Matias ei vaan tykkää musta.
(No ei vaineskaan.)
Haha. Unohdin kertoa tuosta lauantain pastan syönnistä vielä sen, että siellä oli yksi itävaltalainen tyyppi, jonka mielestä mä oon ihan hullu. Tämä tyyppi oli Matias. Niko oli ostanut valmiiksi keitettyjä munia ja ihmetteli, että miten niitä voi syödä. No mä sanoin, että annahan tänne ja leikkasin sen veitsellä puoliksi. -Tässä vaiheessa kuului "WTF?!" ja hirvee puheensorina muiltakin- Minä siinä sitten ihan rauhassa kuorin sen sillä tavalla, että liu´utin sitä veistä siellä munan kuoren ja valkuaisen välissä, milloin se syötävä osa tippuu lopuksi kivasti pois siitä kuoresta. Valitettavasti se veitsi oli tylsemmän puoleinen niin se oli vähän hankalampaa kuin yleensä ja porukan mielestä se perinteinen tapa koputtaa ja kuoria oli parempi. Puolustelin kuitenkin tätä omasta mielestä parasta kuorimistapaa ja Liisa oli jo valmis ottamaan kisan kumpi kuorii nopeammin kananmunan. Lol. Musta tuntuu, että Maritta taisi ottaa tämän videollekin, koska ne ei olleet koskaan nähneet tätä tekniikkaa. Mä kyllä sanoin, että se on ihan normaalia, mutta ei vissiin ainakaan muualla ole. Eivätkä tyypit halunneet uskoa, että se olisi Suomessakaan yleistä (no en kyllä itseasiassa tiedä onko), niin sanoin sitten vain, että "ihan sama, talk to my polar bear".:D
Että tämmösiä hassutuksia! Ja tosiaan tämä Matias nyt muutenkin aina vaan heittelee semmoista ystävällistä vittuilua, että ei siinä mitään - tulee kaverit Suomesta mieleen. ;) Tämä tyyppi myös ihmettelee, kun minä innostun laulamaan ihan selvinpäinkin. Kynnys laulamiselle on muuten paljon alempi silloin, kun tietää lausuvansa sanat ihan väärin, koska kukaan ei keskity sitten siihen, että miten sä oikeasti laulat. Hih.
Tuli nyt tuosta jääkarhu-jutusta mieleen se, että niin minähän siis omistan lemmikki-jääkarhun, jonka kainalossa nukun iglussa ja jolla mä ratsastan kouluun. Ja sitten kun se on liian vanha, niin mä nyljen siltä turkin irti, että tarkenen edelleenkin nukkua siellä iglussa. Levotonta läppää - onneksi saan nykyään tehtyä sitä lämmintä ruokaa niin jospa alkaisin pikku hiljaa ihmistymään.
***
Tänään aamulla mulle tuli bussipysäkillä juttelemaan semmoinen iloinen itävaltalainen joulupukki! Siinä luontevasti aloitti keskustelun, että Wann kommt der Bus? ja sitten mä alan söpertää saksaa :D Ihan hyvin se meni ja se kysyi, että oonko kenties Unkarista. Täh? En. Joo, mutta anyway, kuulema ihan hyvin osasin sen mielestä saksaa ^^ Ja siellä bussissa näkyi Sonata Arctica -laukku! Mutten alkanut juttelemaan, kun kerta olin saanut jo sosiaalikiintiön tuntemattomien osalta täyteen joulupukin kohdalla.
The polar bear rider,
Memmu
PS: Täällä tulee vieläkin lunta! :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti