkin luettavan näköiseksi, mutta varmaan tulen jossain vaiheessa vähän vielä sitä viilaamaan... Kuvasta tykkään kyllä kovasti! Se tuo mieleeni solut :3
Jos jollain on hyviä ehdotuksia miten saada esteettisemmän näköiseksi blogia, niin nakatkaas kommenttia!
Good night,
Memmu
Tuossa eilen kirjoittaessani huomasin, että vaikka ruskea maailmankartta olikin aiheeseen ihan hyvä tausta, se oli aika tylsä... Joten tänään pyysin kaveriani Herskaa tekemään uuden taustakuvan ja BAM! Siitä tuli räikeä ja hauska ja erittäin vaikeasti liitettävä tekstiin (Don´t get me wrong, I´m grateful!). Noh, nyt sain blogin aseteltua edes jotenkin luettavan näköiseksi, mutta varmaan tulen jossain vaiheessa vähän vielä sitä viilaamaan... Kuvasta tykkään kyllä kovasti! Se tuo mieleeni solut :3
Jos jollain on hyviä ehdotuksia miten saada esteettisemmän näköiseksi blogia, niin nakatkaas kommenttia!
Good night,
Memmu
maanantai 21. tammikuuta 2013
Takaisin blogimaailmaan!
Heippa!
Tämä blogi on näköjään alkuhuumansa jälkeen jäänyt talviunille pariksi vuodeksi. En nyt ala tähän syitä erittelemään, mutta kirjoittajan heräämisen syyn voin toki kertoa! Olen nimittäin lähdössä vaihtoon Wieniin kesälukukaudeksi *yay* ja ajattelin, että mikä olisikaan parempi tapa pitää kaverit kotimaassa ajantasalla kuin blogin kirjoittaminen. Tämän lisäksi tällä (jo melkein unohdetulla blogilla) sattuu olemaan passeli nimikin, joten en ala uutta luomaan :)
Tärkeimmät speksit mitä on luvassa tulevaisuudessa:
- menen Wieniin 31.1.
- helmikuun käyn intensiivistä saksankielen kurssia
- maalis-kesäkuun opiskelen Wienin yliopistolla biokemian, molekyyli- ja solubiologian kursseja (tai näin ainakin olisi tarkoitus)
Tässä oli tämmöinen pikauutispläjäys, lisää luvassa myöhemmin!
-Memmu
ps. Toivottavasti tämä toinen yritys pitää blogia ei jää niin lyhyeksi kuin mitä ensimmäinen - muuten löydän itseni taas parin vuoden päästä vaihtamassa blogin aihetta...
Tämä blogi on näköjään alkuhuumansa jälkeen jäänyt talviunille pariksi vuodeksi. En nyt ala tähän syitä erittelemään, mutta kirjoittajan heräämisen syyn voin toki kertoa! Olen nimittäin lähdössä vaihtoon Wieniin kesälukukaudeksi *yay* ja ajattelin, että mikä olisikaan parempi tapa pitää kaverit kotimaassa ajantasalla kuin blogin kirjoittaminen. Tämän lisäksi tällä (jo melkein unohdetulla blogilla) sattuu olemaan passeli nimikin, joten en ala uutta luomaan :)
Tärkeimmät speksit mitä on luvassa tulevaisuudessa:
- menen Wieniin 31.1.
- helmikuun käyn intensiivistä saksankielen kurssia
- maalis-kesäkuun opiskelen Wienin yliopistolla biokemian, molekyyli- ja solubiologian kursseja (tai näin ainakin olisi tarkoitus)
Tässä oli tämmöinen pikauutispläjäys, lisää luvassa myöhemmin!
-Memmu
ps. Toivottavasti tämä toinen yritys pitää blogia ei jää niin lyhyeksi kuin mitä ensimmäinen - muuten löydän itseni taas parin vuoden päästä vaihtamassa blogin aihetta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)