Antakaa niitä pusuja! ...et sinä.
Eilen oli laskijaistiistai ja saksankurssilla meidän ihana opettaja toi meille Krapfeneja elikkäs laskiaismunkkeja (täällä ne on munkkeja, ei pullia)! Samalla hän selitti meille hieman laskiaisen (Fasching) merkitystä. Itävalta on ymmärtääkseni mm. katolilainen maa ja laskijaisestahan alkaa pääsiäisen odotus. Itselle tuttuun tapaan täällä ei mennä mäkeä laskemaan (ok, lapset ehkä joo), mutta ihmiset pukeutuvat asuihin ja pitävät karnevaalit. Täällä Wienissä en nähnyt kulkuetta, mutta se on kuulema pienemmissä kaupungeissa ihan yleistä ja opettaja näytti meille jonkun videonkin. Aika mielenkiintoista.
Illalla mentiin yhdeksästään syömään taas paikallisessa ja perinteisessä ravintolassa (Buschenschank) syömässä. "Taas" sen takia, että silloin ensimmäisenä sunnuntainakin käytiin samantapaisessa paikassa ESN-porukalla. Lähdin itse nyt uudestaan tämän tyyliseen paikkaan, sillä Venla ja Karoliina eivät olleet viime kerralla mukana. Katkaisin kuitenkin Schnitzelin syömiskierteen ja kokeilin pyttipannua! Oli muuten hyvää, kolmella erilaisella lihalla, omnom. Tämä ravintolakerta oltiin sovittu ihan ilman ESN:ää. Karo huuteli facebookissa ryhmän seinällä, että ollaan menossa ja haluaako joku lähteä mukaan. Siinä sitten tutustuin neljään uuteen ihmiseen hyvän ruuan äärellä.
Oli muuten hyvä tuonne syömään mennessä, kun meidän tapaamispaikalla oli minun sinne saapuessa paikalla jo Venla, Karoliina ja Niko ja sitten yksi tuntematon ihminen. Tulin siihen, että "Moi!" ja sitten yllätyin, kun kukaan ei tullut halaamaan/pussaamaan. Siis mitä ihmettä!? Ensin ne ehdollistaa mut tottumaan näihin etelän tapoihin tervehtiä sekä kavereita että täysin tuntemattomia ahistelemalla poskikontaktilla ja sitten kerrankin, kun itse olin jo ehtinyt tottua siihen, että miten kavereita tervehditään oikeaoppisesti, niin EI. Käännyin siinä sitten kannoillani muka leikillä, että "jos ei seura kelpaa, kun ette kerta tervehdi niin ciao!" ja sitten ne oli, että "Nooo, Meira come back!". Heheh, ja sitten sain halailtua/poskipussailtua nämä mun kolme kaveria läpi. Sen jälkeen aloin tervehtiä tätä uutta tuttua ja esittelemään itseäni, kun hänkin jo lähestyi poskiani. Mun reaktio oli ihan hirveä "wouuuuuu"-kavahdus taaksepäin. *NOLO* Kyllä mä sitten sitä pussasin poskille ja selitin, että mä tuun Suomesta ja mä tunnen jo nämä muut niin siksi mä niitä pussailen, enkä muuten yleensä päästä ihmisiä iholle. Onneksi tyyppi ymmärsi :) ja sitten, kun loputkin ruokaseurasta saapui niin olin aina heti käsi ojossa. Just in case.
***
Tänä aamuna Aram oli ihana. Hän tuli sanomaan, että oli vilustunut ja ääni lähtenyt ja muistutti mua, että ulkona on kylmä ja puethan lämpimästi päälle! Ei hitto miten mua alko naurattaan. Siis, kyllä, osaan pukea päälleni, ei tämä -3 astetta tunnu kovin miltään. Mutta kiva, kun toinen huolehtii. :)
Saksan tunnilta tuli ihan mukava läksy: kirjoita "leffa-arvostelu" perjantaiksi. Ainut huono puoli on vaan se, etten mä oikeen muista milloin oon viimeksi katsonut elokuvia tai edes että mitä. Joten taidanpa tänään keskiviikkoillan kunniaksi katsoa jonkun ulkoselta kovolta. Ei mitään hajua, että minkä. Erittäin hämmentävää, kun kaikilta muilta tuli kuin tykin suusta tunnilla, että "tämä on mun lempielokuva ja oon nähnyt sen ainakin 5 kertaa".
Anyway, kun tänään tulin takaisin kämpille niin minua odotti aivan ihana yllätys! Nimittäin olin saanut postia Suomesta! Kaksi kirjettä yhtä aikaa ja se on ihmeellistä, kuinka paljon energiaa voi jokin tällainen asia tuottaa. Minä melkein heitin kuperkeikkoja täällä ja ihan innoissani hihkuin, kun olin saanut ystävänpäiväkortin ja sitten tuommoisen pakina-kortin. Terkut Nipsulle ja Minskille, arvostan! <3 Samalla kyllä vähän itsetuntoa kolkuttaa, kun torstaina on ystävänpäivä ja mulla ei ole oikeastaan ollut aikaa edes hirveästi miettiä, että miten muistaisin vai muistaisinko ollenkaan Suomen kavereita :/ möh. Mutta onneksi mun kaverit on niin ihania, että niitä ei haittaa (?) jos mä oon vähän menopäällä ja en välttämättä muista. :) Kyllä mä teitä ajattelen aina välillä!
Ystävänpäivästä puheenollen, me varmaan pidetään single ladies night ja hoilataan Beyoncén "All the single ladies..." Kuulostaa lupaavalta. Sitten perjantaina onkin jo ESN:n järjestämä International Dinner, jonka ideana on, että jokainen tuo jotain omalle maalleen ominaista ruokaa tarjolle. Paikan päällä ei ole lämmitys mahdollisuuksia, joten mitään hienoa ei sitten voi viedä. Mä ajattelin, että voisin tehdä laskiaispullia Suomen tapaan ja olla näin ollen ajankohtainen. ;) Mutta saa nyt nähdä onko aikaa tehdä niitä ja miten se edes käytännössä onnistuisi... Lauantaina onkin sitten toinen ESN:n järjestämä juttu - Speed Friendling-. Kuulostaako samalta kuin Speed Dating? Jep, samalla idealla mennään eli ihmisillä on n. 3 minuuttia aikaa jutella ja tutustua uusiin ihmisiin ennenkuin vaihdetaan seuraa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole löytää mitään poika-/tyttökaveria sieltä, vaan ihan vaan kavereita. Tietenkin varmaan joidenkin kohdalla voi sattua tuolla tavalla, että löytääkin jonkun über kivan, who knows. Eli tässä on loppu viikolle taas ihan tarpeeksi ohjelmaa tiedossa, mikä on ihan hyvä, ettei tarvitse itse alkaa ihmettelemään mitähän sitä tekisi!
Semmoinen huomio vielä, että ystävänpäivänä tämä öpö on ollut täällä jo kaksi viikkoa! Hui. Saa nähdä saanko jonkinlaista yhteenvetoa kirjoitettua, sillä oon vieläkin ihan ymmälläni kaikesta tästä. Ja koska aika rientää, niin minulla pitää myös nyt tosissaan alkaa katsella mitä kursseja käyn, kun luennot alkavat maaliskuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi tässä lähiaikoina käydä moikkaamassa Zentrum für Molekulare Biologie kv-vastaavaa. Mutta nyt aion (ainakin yrittää) ottaa semmoisen asenteen, etten stressaisi liikoja etukäteen. Oon täällä saanut pariinkin otteeseen kuulla, että huolehdin/murehdin liikaa asioista. Se on vaan tämä suomalainen mentaliteetti. ...ja Memmu-mentaliteetti.
Kavereita ajatellen,
Memmu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti