Sivut

maanantai 4. helmikuuta 2013

Sunnuntaina julkaisematta jäänyt postaus

Täydennystä eiliseen (lauantaihin).

Tosiaan eilen sitten olin jo menossa nukkumaan iltadatailujeni jälkeen (jo klo 22 paikallista), mutta kämppis tuli koputtelemaan ovea ja kutsui nimeltä. Olin ensin hieman ihmeissäni, kun Aramilla oli pieni suklaapatukkarasia kädessään ja ojenteli sitä. Hän tuli kysymään, että tiedänkö missä on pyykkitupa. Minä sitten vetäsin äkkiä kollarit päälle ja olin, että lähdetään yhdessä katsomaan, kun se on niin vaikeasti neuvottavissa. Mentiin tuonne eri päähän taloa ja sitten alettiin pohtimaan, että missä on varauslista. Onneksi paikalla oli joku pesemässä pyykkiä niin jututettiin sitä siinä sitten vähän aikaa ja saatiin tietää, että varauslistaa ei ole ja pyykkikoneet pitää maksaa jollain erillisellä kortilla semmoiseen automaattiin, että ne toimii. Ilmeisesti itävaltalainen pankkikortti käy ja siihen sitten jollekin "Quick"-tilille voi ladata rahaa. Pyykinpesua varten täytyy luonnollisesti olla omat pesuaineet ja koneen käyttö maksaa 1e pro Stunde. Mulla ei ole vielä sellaista korttia, että voisin pestä pyykkiä, mutta täytyy maanantaina käydä vielä tuossa alakerran infossa/toimistossa kyselemässä, että meneekö homma oikeasti näin. Aram otti kuitenkin sen meitä neuvoneen tyypin sähköpostin ylös (Aramilla ei ole itävaltalaista kännykkäliittymää), että jos ei muuta niin voidaan hänen kortiltaan/saldostaan käyttää pesukonetta ja sitten annetaan käteisenä se pari euroa.

Tämän pyykkitupaseikkailun jälkeen palattiin takaisin tänne meidän kerrokseen ja tuossa matkalla oli ihan kaamea tupakanhaju! Tuolla ensimmäisessä kerroksessa oli jotkut bileet käynnissä (lauantai-ilta) ja ihmiset poltti sisällä - aika karua. Minä kysyin sitten kämppikseltä, että haluaisiko hän iltateetä, jos me löydettäisiin puhtaat kupit jostakin. Onneksi Aramilla oli oma kuppi, koska niitä ei tosiaan löytynyt sitten kuin yksi... Tutustuttiin toisiimme tuossa kerroksen keittiössä ja hän kysyi minulta,  että onko Suomen kieli englanti *:D* En sitten tiedä tarkoittiko virallista kieltä vai mitä, koska hänellä meni saksa ja englanti sekaisin, mutta totesin vain, että meillä alkaa englannin opetus jo ala-asteella. On ihan kiva, että edes yksi täällä ajattelee mun puhuvan hyvää englantia, yay! Itsellä tulee kyllä välistä sellaisia black-outteja arkipäiväisten sanojen suhteen, että huhhuh. Niin ja sain eilen myös kommenttia, että yleensä eräs tyyppi aina sekoittaa suomalaiset amerikkalaisiin aksentin takia, mutta mää kuulema puhun ihan suomalaisella aksentilla (dääm). Sama tyyppi myös totesi, että saksan ääntämiseni on kauheaa, reilukerhosta hyvää päivää.

En nyt eilen sitten onnistunut metsästämään itselleni ruokailuvälineitä, joten vielä tämän päivän saan sinnitellä ja huomenna sitten kirppikseltä niitä kattiloita! Totesin Aramillekin, että jos jotain hommataan niin pimitetään ne muilta tänne meidän eteiseen etteivät vahingossakaan mene pilaamaan niitä! >:D Jep, tää on tätä suomalaista ystävällisyyttä - en oo yhtään vainoharhainen tai mitään. Muttakun on jaettu keittiö ja oon nähnyt minkälaista hiipparia siellä välistä on niin... Ennakkoluulot 1 - Memmu 0. Se pohjaan palanut kattila ei tehnyt hyvää vaikutusta PLUS nyt, kun eilen tuolla istuttiin keittiössä niin nähtiin kuinka sotkuiseksi se oli jätetty.

Hyvä uutinen on se, että tänään heräsin jo vähän inhimillisempään (eli itselle tutumpaan) aikaan klo 9. Victory!

***

Lisää sunnuntaista ja kuvia luvassa myöhemmin, en nyt ehdi kirjoittaa hetkeen, kun saksankurssi alkoi ja pitää oikeasti etsiä ne kattilat yms. :D

Schnitzelin syöjä Memmu

2 kommenttia:

  1. Tuo Aram kuulostaa kyllä lepiltä tyypiltä :D. Aika hauskan olosta on muutenni ollu. Eiku rohkeutta matkaan ja lissää seikkailemaan. Ja jos joku käy liian intiimiksi niin monotat sitä naamaan sun tae kwon do kyvyillä ;D.

    - Kadonnut kaverisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeutta rintaan ja nokka kohti seikkailuja, kyllä!

      Poista