Memmun maailma: En ymmärrä taidetta.

Asiasta ja sen vierestäkin.

Joo, ei mulla tällä kertaa ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta nyt kun tässä viimesiä lomapäiviä istun kämpillä ja odottelen kavereita palaavaksi lomilta, niin tämmöinen epämääräinen ajatusten virta kirjoitus. Sen kunniaksi kaikille taiteilijoille Ismon laulu. Itsehän tajusin tässä silloin, kun kävin katsomassa nakujen miesten näyttelyn, etten ymmärrä yhtään mitään taiteesta. En kuvataiteesta, musiikista (semmosesta progesta) enkä aina tanssistakaan, muttei se tarkoita ettenkö voisi yrittää nauttia taiteesta. Tosin joskus taide on todella pelottavaa/ällöttävää (viitaten nyt siihen Nackte Männer-näyttelyyn). Haha.

***
Kaksi kuva-arvoitusta biokemisteille (tai yleissivistyneille immeisille, myös biologeille), kävin tosiaan maanantaina siellä luonnontieteellisessä museossa *mutta niistä ruumiista ei saanut ottaa kuvia, enkä kyllä ois ottanutkaan vaikka olis saanut*:

Tunnista solunjakautumisen vaiheet.

Mikä koe on kyseessä? Liittyy elämän syntyyn.

Tuolla museossa näin myös Willendorfin Venuksen, mutten ottanut siitä kuvaa, koska se oli semmoisessa pimeässä huoneessa. Se oli erittäin pieni, semmoinen käteen menevä. Tässä ote wikipediasta, mikä se semmoinen patsas oikein edes on:

"Willendorfin Venus on nuoremmalta paleoliittiselta kivikaudelta peräisin oleva patsas, joka esittää uhkein mittasuhtein kuvattua alastonta naista. Tällaiset ns. venuspatsaat liittyivät ns. Gravetten kulttuuriin. Pienoispatsas on kooltaan 11,1 cm. Sen löysi 1908 arkeologi Josef Szombathy Willendorfin kylästä Ala-Itävallasta läheltä Kremsin kaupunkia. Se on veistetty huokoisesta kalkkikivestä, jota seudulla ei esiinny. Pinta on värjätty punaokralla. Veistoksen iäksi on arvioitu 24 000–26 000 vuotta. Veistosta säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa.^"

****
Alkuviikosta en oikeastaan tehnyt muuta kuin lepäilin ja parantelin ja katselin leffoja. JA tietenkin skypetin porukoille ja kavereille kuulumisia. Oon myös palautellut saksankieltä taas mieleen sen Italian reissun jälkeen, vaikka vähän huvitti, kun yritin "Danke":n sijasta sanoa "grazie" vielä eilen. *:D* Tiistaina tuli Karoliina Ranskasta takaisin ja me sitten keskiviikkona illasta treffattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Karo oli hankkinut mulle pääsiäisen kunniaksi suklaakanan, mutten mä ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se vaati mua syömään sen. Siis se kana. Oikeen piipitti, että "Bonjour madam! Oui! Merci!" tai jotain, mutta enhän mä ranskaa puhu. :,D juu...

***
Nyt tähän väliin voisin sitten hieman valittaa tahi valistaa ihmisiä siitä, että täällä on käytössä yhden ja kahden sentin kolikot. Siis mitä! Todella hyödyllistä... Ja tietenkin mulla nämä kolikot pääsee kertymään tuonne lompakkoon, tässä kuva mitä mulle on kahen kuukauden aikana ehtinyt kerääntyä:

Nämä kaikki sentit menee vielä just ja just semmoiseen pieneen karkkirasiaan. Pitäis vissiin lähtä käymään kaupan tätiä kiusaamassa, mutta kun se on muutenkin aina niin pahalla päällä niin en sitten tiiä viittinkö. Alkaa muuten arvostamaan suomalaista asiakaspalvelua, kun joutuu melkeen joka päivä katsomaan yrmynaamoja lähikaupassa!

Onneksi me ollaan Suomessa sen verta fiksuja, ettei käytetä 1&2 sentin kolikoita. Mitä niillä tekee? Ne vaan kertyy lompakoihin ja sitten kaupoissa ollaan pulassa, kun ne on loppuneet kassakoneista. Näin. Eikä mitkään automaatitkaan täällä hyväksy niitä! Kahviautomaatti kyllä syö kaikki 5-senttiset, mutta entäs nämä pikkuiset? Olen myös vaihtoehtona miettinyt, että jos kadulla jollekin rahaa pyytävälle antaisin, mutta siinäkin on vaarana, että saapi vain pahoja mulkaisuja osakseen.

***
Miia tuli takaisin Saksan matkaltaan keskiviikkona. Eilispäivänä me sitten vietettiin yhdessä teehetki ja syötiin perinteistä italialaista pääsiäiskakkua, jonka olin saanut Nikon porukoilta mukaani. Oli hyvää, siinä oli pähkinää ja kuivattua mangoa tai papaijaa (=sama asia, not!). Minulla pitäisi ostaa uuttaa teetä, sillä tuo halpis omena-tee ei ole hyvää. Mutta sitä on vielä ainakin 6 pussia jäljellä, joten ei ole mikään kiire kauppaan.

Kyllä. Meillä on limen vihreät nahkanojatuolit asuntolan keittiössä.

Sitten teehetken jälkeen, parin tunnin päästä, me lähdettiin ulkoilemaan Miian kanssa! Aurinko paistoi ja me käveltiin tästä tuonne vanhan Tonavan varteen ja sitten eri reittiä takaisin. Yhteensä oltiin kaksi tuntia pihalla, mutta ei me kyllä kovin nopsaan kävelty. Juoruiluksihan se meni, mutta positiivista on, että puhuttiin saksaa! Miia siis opiskelee saksankieltä Etelä-Koreassa ja on ollut jo puoli vuotta pidempään Itävallassa kuin minä. Hän ihasteli, kuinka minäkin yritän opetella saksaa, vaikken edes opiskele sitä tai tarvitse sitä opintoihini. *Ylpeys* Ja opin sitten muutamia hyödyllisiä sanojakin siinä jutellessa, kuten Beziehung tarkoittaa suhdetta.

Tämän ulkoilun jälkeen minä vielä lähdin katsomaan ensimmäistä kertaa ikinä oopperaa! Wienin kaupunginooppera järjestää tällaisia tapahtumia, että ne näyttää Oopperatalon seinän screeniltä oopperan, joka on sillä hetkellä menossa talon sisällä eli livenä. Eilen vuorossa oli Richard Wagnerin Parsifal. Jos jotakuta kiinnostaa tämän kevään ohjelmisto, se löytyy täältä (saa suositella jotain oopperaa mulle). Mitkä sitten oli mun tuntemukset oopperasta? Noh, olisi varmaan pitänyt tutustua kyseiseen tarinaan etukäteen, sillä ne lauloi saksaksi ja vaikka siinä oli saksankieliset tekstityksetkin niin en hirveästi ymmärtänyt siitä runokielestä mitään. Muutenkin tuntui, että se tarina eteni erittäin hitaasti, vaikka hienostihan se orkesteri soitti. Jaksoin sitten istua ja kuunnella/katsoa sen 1,5h ulkona, mutta sitten alkoi jo paleltaa, joten lähdin kotiin. Siinä oopperaa katsellessa tuli mieleeni, että ihan kuin olisin joskus kuullut tarinaa, että nimeltä mainitsematon iskä olisi joskus nukahtanut oopperaa katsoessa ;) tai saattoi olla myös balettikin kyseessä, enpa muista. Mutta niin, ooppera on kanssa yksi taiteenmuoto, jota en ihan heti ymmärtänyt, joten pitää varmaan antaa toinen mahis sillekin. Rigoletto tai Carmen tai Lentävä hollantilainen tjsp.


Mulla oli hyvä istumapaikka neljännessä rivissä. Välillä vähän häiritsi, kun kuului poliisiautojen sireenien ääniä ja sitten, kun ihmiset vilisi aina välistä tuosta alta. Mutta mukavan tuntoista, jos on hyvä sää ja lämmin.