Sunnuntaiseikkailuja

Paraskin suunnistaja ja itsensä sivistäjä.

Mulla on nyt tämä toinen lomaviikko ollut jotenkin tosi vetämätön olo ja en ole oikein mitään kunnollista saanut aikaiseksi, niin päätin sitten eilen illalla, että aamusta pakotan itteni lenkille! ...hieno ajatus, mutta tämä neitokainen heräilee joskus 11 aikaan ja ulkona on harmaata ja koleaa. Kuitenkin katsoin kartasta, että tässä lähellä on joku puisto ja "pyh mä sitä karttaa mukaan ota", kunhan käyn edes vähän ulkona katselemassa mitä löytyy (kun lähinnä tiiän tämän meidän korttelin ja sitten nuo kaksi tietä metroasemille). Voitte varmaan arvata, että mitä siinä käy, kun lähtee ilman karttaa pööpöileen:

Ok, ehkä mä tajusin jo aika varhain, että ei nyt ihan oikea reitti tullut, mutta aattelin sitten katsoa mihin tie vie ja lopulta tuosta tuli joku reilun 4 km lenkki. En eksynyt, kun tiesin, että Vanha Tonava on vasemman käden puolella ja jos sinne asti kävelisin niin varmaan huomaisin. Tuossa Florisdorfin lähellä tsekkasin ratikkapysäkin ja huomasin, että tutut numerot 25 & 26:han siitä kulkevat eli en nyt sitten oikeasti ollut lähelläkään eksyä. Vaan aika evo silti, kun heti alkuun en löytänyt tuota yhtä tietä. Jääpi puiston näkeminen seuraavaan kertaan (jos vaikka löytäisin sen).

***

Tämän pikku reissun jälkeen olikin sitten paljon virkeämpi olo kuin vähään aikaan ja oli semmoinen "tästä tulee hyvä päivä!" -fiilis. Mulla on täällä yksi tsekkiläinen Anna kaverina ja hän oli kysynyt mua eilen, että mennään tänään museossa käymään. Wienin museot (hox! kaikki museot eivät kuulu näihin esim. se luonnontieteellinen) on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ilmaisia ja koska mulla ei huvittanut hirveän kauas lähteä, niin päätettiin mennä Praterin museoon. Siellä on esillä Wienin huvielämän historiaa ja tietenkin sen huvipuiston. Aika pieni huone oli tämä museo, että en kyllä varmaan maksaisi sen näkemisestä - lähinnä valokuvia jne. mutta kuitenkin ihan mukava. Museo on sijoitettu planetarion yhteyteen ja on ihan siinä Praterin maailmanpyörän vieressä. Ensimmäistä kertaa kävin noilla seuduilla ihmettelemässä.

Riesenrad - maailmanpyörä

Etuportti. Prater

Sieltä museosta en ottanut kuvia, mutta törmäsin tämmöiseen faktaan mitä en tiennyt. Nimittäin kuuluisaan suomalaiseen mieheen. Kukakohan se voisi olla? Huvipuiston historiaa ja kuuluisa suomalainen... jättiläinen. Siellä oli kuva ja taisi olla pukukin kyseiseltä mieheltä, tosin nimeksi sinne oli laitettu Wäinö Myllyrine. Näin nykyaikana, kun on helppo netistä etsiä tietoa, niin etsinpäs, että mitä Wikipedia ja Google Väinö Myllyrinteestä kertoo. Ilmeisesti mies on ollut lähes 2,5 metrinen ja vuosina 1940-1957 maailman pisin mies, kertoo toinen lähde. Mielenkiintoista.

Museon jälkeen käytiin Annan kanssa vähän kävelemässä tuolla huvipuistoalueella, kun en ole sielläkään aiemmin käynyt. Täytyypä todeta, että kenties kesällä sitten voisi joissakin laitteissakin käydä, mutta on se aika iso huvipuisto. Oikeen hirvitti katsoa, kun ihmisiä kävi tuossa maailman korkeimmassa ketjukarusellissa (117 m)! Hui. Siellä kyllä varmasti vilinää ja vilskettä riittää kesäisin! Me käytiin myös kahvilla ja mää söin nyt vihdoin ja viimein sen ensimmäisen Sachertortun Itävallassa! ...tosin täytyy myöntää, että se oli suht kuivahko. Pitää varmaan kokeilla toisenkin kerran, ihan vain ettei jää väärä mielikuva ;)

Prater Turm

Mun ensimmäinen itävaltalainen Sachertorte.

Loppukevennykseksi vielä Nakit ja Muusi!
-Memmu
PS: Voisin varmaan etsiä apteekista niitä laktoosin-pilkkoja-tabletteja. Meinaan on vähän kipeä olo nyt.
PPS: Musta on muuten tullut viisas täällä Wienissä! Nimittäin helmikuussa huomasin, että multa puhkeaa viisaudenhammas ja nyt kun sorkin sormea suuhun, niin se on jo ihan oikean hampaan oloinen eikä vain yksi terävä nurkka. Koputetaan puuta, ettei ala särkemään! ...mutta vakavasti puhuen, oon kyllä oppinut aika paljon itsestäni ja eri kulttuureista täällä. ;)