Kattila!

JES!

Noniin! Eilen kävin IKEAssa ensimmäistää kertaa ikinä (tai ainakaan muistaakseni) ja löysin sieltä sen surullisen kuuluisan kattilan :) *Yay*

Nyt on kiirus näitten saksan läksyjen kanssa ja taas pitäis mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, joten tässä teille kuva kattilasta ja minun IKEA-pelleilystä:

Der Topf

The Memmu
(Nicola kuvasi)

Palataas myöhemmin vähän pitemmän viestin kera!
Terkuin "kotirouva" Memmu (joo, toi essu ei kyllä oikeen sovi mun tyyliin)

ps. Tein tänään nakkikeittoa :,D

Pitäkää rauha!

Myötätuuli.

Jes! Mä tein sen, jes! Itävaltalaisen osoitteen rekisteröintitoimisto 2 - Memmu 1. Mutta tein sen silti! Eilen aamulla lähdin aikaisin seikkailemaan tuonne keskustan toimistoon. Ensin otin tutun bussin 5B:n Jägerstrasselle, siitä U6 linjalla metrolla Spittelaulle, jossa vaihdoin U4 linjalle ja menin Schwedenplatzille. So  far so good. Mutta. Minun oli tarkoitus ottaa vielä linja-auto sinne toimiston tielle, joka oli ehkä 4 korttelin päässä, vaan tietenkin nousin sieltä metroasemalta sellaisen tien varteen, joka oli väärään suuntaan yksisuuntainen... Nice. Hieman kuumotti, että mitäs nyt teen, kun pitäisi saksankurssillekin vielä ehtiä, niin otin vanhanaikaisesti ison kartan esille ja aloin suunnistamaan. Hienostihan se suunnistus meni (oon opetellut sen tiistaiaamun jälkeen) ja löysin toimiston :)

...Paitsi, että ensin menin väärään paikkaan jonnekin toimistotilaan ja hiki nousi pintaan, kun olin oikeassa osoitteessa, mutta se näytti semmoiselta paikalta mihin olisi pitänyt olla aika varattuna. Anyway, ajattelin, että perhana minähän en enää neljättä kertaa lähde tämän asian takia mihinkään ja rohkaisin itseni kysymään toimistotädiltä (siis piti koputella johonkin random oveen), että onko tämä oikea paikka. Täti ei puhunut englantia, joten auf Deutsch natürlich. Nyt minun pitäisi vielä 3 kuukauden sisään muistaa käydä hakemassa tuon rekisteröinnin confirmation elikkä... siis joku leima siihen vielä ennenkuin lähden Itävallasta ja sitten kun oon lähdössä niin pitää ilmoittaa ja purkaa noi rekisteröinnit. Byrokratiaaaaaaaaaaaah! Mutta se on sen ajan murhe.

Täällä on nyt eilen ja tämän aamupäivän ollut aurinkoinen sää, mutta on kyllä kylmä. Varmaan jotain +2-3 astetta. Muttei ole lunta eli on vähän jo semmoinen pääsiäis-vappu-olo :D

Saksankurssilla vähän ärsyttää, kun mulla tulee aina vain ruotsiksi sanat mieleen... Noh, pitää nyt vähän opiskella viikonloppuna ne yleisimmät sanat mitä mä tarvitsen keskustelussa (ja ei ne eivät ole "häh, täh, mitäh"). Muuten meillä on kyllä tosi mukava se kurssinvetäjä ja oikeastaan eilen oli huippua, kun puhuttiin ammateista ja mä sain kertoa, että mitä kaikkea tiedemies tekkee ;) No ok, vain pari yleistä asiaa, kuten artikkeleiden kirjoittaminen ja uusien löytöjen tekeminen ja tutkimus, mutta silti!

Tämän jälkeen minulla oli Wienin yliopiston järjestämä orientaatio-tilaisuus, jossa mm. sain opiskelijakorttini ja taas paljon lappuja täynnä informaatiota. Huh huh, iltalukemista riittää. Mun pitää ottaa kuva tuosta opiskelijakortista, kunhan saan kameran ladattua... Siis, se on tuommoinen pahviläpyskä :D Old-school meiningillä mennään.

Illalla vielä nähtiin muutamien muiden Erasmus-vaihtareitten kanssa, kun mentiin porukalla katsomaan Opernballia. Tai siis minä olin facebookissa huudellut ESN:n seinällä, että lähteekö kukaan messiin ja lopulta meitä oli 7. Tapaamispaikaksi sovittiin Kalsplatzin metroasema ja McDonaldsin edessä ja no, siihen löysi tiensä minun lisäksi 3. Yksi ihminen löydettiin sieltä Oopperatalon edestä ja sitten kaksi tyttöä soitti  mulle vähän ajan päästä. Tosiaan kamerasta akku loppui ja mua niin ärsytti!! Toivottavasti nuo tyypit lähettelee mullekin niitä kuvia, niin voin tännekin laittaa pari :) Tosin ei siellä Oopperatalon edessä näkynyt muuta kuin ihmisiä hienoissa puvuissa jonottamassa sisälle ja muutamat limusiinit. Siinä vaiheessa, kun alkoi olla kylmä niin me siirryttiin läheiseen kahvilaan, jossa oli isolla screenillä Opernball. Istuttiin siellä ihmisten kanssa ja otettiin pienet lasit kuohuvaa (oli aika kallis paikka, niin oli oikeasti pienet lasit). Siinä vaiheessa, kun avajaisseremonia oli ohi, todettiin että joo nyt nukkumaan! Eli joskus klo 23 aikaan lähdettiin yhden Marinan kanssa takaisin tänne opiskelija-asuntolaan.

Tuolla iltaa istuessa kuitenkin tuli pari ihan hauskaa juttua. Me opeteltiin eri kielillä sanomaan "kippis", tosin minä muistan vain "Prost!" ja "Salute!". Eräs ranskalainen tyttö kuuli, että sanoin "keep peace!" Hehehehh. Toinen hauska oli, kun minulla on laukussa tuommoinen Oulu pinni ja se mun italialainen kaveri sano, että mikä tuo on. No minä, että se on se kaupunki, josta mä tuun. Tästä seurasi tämmöinen keskustelun pätkä:
"Aa! Just like Olululu"
"Mitä?"
"You know, USA, Hawaiji"
"Aa! H-ONOLULU"
"Yes!"
"Melkein kuin Honolulu, kyllä."

Tänään meillä on vielä Aarrejahti edessä ja huomenna tosiaan ajattelin käydä Wienin IKEA:ssa! Ensimmäinen IKEA vierailuni, hui! Mutta se kattila on saatava, jumankauta :D


Keep Peace,
Memmu

PS: Ihan kamalaa lukea jäljestäpäin mitä oon kirjoittanut... Hirveitä kielioppivirheitä ja välistä puuttuu verbiä tai subjektia tai objektia... Onneksipa mun kaverit ovat tottuneet mun hieman epäloogiseen selitystapaan, joten ei luulisi olevan kovin vaikea haaste ymmärtää mitä selitän. :D Mutta jos haluaa paljon tekstiä kirjoittaa niin menee ikuisuus, kun alkaa tarkistelemaan mitä on jo kirjoittanut. Antakaa anteeksi ja ehkä saan tässä jossain välissä taas kuvia laitettua tänne. :)

Nyrkkipyykkiä ja ennakkoluuloja

Himpskatin rekisteröityminen.

Ok, vaikka täällä on ihan kivaa niin silti välillä elämä potkii vastaankin. Nimittäin yritin tosiaan tiistaiaamuna mennä rekisteröimään itävaltalaisen osoitteeni sinne Municipal District Officeen. Mun saksankurssi alkaa aina klo 9:00 ja tämä toimisto aukeaa klo 8:00 ja sulkeutuu niin etten millään enää kurssin jälkeen ehdi käydä. Pääsin paikan päälle mihin ohjeet opasti, mutten löytänyt koko toimistoa?!?! Ärsyttävää ja sitten tuli kiire kurssille, niin en enempiä jäänyt jahkailemaan. Illalla sitten katsoin google mapsistä tarkan paikan ja tänä aamuna menin uudestaan yrittämään. Ei siinä mitään, mutta paikan ovessa luki, että toimisto suljettu tämän viikon!! ARGH. Eli huomenna yritys numero 3. ihan eri toimistolle. Asialla ei muuten olisi kiirettä, mutta ymmärtääkseni kaikkien, jotka tulee asumaan Itävallassa pidempään kuin 3 kk täytyy rekisteröityä kolmen päivän sisällä saapumisestaa (hups).

Toinen potkija on se kattila. Tosin tänään, kun näin Geraldia (hän oli Oulussa viime syksynä vaihdossa meidän laitoksella ja osasi antaa hyviä neuvoja Wienin suhteen) niin me löydettiin kattiloita. Kalliita kattiloita, jotka oli hinta-koko -suhteeltaan ihan vääriä. Tulin nyt siihen tulokseen, että pitää käydä viikonloppuna IKEA:ssa tsekkaamassa onko siellä samat hinnat vai halvemmat ja ostaa se kattila. Mutta hyvät uutiset ovat nämä, että tosiaan Gerald kävelytti mua tuolla Wienin keskustassa ja nyt mulla on aika hyvä käsitys tuosta alueesta missä kaikki vanhat (ja hienot) rakennukset on. Sitten myös se, että mulla on nyt muki tiistain ESN:n kirppiksen jäljiltä ja lusikka niin saan syötyä mysliä/jogurttia, enkä kuole nälkään. :D

Tähän väliin pakollinen säätilapäivitys: Tiistaina täällä ripotteli vettä, mutta tänään lähinnä vain oli pilvistä ja kylmä (jotain +3 astetta).

Eilisestä vielä sen verta, että aamun kielikurssin jälkeen menin etsimään jälleen sitä kattilaa ja kävin siellä ESN:n kirppiksellä. Sieltä oli viety ne ainoat kattilat ja näin pois päin... Mutta sitten illalla meillä oli vielä ESN-ihmisten kanssa Schnitzelin maistajaiset ja Travel Shack nimisen baarin kurkkaus. Eli olin jälleen maistelemassa Schnitzeliä! Se oli hyvää, kannattaa aina ottaa Wiener Schnitzel. Muutenkin tästä vaihtariporukasta voin nyt sanoa, että on hauska huomata kulttuurieroja. Esim. se italialainen tyyppi ja sitten nämä paikalliset itävaltalaiset tulevat aina tervehtimään nähdessä ja erotessa poskisuudelmilla! Heh, ekalla kerralla ehkä vähän punastuin, että mitä ihmettä - ei meillä koskaan poskipussailla! Tosin nyt, kun ehdin jo tottua niin huomasin, ettei ne oikeasti edes pussaa (!) vaan siinä on poski poskea vastaan ja sitten ne vaan ääntelee *mikä pettymys*. Hehe.

Eilen muutenkin huomasin, että ehkä vähän liian aikaisin menin tuomitsemaan ihmiset maanantaina, sillä törmäsin kivaan suomalaistyttöön! Jes! Ja sitten yksi toinen, joka aiemmin vaikutti tosi ylpeältä ja itseään ehkä vähän täynnä olevalta vaikutti myös kovin mukavalta tällä kertaa. :) En sitten tiedä vaikuttiko asiaan se, ettei meidän seurassa ollut miespuolisia henkilöitä vai mikä, mutta nyt ainakin tajuan osata vaihtaa mielipidettä ihmisistä lennosta --> kaikilla on huonoja päiviä, eikä ihmiset aina käyttäydy niinkuin mitä ne on JA muutenkin tapasin muutaman tosi kivan uuden kaveri-ihmisen.

Noniin ja sitten taas tähän päivään:

Tänään oli tosi mukavaa, kun molemmat mummut ja ukki soittelivat tänne :) Kun on koko päivän puhunut englantia ja saksaa, niin on super mukava kuulla suomea ja varsinkin kotiväen suusta! <3 Terkut sinne, mä tiiän, että te luette tätä ;)

Tänään oli myös pikkuinen pakko jo nyrkkipyykätä alkkareita, kun ei vieläkään ole ihan selvillä tuo pesutupa-juttu... Jotenkin on mennyt keskittyminen enempi siihen kattilaan kuin pyykkäämiseen (aivot ei toimi, jos ei maha saa ruokaa). No, onneksi sitä on ennenkin nyrkkipyykätty! Tosin saa nähdä kauanko menee ennenkuin nuo pyykit on kuivuneet... Ihan kiva, että mulla kuitenkin on kaksi hengaria mukana täällä.

Sitten vielä pikakatsaus huomiseen:

Mä en maanantaina päässyt yliopiston järjestämään 1,5 h orientaatio -tilaisuuteen niin menen sinne huomenna klo 14. Sieltä ois tarkoitus saada mukaan täkäläinen opiskelijakortti ja muuta elintärkeää informaatiota! Huomenna myös on Opernball, elikkäs oopperatanssijaiset. Ajateltiin parin vaihtarikaverin kanssa mennä katsomaan siihen oopperatalon eteen, kun nätisti pukeutuvat ihmiset kulkevat. En nyt oikein ole varma, että mikä tämän tilaisuuden historia on tjsp. mutta täällä Wienissä on kuitenkin helmikuu tanssijaisten aikaa. Pitää ottaa asiasta selvää ja palata sitten enemmän informaation kera asian ääreen (jos muistan).

Nyt sitä saksan kirjoitelmaa kirjoittamaan!
-Memmu

Ei vieläkään kattilaa ;___;

Sunnuntai-maanantai -akseli ja saksankurssin alku.

Sunnuntaiaamuna minulla oli aikomuksena, että lähden käymään lenkillä ja kahvilassa syömässä ennenkuin illasta olisi ensimmäinen kokoontuminen ESN-porukalla. Aamun kuitenkin vain lepäilin ja näin ja juuri, kun olin jo ajatustasolla pukemassa päälleni niin kuulin Aramin liikkuvan. Onnistuin sitten hienosti säikyttämään hänet tuossa jääkaapilla, kun kysyin lähtisikö hän kanssani kahvilaan. Vastaus oli myönteinen ja me lähdettiin ensin etsimään meidän nurkilta auki olevaa kahvilaa, mutta kun sitä ei löytynyt niin otettiin metro keskustaan. Me käytiin sellaisessa paikassa kuin "Phil", joka on sekä kahvila että kirja- ja levykauppa. Tosi hip/boheemi paikka. Tietenkin tämmösenä "mettästä tulleena" menin (ja Aram kanssa) siihen tiskille katselemaan menua. Tarjoilija tuli siihen ja käski istua pöytään niin tulevat sitten kysymään... Heh. Ja maksamisen kanssa sama juttu - ehdittiin jo kovaan ääneen ihmetellä, että minneköhän täällä pitää maksaa niin tarjoilija toi laskun. On ehkä pikkasen eri meininki meinaan kuin mihin tää tyttö on tottunut. :D

Ennen kahvia leikittiin turisteja ja otettiin muutama kuva Wienin keskustasta. Kummallakaan ei kyllä ollut hajua, että mitä rakennuksia me kuvattiin :D

Näkymää meidän talon ylimmän kerroksen parvekkeelta.

Tonavan kanaali, kauempana voivat tarkkasilmäisimmät nähdä Tonavankin.

Metroasema (Handelskai)

Keskustan joku.

En ymmärrä miksi tämä kääntyi kyljelleen...

Olisin halunnut posettaa Ronsun kanssa, mutta muksut ehti ensin eivätkä olleet tekemässä lähtöä :/
En ymmärrä miksi tämäkin kuva tahto mennä kyljelleen.

Kahvilan jälkeen me seikkailtiin metrolla vähäsen ja käytiin katsomassa Tonavaa. Tässä hieman kuvia:

Tonavansaaresta

Tonavasta

Kesyjä joutsenia

Kotimatkalla.

Ja tässä se ikkunajuttu mistä mainitsin aiemmin elikkä ne aukeaa sekä "normaalisti" että tuolta yläreunasta :)

 Tässäpä se sunnuntaipäivä meni leppoisasti kämppikseen tutustuessa. PS: terkkuja Suomeen, että aika monet mun kavereista on kuulema söpöjä tai komeita ;)

Illalla sitten mentiin ESN-porukalla tänne http://www.wienerheuriger.at/ (rumat kotisivut). Mä hengailin pöydässä missä oli nämä kaksi mun ensimmäisen päivän tuttavuutta ja sitten pari jotain muuta, mm. mun henkivartija. :D Eli siis tyyppi, joka asuu samassa talossa niin käveltiin metrolta yhtä matkaa. Jee! Mä en oikein tiedä mitä tuosta kertoisin... Innostuin parin viinilasin jälkeen laulamaan sitä ainutta saksankielistä juomalaulua minkä tiedän ja olin muutenkin aikalailla... oma itseni. Great first impression indeed! No, oli kivaa, vaikka karkotin tytöt meidän pöydästä. Ironista on, että olin just ehtinyt sanoa tyypeille, että joo oon mä aika hyvä wingwoman :D  Btw, nämä suomalaiset tytöt joihin oon törmännyt ja jutellut enempi (no en oo kovin monelle jutellut enempi) niin vaikuttaa kaikki _humanisteilta_! Kuvitelkaa. Yhdelläkin oli kauhean sivistynyttä keskustelua jostain englannin kieliopista. Hienosti. Sitten, kun multa kysyttiin aihetta ja nakkasin, että no vaikka urheilu niin puhe kääntyi zumbaan... Hienosti ^10.  Eilisillasta vielä sen verta, että täällä satoi ihan pikkuisen lunta!!

Mistä päästäänkin luontevasti tähän päivään, jolloin satoi vettä. Koko päivän. En ottanut kuvia.

Aamulla löysin saksankielen luokkaan. Meitä on tuossa ryhmässä 8 opiskelijaa, joista 5 oli paikalla ja ryhmän tasohan on A2/2 eli kertausta kertausta. Ihan hyvä vain, koska sanastoa pitää laajentaa ja ne peruskieliopitkin palauttaa ajantasalle. Aamu meni mukavasti ja heti saatiin kotitehtäviäkin, mm. 80 sanan aine aiheesta "Ich, Wien und Deutch". Ainiin, kaikki muut oli asuneet Wienissä vähintään puolivuotta ja jo työelämässä, että kiva saksanryhmä :D

Kurssin jälkeen kävin täällä asunnolla täyttämässä huoneistokortin ja sain Meldezetteliin allekirjoituksen. Huomenaamuna on sitten tarkoitus käydä rekisteröimässä Municipal District Officessa (oon nyt liian väsynyt tarkistamaan oikeinkirjoituksen) itselleni itävaltalainen osoite. Sitten lähdin sinne kuuluisalle ESN kirppikselle etsimään niitä vieläkin kuuluisampia kattiloita, joita ei ollut *tähän semmoinen starwars NOOOOO ääni*. Kiertelin sitten kaupunkia ympäri yrittäen löytää jotain kauppaa, josta ylipäätään saisi kattiloita. Ei. En löytänyt. Oli pimeää ja sateista ja nälkä. Onneksi tänään oli toinen ESN tapaaminen ja sinne tuli se mun italialainen kaveri niin ei vieläkään tarvinnut tehdä uusia tuttavuuksia (tietenkin kärttyisenä ja nälkäisenä). Me mentiin tänne NachBar porukalla ja sitten söin siellä pizzaa *omnom* <3

Saa nähdä milloin mä saan jostain ne kattilat taiottua, mutta enköhän selviä. Budjetti ei vaan kestä syyä ulkona kokoaikaa, niin kohta varmaan täytyy kiristää vyötä. Tai kysyä paikallisilta, että missä täällä on paikallinen PRISMA.

Nyt sänky kutsuu, ciao!
Memmu

PS. Pohdin ääneen sitä mun antamaa ensivaikutelmaa, niin nämä mun kaverityypit vaan totes,  että oon hauska. Nice, no worries. Musta tuntuu, että olin vaan niin mielissäni ihmisistä, että siksi olin niin meno päällä.
PPS. Täällä tuntuu olevan aika paljon australialaisiä jätkiä ja suomalaisia likkoja. Jännä.
PPPS. Punainen lanka saattaa jälleen puuttua, mutta aattelinpahan vaan ilmotella, että hengissä ollaan :)

Sunnuntaina julkaisematta jäänyt postaus

Täydennystä eiliseen (lauantaihin).

Tosiaan eilen sitten olin jo menossa nukkumaan iltadatailujeni jälkeen (jo klo 22 paikallista), mutta kämppis tuli koputtelemaan ovea ja kutsui nimeltä. Olin ensin hieman ihmeissäni, kun Aramilla oli pieni suklaapatukkarasia kädessään ja ojenteli sitä. Hän tuli kysymään, että tiedänkö missä on pyykkitupa. Minä sitten vetäsin äkkiä kollarit päälle ja olin, että lähdetään yhdessä katsomaan, kun se on niin vaikeasti neuvottavissa. Mentiin tuonne eri päähän taloa ja sitten alettiin pohtimaan, että missä on varauslista. Onneksi paikalla oli joku pesemässä pyykkiä niin jututettiin sitä siinä sitten vähän aikaa ja saatiin tietää, että varauslistaa ei ole ja pyykkikoneet pitää maksaa jollain erillisellä kortilla semmoiseen automaattiin, että ne toimii. Ilmeisesti itävaltalainen pankkikortti käy ja siihen sitten jollekin "Quick"-tilille voi ladata rahaa. Pyykinpesua varten täytyy luonnollisesti olla omat pesuaineet ja koneen käyttö maksaa 1e pro Stunde. Mulla ei ole vielä sellaista korttia, että voisin pestä pyykkiä, mutta täytyy maanantaina käydä vielä tuossa alakerran infossa/toimistossa kyselemässä, että meneekö homma oikeasti näin. Aram otti kuitenkin sen meitä neuvoneen tyypin sähköpostin ylös (Aramilla ei ole itävaltalaista kännykkäliittymää), että jos ei muuta niin voidaan hänen kortiltaan/saldostaan käyttää pesukonetta ja sitten annetaan käteisenä se pari euroa.

Tämän pyykkitupaseikkailun jälkeen palattiin takaisin tänne meidän kerrokseen ja tuossa matkalla oli ihan kaamea tupakanhaju! Tuolla ensimmäisessä kerroksessa oli jotkut bileet käynnissä (lauantai-ilta) ja ihmiset poltti sisällä - aika karua. Minä kysyin sitten kämppikseltä, että haluaisiko hän iltateetä, jos me löydettäisiin puhtaat kupit jostakin. Onneksi Aramilla oli oma kuppi, koska niitä ei tosiaan löytynyt sitten kuin yksi... Tutustuttiin toisiimme tuossa kerroksen keittiössä ja hän kysyi minulta,  että onko Suomen kieli englanti *:D* En sitten tiedä tarkoittiko virallista kieltä vai mitä, koska hänellä meni saksa ja englanti sekaisin, mutta totesin vain, että meillä alkaa englannin opetus jo ala-asteella. On ihan kiva, että edes yksi täällä ajattelee mun puhuvan hyvää englantia, yay! Itsellä tulee kyllä välistä sellaisia black-outteja arkipäiväisten sanojen suhteen, että huhhuh. Niin ja sain eilen myös kommenttia, että yleensä eräs tyyppi aina sekoittaa suomalaiset amerikkalaisiin aksentin takia, mutta mää kuulema puhun ihan suomalaisella aksentilla (dääm). Sama tyyppi myös totesi, että saksan ääntämiseni on kauheaa, reilukerhosta hyvää päivää.

En nyt eilen sitten onnistunut metsästämään itselleni ruokailuvälineitä, joten vielä tämän päivän saan sinnitellä ja huomenna sitten kirppikseltä niitä kattiloita! Totesin Aramillekin, että jos jotain hommataan niin pimitetään ne muilta tänne meidän eteiseen etteivät vahingossakaan mene pilaamaan niitä! >:D Jep, tää on tätä suomalaista ystävällisyyttä - en oo yhtään vainoharhainen tai mitään. Muttakun on jaettu keittiö ja oon nähnyt minkälaista hiipparia siellä välistä on niin... Ennakkoluulot 1 - Memmu 0. Se pohjaan palanut kattila ei tehnyt hyvää vaikutusta PLUS nyt, kun eilen tuolla istuttiin keittiössä niin nähtiin kuinka sotkuiseksi se oli jätetty.

Hyvä uutinen on se, että tänään heräsin jo vähän inhimillisempään (eli itselle tutumpaan) aikaan klo 9. Victory!

***

Lisää sunnuntaista ja kuvia luvassa myöhemmin, en nyt ehdi kirjoittaa hetkeen, kun saksankurssi alkoi ja pitää oikeasti etsiä ne kattilat yms. :D

Schnitzelin syöjä Memmu

Saturday night fever! ...Not

Day 3. in Vienna

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa parantua unirytmi. Ainakin melkein. Heräsin tänään siinä 7 aikaan paikallista aikaa ja mietin, että milloinkohan oon viimeksi lauantaina herännyt näin aikaisin? Ulkona oli sadesää (mm. siksi en ottanut kuvia), joten pakkohan mun oli sitten joskus puolenpäivän aikaan lähtä metsästämään sateenvarjoa kaupoista. Fiksuna tyttönä en tietenkään muistanut sellaista mukaani pakata Suomesta... Näistä lähialueen kaupoista en löytänyt sateenvarjoa, joten lähdin tuonne MariaHilferStrasselle semmoista etsimään. Luin jostain, että tuolla tiellä on vähän huokeampia ja tunnettuja kauppaketjuja, kuten McDonalds, Zara, H&M jne. Ostin sitten itselleni ensimmäisen sateenvarjon mikä käteen osui - se oli halpa ja ruma kuin mikä, mutta ajaa asiansa :D Päätin myös etsiä itselleni kasvorasvaa, mutta kaikki oli jotain erikois-kauneus-mömmöjä niin saapi sitten jäädä kasvot rasvaamatta toistaiseksi.

Näin myös jo Saksassa tutuksi tulleen kauppakeskus Müllerin ja ajattelin käydä ostamassa sieltä itselleni sellaisen lautapelin kuin Mensch ärgere Dich nicht, mutta en lyötänyt kyseistä peliä :(  Samalla tiellä näkyi myös monia muita kauppoja ja englanninkielinen elokuvateatteri. Oli myös varmaan maailman suurin sisäänkäynti sellaiseen seksikauppaan kuin Spartacus. Huh huh. En kyllä mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, kun sen verta huvitti se sisäänkäynti. Koska tosiaan täällä kämpillä ei ole ruokavälineitä vielä kunnolla, niin söin sitten ulkosalla tosi turistimaisesti mäkkärissä. Kuitenkaan en kehdannut olla niin turisti, että oisin kokoajan ollut kamera esillä, joten tästä päivästä ei ole kuvia.

Päällimmäiset ajatukset on, että täällä on hienoja rakennuksia (ainakin tuolla vanhemmassa kaupunginosassa) ja ihan hiton paljon ihmisiä! Metrolla kulkiessa tulee ihan muurahaiset mieleen, kun porukka nousee portaita ylös ja alas. Ihan mukava päästä tuolta ihmisvilinästä tänne omaan huoneeseen omaan rauhaan. Sen verta arka oon vielä, etten lähtenyt tänään klubille vaikka kysyttiin. Tuolla on jo alkuillasta pimeää ulkona ja vaikka lähin metroasema on 10 min kävelyn päässä niin oon vielä vainoharhainen. Pitää varmaan herättää sisäinen taekwon-doka henkiin ja sitten lähtä tanssaamaan! Tai hankkia niitä kavereita, jotka sattuis asumaan samassa talossa :)

Huomenna meillä on ensimmäinen tapaaminen muiden ESN vaihtareiden kesken iltakuudelta keskustassa. Pitää sinne koettaa eksyä ja selviytyä takaisin ehjänä. Saa nähdä, josko sitä aamulla kävisi lenkillä, kun tuntuu ettei nyt vielä (näin kolmantena päivänä) ole mitään urheilullista näkyvissä vähään aikaan. Tonava on kyllä kiva!

Hyvää yötä toivottaen,
Memmu

PS: Pitää varmaan yrittää kuitenkin vielä tunti pysyä hereillä, ettei huomenna iske jo kahdeksalta väsymys ;)

Note to self: Muista vaihtaa yhteystietoja!

Day 2. in Vienna

Jäi varmaankin eilinen unirytmi päälle, sillä heräsin tänään mukavasti jo klo 5 paikallista aikaa (eli klo 6 Suomen aikaa). Siinä sitten hostellilla pööpöilin ja kävin aamupalalla. Tällä kertaa olin fiksumpi ja kirjoitin googlemapsistä itselleni ohjeet tänne Haus Panoramaan, jonne oli alle kilometri matkaa. Tietty mulla nyt sitten eilisen jälkeen oli jo muutama karttakin tarttunut mukaan, mutta varmuuden vuoksi… Aamupäivä meni täällä odotellessa check-inniä – en oikein tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta pääasia, että pääsin huoneeseen. Tässä kuva, kun ehdin jo vähän purkaa tavaroita viidennessä kerroksessa:

Aurinkoinen koppero (iltapäivästä meni pilveen).  Tässä myös näkymä kopperosta ulos:

Vasemmalle

Alas

Oikealle

Tänään oli lämmin päivä, mutta ei niin lämmin kuin eilen.  Hyvän näköistä, kun ruoho jo alkaa vihertää, mutta muuten kadut on pikkukivien peitossa (lumisulanut alta pois eivätkä katuharjat ole vielä kiertäneet).  Jos eilen oli seikkailupäivä, niin tänään on ollut tämmöinen kotihiiripäivä. Sitten, kun sain asetuttua tänne, niin aattelin, että nyt sitä ruokaa hakemaan jääkaappiin! Siis täällä on yhteinen keittiö tässä kerroksessa ja sitten tämän yhden oven takana on kaksi asukasta – me jaetaan tuo eteistila ja wc/suihku, mutta molemmilla on sitten omat huoneet.  Tuossa eteistilassa on molemmilla pienet jääkaapit. No, takaisin asianytimeen eli lähdin siis kauppaan. Ihan kivasti meni kauppareissu, mutta jos eilen oli mukavia itävaltalaisia, jotka auttoivat löytämään hostellin, niin tänään oikea asiakaspalvelija oli täys PIIP. Otti heti seuraavia asiakkaita siihen, vaikka mulla oli pakkaaminen kesken ja sitten vaan sori mene tolle pöydälle pakkaa (semmosella äänellä mikä ei todellakaan ollut sorry)! Jee meikä paineessa siirtelee irtotavaraa sinne isommalle pakkauspöydälle ja mietin, että miksi ihmeessä se kauppa ei avannut toista kassaa niin ei tarttis olla tuli persauksen alla? Huoh. Ja muutenkin se sen asenne/small talk oli sellaista, että ajattelin vaan istua loppupäivän sisällä.

”Kotia” päästyäni otin sitten läppärin esiin ja olin jo sillä mielentilalla, että kunnon miinaharavat parantaa elämän. Tai sosiaalinen kontakti maailmaan. Niin ei. Internet piti käydä avaamassa ja sen pystyi tekemään aikaisintaan 16:30. Meinasin jo purra kynsiäni, että ei voi olla näin ärsyyntynyt olo toisena päivänä täällä, kun ensimmäinen päivä oli ollut ihan kiva! Onneksi sain hieman sosiaalisoitua, kun tänne ilmestyi viereisen huoneen kämppis – etelä-korealainen nainen. JES. No ei sitäkään huvia kauaa kestänyt, kun se jo lähti seikkailemaan. Tässä vaiheessa kirosin kovasti internetittömyyttä ja sitä, etten ollut eilen tajunnut ottaa poikien puhelinnumeroita itselleni. Kävin mutkan alakerrassa etsimässä jotain yhteistä Lounge tilaa, mutta siellä oli savunhajuinen tyhjä huone ja muut oli lukittuna. Vissiin illalla on alakerrassa jotkut bileet, mutta minä oon kyllä taas jo niin väsynyt, että saa nähdä. Törmäsin ala-aulassa kyllä pariin puheliaaseen vähän vanhempaan tyyppiin jostain Turkmenistanista, mutta niistä kyllä sai semmoisia viboja, että kannattaa pysyä kaukana [Säbätytöille selvennykseksi, että siis minä vastaanotin pahoja viboja]. Ei tullut elämää ja kaiken lisäksi, vaikka olin ostanut ruokaa, niin tuolla keittiössä ei ole paljon mitään ruuanlaittovälineitä! Kattilakin oli ihan pohjaan palanut molemmilta puolilta pohjaa. YÖK.

Söin reippahasti appelsiinin ja päätin, että nyt loppu tämä masentelu, minä lähden pihalle! Katsoin kartasta lenkkireittiä, mutta sitten huomasin, että koska Tonava on tuossa suhteellisen lähellä niin juoksenpa (eli hölkkään) sinne! *Välihuom! Mulla on erittäin huonoja suomenkielen lauseita niin kieliopillisesti kuin muutenkin, ihan hirveitä virkkeitä ja monet rinnastuskonjuktiot peräkkäin tjsp.* Noh, mieli rauhoittui, kun löysin Tonavan. Se oli hieno ja iso. Näin myös hienoja kukkuloita Wienin reunustalla ja tuli vähän Kainuu mieleen, paitsi isommassa mittakaavassa. Tonava oli leveämpi vastarannalta vastarannalle kuin Kajaanin joki, mutta kapeampi (minun mielestä) kuin mitä meiän mökillä on vastarannalle. Tietenkin iso T on kanavoitu, ettei se tulvisi, mutta silti :D Se virtasi tosi kovasti ja vesi oli *ylläripylläri* mutaisen näköistä. Pitää ensi kerralla ottaa kuva, sillä siitä tuli jotenkin niin keväinen ja vappufiilis, kun sitä katsoi. Olisi vielä ollut muutamat joutsenet niin voilá.

Lenkin jälkeen sitten luonnollisesti kävin suihkussa ja huuhdoin ne viimeisetkin angstit sinne. JA SITTEN NOPEASTI TIETOKONEHUONEESEEN KYSYMÄÄN SITÄ INTERNETTIÄ! Tässä vaiheessa järkytyin hieman, sillä porukka poltti sisällä. Siis ne tietokonetyypit. Ei mennyt ihan mutkitta tuo internetin asentaminen, kun tietokoneen kieliasetukset ovat tietenkin suomella ja siinä me sitten vähän värkkäiltiin tämän kanssa, kun ymmärtääkseni jotkut ohjaimet tai ajurit tai jotkut piti päivittää. Kuitenkin nyt siitä selvittiin ja sitten he kertoivat mulle, että joudun odottamaan vielä 40 min ennen kuin yhteys toimii. Tämän ajan käytin tietenkin tehokkaasti hyödyksi kirjoittamalla tätä blogia, sillä minulla ei ole vielä uusia kavereita :( tai siis niitä yhteystietoja! Ärsyttävää, kun tarttui paitaan tupakanhaju sieltä tietokonehuoneesta, asd.

Tuli muuten mieleeni tässä kaksi asiaa;
1) huomasin nyt, kun tuuletan tuota paitaa, että täällä avautuu kanssa yhtä hassusti ikkunat kahteen suuntaan kuin Saksassakin! Siis sillä tavalla ylhäälle päin aukeaa (pitää ottaa kuva sitten päivänvalossa, nyt on jo pimeää).
2) eilen oli mukava jutella sen italialaisen kanssa, kun huomasin yhdessä välissä kokoajan keskeytelleeni hänet ja pyysin sitten sitä anteeksi niin hän sanoi, ettei ollut edes huomannut tätä mun epäkohteliaisuutta. :D Kuulemma ne aina puhuu kilpaa siellä Italiassa! Bravissimo! Jes. Meikä on löytänyt paikkani tässä maailmassa --> puhu aina italialaisille.

Jeps,  ja nyt kun netti toimii niin pääsen tässä suunnittelemaan huomisen ohjelmaa // hoitamaan muita juttuja, kuten vaikka vuokran. :)


-Nälkäinen Memmu
PS: Kuva talosta löytyy täältä http://www.panoramio.com/photo/12219949