Hyvä ruoka parempi mieli!

Kaikki mitä pieni ihminen tarvitsee ollakseen iloinen - ruokaa ja seuraa.

Tähän alkuun pieni esittely keitä näissä teksteissäni saattaa tulevaisuudessa esiintyä (näin suomalaisittain, juontaa juurensa meidän hienoon keskusteluun Isotalosta):
Karoliina - ranskalainen
Kerttu - virolainen
Liisa - tanskalainen
Maritta - bulgarialainen
Niko - italialainen
Venla - italialainen

What a weekend! Perjantaina tosiaan meillä oli ESN:n järjestämä Aarrejahti (Schnitzeljagd) iltapäivällä. Se olisi ollut hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja näin, mutta me oltiin jo aiemmin viikolla sovittu, että ollaan Maritan, Nikon ja Karoliinan kanssa joukkue. Muuten ihan hyvä, mutta Niko ja Karo pääsivat liittymään seuraan aikaisintaan tunti aarrejahdin alettua. Minä menin kohtaamispaikalle ihan ajoissa ja päättäväisenä, että jes, vaikka me Maritan kanssa aloitetaankin jahti kahdestaan niin me näytetään kaikille kuin hyviä ollaan! Ja tietenkin todellisuudessa sitten kävi niin, että Maritta tuli sen vartin-kakskyt minsaa myöhässä paikalle ja mä jouduin vakuuttelemaan ihmisille, että on mulla jo oma joukkue...

Kuitenkin päästiin sitten aloittamaan jahti, jonka ideana oli, että me kierretään Wienin keskustassa katselemassa tärkeimpiä paikkoja ja vastailemassa kysymyksiin. Voittaja olisi se, kuka saisi eniten pisteitä kysymysten vastauksista ja kenellä olisi parhaat kuvat. Me ehdittiin Maritan kanssa tehdä jo 1/3 kysymyksistä, kun Karoliina liittyi seuraan. Ok, no ehkä me hieman huijattiin niiden kysymysten kanssa, sillä molemmat meistä oli jo nähnyt niitä nähtävyyksiä, joten keskityttiin kuvien ottamiseen ja sitten välistä etsittiin kartasta/opaskirjasta vastauksia. Tehtävissä oli myös kohta, kun kuvassa piti olla ihminen, jolta oltiin vastaukset saatu niin bongailtiin tuolla keskustassa vain söpöjä tyyppejä, ketkä suostuivat samaan kuvaan.*:D*

Me saatiin jo oikeastaan tyttöjen kanssa vastattua kaikkiin kysymyksiin ennenkuin Niko liittyi seuraan, mutta Nikon ja Liisan (joka tuli hänen mukanaan) kanssa otettiin sitten vielä vähän parempia ryhmäkuvia. Tietenkään mulla ei vielä näitä kuvia ole, mutta sitten kunhan saan niitä niin tänne tulee varmaan kuvasarjaa minusta ja metallinorsusta. Sounds promising. Palkintojen jako tapahtui jo tutuksi tulleessa Travel Shackissä ja vaikka meidän ryhmän kuvat olivat ylivoimaisesti hienoimmat, niin ei tällä kertaa yletetty palkintosijoille! Pahus. Kuitenkin jatkoin tutustumista itävaltalaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin ja maistelin Spritzeriä. Helille terveisiä koto-Suomeen, että sun juomasekoitus on ihan normaalia täällä ;) Spritzeriin tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan viiniä ja kivennäisvettä. Kuulema ihan ykkösjuttu kesäisin! Minä kuitenkin tilasin Spritzerin, johon tuli valkoviiniä, kivennäisvettä ja mustaherukka-makua. Pitää varmaan tilata toistekkin.


Lauantaina oltiin sovittu, että Niko kokkaa meille pastaa italialaisittain. Alunperin tämä ajatus lähti siitä, että koska mulla ei ollut kattilaa, niin hän voisi ruokkia minut. Hehheh, mulla hyviä kavereita täällä :) Anyways, meitä oli yhteensä seitsemän siellä. Täytyy kyllä myöntää, että aluksi olin hieman peloissani, kun kuulin, että syödään pastaa tomaatilla. Siis missä se liha on?? Mutta nälkäisenä nielin sitten nämä pelkoni ja ihan mielissäni suuntasin tuonne vähän lähemmäs keskustaa. Niko oli tuonut mukanaan Italiasta spagettia ja tomaattisosetta (ihan kotoansa) ja parmesaania. Voin sanoa, että oli muuten parasta pastaa ikinä mitä olen syönyt, fantastico! Huippua, eikä se edes kaivannut sitä lihaa ;) Siinä sitten samalla tuli tutustuttua Kerttuun ja vertailtua suomen ja viron eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, siis kielellisiä. Naurettiin yhdessä sille, että viroksi talo (fin) = maja (est) ja maatila = talo. Joten minä tietenkin vitsikkäänä nakkasin Kertulle, että ne tomaatit oli Nikon talolta... ja muut eivät oikein ymmärtäneet, kun me kiherrettiin siinä Kertun kanssa. :D En kyllä enään muista, että sanoiko Niko niillä olevan maatila vai talo, mutta vanhaa vitsiä on muutenkin vähän turha enää toistella (vaikka nyt muka yritinkin toistaa).

Lounaalle menossa.

Yritin pitkästä aikaa tehdä tämmöistä lettiä ja ihan hyvä tuli!

 Lounaan jälkeen lähdettiin Nikon kanssa käymään IKEA:ssa, kun muut eivät jaksaneetkaan lähteä. Sinne pääsi yllättävän helposti, kun otti ensin U1 metron Kagranplatzille ja sieltä 24A bussin IKEA:lle. Ei kyllä ole yhtään sekavampaa kauppaa sitten voitu keksiä, hulluja nuo ruotsalaiset! Vaikka olin kyllä erittäin mielissäni paikan hintatasosta... Sain vihdoin ostettua sen 3 litran kattilan (10e) ja vähän muuta härpäkettä, että selviän. IKEA:n jälkeen sitten vielä sovittiin iltamenoista ja sitten täällä kämpillä testasin kattilan tekemällä tortellineja.

Ensimmäinen ruoka uudella kattilalla!

 Illalla kävin uudestaan istumassa Nikon luona Venlan kanssa eli hengasin italialaisten seurassa! Opin myös jotain erittäin rumaa italiaksi, mitä en tähän kirjoita (koska en tiedä miten se kirjoitetaan). Meillä oli hauskaa ja he näyttivät minulle muutamia mainosvideoita Suomesta, mitä pyörii italialaisessa tv:ssä. Rikkolaa! Myöhemmin käytiin mutka pubissa tervehtimässä irlantilaista ja australialaista tyyppiä, mutten ole vielä heille keksinyt hyviä suomenkielisiä nimiä, kun he omistavat niin... mielenkiintoiset nimet. *Challenge accepted ja sitä rataa*

Sunnuntaina sitten kävin lataamassa pre-paid-liittymääni hieman saldoa, sillä vaikka voin ilmaiseksi soitella saman liittymän omaavien henkilöiden kanssa tämän kuun, niin kaikilla ei vielä ole itävaltalaista numeroa. Tämä tapahtui tosi kätevästi semmoisessa kioskissa, josta ne antoivat kuitin, missä oli numeroyhdistelmä, johon soittaa. Zap. Kätevää. Kätevää oli myös se, että Maritta asuu tässä samassa talossa kuin minä, joten ei enään tarvitse nyrkkipyykätä!! Eli siis sunnuntai oli pyykkipäivä ja pyykkituvan tyhmä automaatti sai mitä halusi, kun lainasin Maritan itävaltalaista korttia. In any case, nyt mulla on jälleen puhtaita vaatteita. :)





Sunnuntain mukava ylläri oli lumisade! JEE! Vähänkö olin mielissäni aamulla, kun oli lumikerros maassa! Tietenkin illalla jo oli vähän satanut, mutta se fakta, ettei se ollut sulanut poissa! Tuli kotoisa olo, kun en ollutkaan tehnyt aikahyppyä ja skipannut niitä paria talvikuukautta. Paljon kivempi on pimeällä kävellä nyt, kun lumi tuo vähän sitä valoa sinne. Ei tarvitse olla ihan niin harhaluuloinen, kuin muuten. Tänään muuten kuului aika paljon narinaa saksankurssilla tuosta lumesta... :D Joo, tulispa sitä vielä vähän enempi, niin ehkä oikeasti pääsisin joskus sitä lumisotaakin leikkimään.

Tein eilen tosiaan sitä nakkikeittoa, kuten aiemmassa viestissä mainitsin. Laitoin jopa sipulia siihen (!), että tulisi makua, sillä en löytänyt kaupasta liemikuutioita. En kyllä tiedä etsinkö niitä edes oikeasta paikasta... Ja kaiken kukkuraksi unohdin ostaa suolaa, joten ihan hyvä vaan, että oli niitä sipuleita. Nakkikeitosta en ottanut kuvaa, kun oli hirveä nälkä ja ehkä mun pitäisi vähän rajoittaa ns. turhien kuvien ottamista tai menee aika nopeasti muisti täyteen. Vieressä kuitenkin yksi turha kuva, sillä meikä likkapa löysi täältä laktoositonta maitoa ;) Mysliä aamupalaksi *omnom*



Tästä alkaa jo tulla vähän liiankin pitkä postaus, joten vielä nopeasti tämän päivän kohokohdat. Maanantai, tuo *aatanan keksintö. Saksan kurssi meni kyllä ihan kivasti! Oon kyllä meidän ryhmässä se, joka ei hirveän nopeasti osaa reagoida puhuessa, sillä minulla on varmaan suppein sanavarasto, mutta ainakin oon tunnollisin oppilas. Musta tuntuu, että muut kokoajan "unohtaa" tehdä kirjoitelmat ja läksyt - siis mitä järkeä on maksaa kielikurssista, jos ei oikeasti sitten opettele sitä kieltä?? Niin ja välistä ihmettelen, kun ei kaikki kielioppisäännöt mene perille, vaikka niitä on jankattu pitkään - tosin itsekin välillä väsyneenä tuijotan tyhjyyteen (siinä just ennen taukoa).

Ei tämä äskeinen kuitenkaan ollut se maanantain ongelma, vaan paikallinen VR. Wiener Linien. Alkuperäinen tieto oli, että lukukausikortin julkiseen liikenteeseen saapi opiskelijat 75 e (5 kk), mikä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta! ...no se oli liian hyvän kuuloista. Sillä tämä byrokratian luvattu maa oli päättänyt, että tällä hinnalla saavat lukukausikortin vain ne, ketkä on rekisteröineet itävaltalaisen osoitteensa viimeistään 1.2.2013 mennessä. Ei-kiva! Olisi  varmaan ollut ihan mukava tietää tästä vähän aiemmin, tosin viime torstain orientaatiosta tästä mainittiin, mutta yliopistollekin tieto oli tullut 6.2. eli 5 päivää sen deadlinen jälkeen ja ne kyllä yritti neuvotella asiasta, varsinkin kun vaihtareista suurin osa tulee vasta loppukuusta. Nyt huomasin kyllä olevani suomalainen, sillä pidin ajatukset visusti itselläni ja ostin sitten hammasta purren kalliimman lipun. Välistä toivoisin olevani semmoinen huligaani-luonne, että ois vähän lasit rikkoutuneet ja ärräpäät lentäneet... Huomasin tämän ajatuksen myötä olevani suhteellisen nälkäinen ja hyräilin sitten tätä koko kotimatkan.
Onneksi kämpillä odotti ruoka <3 Elämä parani heti 100%

Off-topic: Täällä huoneessa taitaa vetää... Tuntuu kylmä tuuli läpi. Onneksi otin villasukat matkaan! Nyt on taas parempi mieli, over and out
Memmu

PS: Tässä kuva Wienin Oopperatalon edestä, kun oltiin torstaina katsomassa ja ihmettelemässä, en selvitä enempää niistä itse tansseista, googlesta löytyy.

Ottanut Niko Isotalo

PPS: Linkki Anthony Bourdainin ohjelman jaksoon Wienissä (englanniksi, ilman tekstityksiä) http://www.youtube.com/watch?v=mgkNBmlqn5s , kiitos Annalle vinkistä!

PPPS: Jos ette ole vielä törmänneet tähän sarjakuvaan, niin suosittelen: http://satwcomic.com/